Päiväkävelyllä tuolla rannassa olen monta kertaa ihmetellyt, että toisissa purjeveneissä on pystykeula ja toisissa hyvinkin loiva. Uteliaisuuttani kysyn, että mitkä ovat kummankin edut? Sisätilat veneessä vastaan purjehdusominaisuudet vai mikä?
Yritin kysyä asiaa purjehduksenopettajaltani, mutta sain niin ympäripyöreän vastauksen, etten saanut asiasta selkoa.
Kiitos asiantunteville vastaajille!
Yritin kysyä asiaa purjehduksenopettajaltani, mutta sain niin ympäripyöreän vastauksen, etten saanut asiasta selkoa.
Kiitos asiantunteville vastaajille!
Vastaukset 83
Vanhimmat
Pystykeula tuottaa paremmat sisätilat. Eipä sillä muuta etua ole. Vino keula on kryssillä kivempi, mutta modernilla purjeveneellä ei tyypillisesti kryssitä. Vino keula on myös ankkuroidessa paljon mukavampi, mutta... arvasitte oikein... modernilla purjeveneellä ei tyypillisesti ankkuroida. Pystyä keulaa en itse ottaisi mistään hinnasta. Todella tyhmä konstruktio.
Kertoisitko, miksi 99% uusista veneistä on pystykeulaisia.
Höpöhöpö. Modernilla purkkarilla kryssitään ja mennään sinun homeskandisi ohi. Ankkuroidessa ongelma? Millä ihmeen tavalla? Ainoa haitta ovat keula luonnonsatamassa -tilanteet. Itse taas en enää vaihtaisi vinokeulaiseen. Todella aikansa elänyt konstruktio.
Samasta syystä kuin 99% helsinkiläisistä baareista ja kahviloista tarjoaa juomat itsepalveluna. Maailma on sellainen. Ei parempi eikä huonompi, mutta... erilainen.
Ei muuten nimenomaan kryssilä mennä homeskandini (vino keula) ohi. Myötäisellä mennään, se on totta.
Ei siitä pystykeulasta juuri parempia sisätiloja tule ellei nyt sitten verrata jotain hyvin perinteistä venettä moderniin. 80-luvun veneisiin verrattuna keula on vesilinjatasolla siirtynyt n. metrin eteenpäin. Tuo lisätilavuus on varsin kapea ja sisätilat alkavat melkein yhtä kaukaa keulasta kuin ennenkin. Ankkuriboksissa ero lähinnä näkyy.
Jos nyt vertaa vaikkapa Inferno 31:stä First 31,7:aan, kehityksen huomaa selvästi. Kokonaispituudeltaan nuo ovat identtisiä, mutta 31.7:n vesilinja on 85 cm pidempi (ero tulee vain keulasta). Aivan kevyttä lukuunottamatta 31.7 on kryssillä täysin ylivoimainen. Keskituulesta ylöspäin 31.7 on kryssillä vauhdiltaan hyvin lähellä FG36:sta, jolla on sama vesilinja.
Toki 31.7:ssa on huomattavasti tilavammat sisätilat, mutta ero tulee suuremmasta levyedestä ja leveämmästä perästä, joka mahdollistaa kunnon peräkajuutan.
Purjehdusominaisuuksien kannalta en keksi pystykeulassa mitää huonoa. Luonnonsatamissa pitää toki varoa vesirajan tuntumassa olevaa keulan "nurkkaa" ja jonkinlainen porras/ankannokka tm. on tarpeen. Laitureissa tuossa ei ole juuri eroa vinoon keulaan. Tietysti matalassa laiturissa keulan saa hiukan lähemmäksi. Sen sijaan laituriin törmätessä pysty keula on armoton. Viisto keula liukuu puureunaa pitkin ylös ja vahinkoa ei tule yhtä helposti kuin pystykeulalla, joka pysähtyy kuin seinään.
Lyskortteja kun analysoi, niin saavutettu nopeushyöty ei vastaa pidennettyä vesilinjaa. Ts. osa nopeushyödystä mennee leveään perään? Parempi kryssivene saataisiin kun yhdistettäisiin pystykeula kapenevaan kasariperään. Asuttavuus toki kärsisi.
Admiralty 30
http://www.youtube.com/watch?v=UlbRWN5jAZM
Itselläni ei ole ollut pystykeulaista venettä. Siksi matkapurjehtijana kysyn käytännön asiaa: hakkaako keula-ankkuri helposti runkoon, kun ankkurin vinssaa ylös. Toisinaan ankkurointipaikoilla voi olla maininkia.
Pitääkö keula-ankkuria varten varten rakentaa ankannokka. Se tietysti kasvattaa veneen kokonaispituutta (ja vaikuttaa vieraspaikka- ja telakointimaksuja lisäävästi ... jossain ovat tarkkoja ja mittaavat).
Tuossa First 31.7 vs. Inferno 31 vs. FG36 LYS-luvut ovat 1,18, 1,16 ja 1,21. Pääsyynä First 31.7:n "alhaiseen" lukuun on vaatimaton purjepinta-ala. Inferno 31 on selkeästi nopeampi kevyessä avotuulella ja aivan kevyessä myös kryssillä. Infernossa on 1,5 m korkeampi masto ja 10 m2 enemmän purjealaa. FG36:ssa on sitten jo lähes 3,5 m korkeampi masto ja lähes 30 m2 enemmän purjealaa, toki se myös painaa 2 tn enemmän.
No, yksi funktio on pidempi vesilinja! Eli lisää vauhtia...
Pystykeulalla saadaan myös vesilinja pidemmäksi. Lähtökohtaisesti pidempi vesilinja tarkoittaa suurempaa runkonopeutta. Kryssimukavuuteen käsittääkseeni vaikuttaa kyllä enemmän pohjan muoto kuin vino-/pystykeula. Korjatkoot joku, jos olen väärässä! Totta tietysti on, että pystykeulat liittyvät uuteen muotoilutrendiin, johon myös kryssillä epämukavampi tasapohja kuuluu...
Terävä pystykeula leikkaa kauniisti aaltoja ja on nopea kryssillä. Leveä ja laakea perä antavat nopeutta myötäisiin suuntiin. Nykyiset C/R-veneet ovat nopeampia, mukavampia ja tilaavampia kuin vanhat pystykeulat. Niiden pohjan litteys alkaa vasta kölin takaa, joten se ei huononna kryssimukavuutta. Jos halutaan maksimoida sisätiloja, valitaan pyöreäkeulaisempi eli C-vene. Tällöin nopeus ja mukavuus voivat olla huonompia kuin vanhalla viistokeulalla, mutta sisätilat ovat niihin verrattuna valtavat.
"Terävä pystykeula leikkaa kauniisti aaltoja ja on nopea kryssillä."
Ja sukeltaa kauniisti läpi mainingin, pesee kannen, huuhtelee sitloodan ja kastelee miehistön. Pystykeulaan kun lisätään keulapuolen tasapohja niin paukuttaa ihanasti joka aaltoon kryssillä ja silti tekee edelläkehutun miltei yhtä hyvin. Mutta tietysti, jos purjehdus on VOR tyylistä, märkäpuku päällä ja paikat irtoo hampaista aaltojen hakkauksessa niin mikäpä siinä. Sama hupi tulisi liukuvassa moottoriveneessä ilman, että tarvitsee riuhtoa purjeiden kanssa.
hyvää joulua kumpaisellekin säädylle:-)
Olipa näköjän vanha juttu nostettu ylös, mutta kommentoidaanpa silti noin ilmiselvää typeryyttä. Keula saa olla aivan minkämuotoinen hyvänsä, se sukeltaa, jos se työnnetään 30 kts valtameren aaltoon. Pystykeulassa on hiukkasen enemmän tilavuutta, joten vähemmän se sukeltelee kuin viisto.
Nähdäkseni kysymys on nopeuden maksimoinnista = enemmän vesilinjaa. Mielestäni pystykeula ei ole mikään optimiratkaisu meidän vesille. Hankala kulkea laiturissa ja luonnonsatamissa vinokeula on kätevämpi. Ko. veneet suunnitellaankin muihin ympäristöihin kuin meikäläisiin.
Harhaluulo sen sijaan on, että kysymys on jostain uudesta designista. Pystykeulaveneitä on ollut sekä moottori- että purjeveneissä joka vaikka kuinka kauan. Myös välimaaston ratkaisuja löytyy esim. Arvid Laurinin suunnittelmissa Laurinkryssareissa ja - kostereissa.
Pystykeulat ovat ilman modifiointia hyviä perä laituriin kiinnityksissä, joita meilläkin harrastetaan enenevissä määrin. Jos halutaan kiinnittyä keula edellä rantaan, hankitaan edullinen ankannokka, joka toimii samalla genakkeripuomina, eli lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuuden vuoden kokemuksella voin sanoa, että pystykeulasta ei ole käytännössä mitään haittaa.
Suurin osa laitureista on ponttoneita ja kun yhä useammissa uusissa veneissä on jonkinlainen uimatasoratkaisu ja helppo kulku sinne, niin perä laituriin on ylivoimaisesti mukavin kiinnittyminen. Sekin on plussaa, että poijuköyden ollessa keulassa saa köyden kiristettyä niin, että tuulen kääntyminen ei pistä venettä pahasti vinoon. Korkeissa laitureissa keulan kautta kulku on mukavampaa, mutta silloin taas pystykeulasta ei ole mitään haittaa.
Tosin onhan tässä tietynlainen koulukuntaero, jotkuthan ovat sitä mieltä, että venettä nimenomaan ei saisi pistää niin, että poiju on kiristetty veneen keskilinjaan.
Sanoisin, että nuo pystykeulan haittapuolet ovat melko olemattomia tai ainakin merkityksettömiä valtaosalle porukkaa. Laituroinnissa kulkuongelma ratkeaa ankannokalla ja siihen integroiduilla tikkailla. Luonnonsatamat taas... No, miten moni niitä itse asiassa harrastaa nykyisin? Ainakaan rantaan kiinnittyen, ankkuroituessahan pystykeulasta ei ole mitään haittaa.
"No, miten moni niitä itse asiassa harrastaa nykyisin?"
Käy Bänö-össä matkalla idästä maarinahaminaan kuumimpana sesonkina. Illan mittaan ison lahden joka puskassa on rannassa paatti ja loput ankkurissa.
Tuo alkupään "vinokeula on kryssillä kivempi" on kyllä aikalailla hakoteillä kommentti.
Pystykeula tuo lisää vesilinjaa ja tekee keulan "terävämmäksi" ja on selkeästi parhaimmillaan kryssillä. On eduksi myös "vesilinjaslööri/lensilläkin". Haittapuolena (noiden rantautumisjuttujen lisäksi) on kovat avotuulet joissa pystykeulainen "leikkaa" helpommin. Mutta eipä tuo cruisailuissa juuri tule vastaan.
Vinokeula kryssillä saattaa perustua siihen että vesi ei niin helposti roisku kannelle koska veneen laita on vesilinjaa edempänä. Kyse on siis miuavuustekijästä. Toinen asia on että vinon keulan tilavuus kasvaa huomattavan paljon kun keula sukeltaa aaltoon ja silloin keulan noste on suurempi kuin pystykeuöaisessa.
Sanottakoon vielä että mielestäni moderni pystykeula on mielestäni komea samoin kun vanhemmanmallinen viistokeula. Molemmista olen päässyt aina rantaan ja molemmilla on kryssiminen onnistunut.
Tämmöisiä asioita nämä mittasäännöt teettävät. Kuinka moni kilpailee veneillään?
Toisaalta pystykeulaisessa on jo valmiiksi tilavuutta vedessä stabiloimassa keulaa aallokossa. Kaikkein pahiten keikkuisi aallokossa keinuhevosen lailla sellainen vene, jonka vesilinja olisi lyhyt, mutta keula- ja peräylitykset pitkiä. Perinteisessä saaristolaismallissa keikkuminen kryssillä vähenee, kun vesilinja pitenee kallistuessa.
Uudet veneet on tietenkin nopeampia kuin vanhat. Koko konstruktio on muuttunut pienempi märkäpinta, leveä perä, bulpi köli, keveys. Kuinka suuri osuus pystykeulalla on tässä jakaa varmasti mielipiteet.
Jos veneen koko mitta on sama kuin vesilinjan pituus antaa se paremman nopeuden kuin V keulasen mitta jossa kokonaispituus on suurampi kuin vesilinjan pituus.
Itse tykkään V keulasesta juuri luonnonsatamiin menon takia, ja tuntuu että esim Ruotsissa jossa myös paljon käytetään luonnonsatamia on V keulasille kysyntää.
Valitettavasti sarjatuotantoveneet on suunniteltu muualle kuin meidän saaristoon, joten niissä on pystyt keulat.
Olisikin kiva tietää, jos rakennettaisiin moderni vene jossa ei pysty keula. Olisiko se huono varsinkin matkapurjehdusta ajatellen, ei kisa mielessä.
Veneeseen kun veneeseen saa alle tonnilla yli metrisen keulatason. Tällä hintaa siitä löytyy myös ankkurirulla, alle integroidut kasettiportaat sekä genaakkerin toimintaa ja käsittelyä parantava pylpyrän kiinnityslenkki. Rosteriputkinen keulan jatke toimii oman kokemuksen mukaan saarissa ihan yhtä hyvin kuin runkoon valmiiksi lasikuidusta laminoitukin.
Niinpä. Kysymys on siis lähinnä a) vesilinjan pituudesta ja b) kokonaispituudesta. Jos halutaan verrata veneiden suorituskykyä, tulee mielestäni vertailla a) kohdan perusteella. Eli moderni 33 jalkainen vastaa vanhaa 36 jalkaista. Niillä on suunnilleen samanpituinen vesilinja. Jos taas tarkastellaan veneiden kokonaispituutta, on useissa moderneissa veneissä se keulataso, jonka jälkeen veneiden kokonaispituus onkin jotain muuta kuin vaikkapa se 33 jalkaa (ollen lähellä 36 jalkaa). Ja sitten ländäily luonnonsatamaan onkin taas yhtä helppoa.
Apples to applesins...
Nimenomaan. Ykkösprioriteetti on tuo vesilinjan pituus = kasvanut runkonopeus.
Mites olis sellainen keskivertokoeula, kuten mun veneessä, ei viisto, mutta ei ihan pysty.
Märkäpinta-alat eivät suinkaan ole pienentyneet. Toki tuo riippuu paljon siitä, mitä veneitä verrataan ja miten niitä verrataan. Kölien märkäpinta-ala on pienentynyt köliprofiilin lyhentyessä. Runkomuoto on kuitenkin tyypillisesti tullut pidemmältä alueelta leveäksi ja myös vesilinjaltaan leveämmäksi. Vaikkapa First 31.7:ssa on märkäpintaa 1,4 m2 enemmän kuin Inferno 31:ssä, vaikka Inferno painaa parisataa kiloa enemmän. Inferno 33:ssa on sama märkäpinta-ala, vaikka se painaa lähes tonnin enemmän.
Kyllä.
Tasapohjaisissa, leveissä veneissä hyvänä esimerkkinä 31.7 märkäpinta jarruttaa menoa kevyellä tuulella. Sen tuntee selvästi, että pohja laahaa ja vetää vettä perässä.
Tasapohjainen vene pitäisi pystyä rakentamaan kevyeksi, mutta niin jäykäksi, että saadaan tarpeeksi tehoa aikaan suurella purjepinta-alalla, tyyliin Melges.
Täällä hehkutaan, että pystykeulaisuus olisi modernia venesuunnittelua. Kuitenkin pystykeulaisia pursia on tehty ainakin pari sataa vuotta. Esimerkkinä vaikka vanhat puiset brittiläiset kutterit, joissa on pysty keula ja pitkä puukspröötti.
Tässä yksi vastaan tullut linkki:
http://www.timloftusboatbuilding.co.uk/design_ideas.html
Oli varmaan helpompi rakentaa pysty keula ja puksprööti. Muutenhan olisi rakennettu viisto keula.
Mitenkähän on. Otetaanko "keinotekoisesti" venettä pidentävät osat huomioon mittakirjoissa? esim genakkeripuomit. Tod.näk. ei. Jos niistä rangastaisiin tulisiko V keulat takaisin?
Muistaakseni WB sails:in sivuilla oli kirjoitus pystykeulan haitoista mm. Genua ei lähde niin edestä aiheuttaen sen että maston paikkaa pitää myös siirtää taaksepäin, joka taas aiheuttaa sen että ison puomi on ruorimiehen purukalustoissa.
Jos nykyajan pystykeulaveneeseen on laitettu lyhyt puksprööti joka on laskettu mukaan veneen kokonaispituuteen, niin eikö olisi järkevämpää tehdä siihen viistokeula ilman tuota pukspröötiä, vai onko tämä vain joku muotiasia?
Genaakkeripuomilla tai ankannokalla veneen pituuden kasvattaminen on hieman eri asia kuin viistokeulan tekeminen. Veneen rungon pidentäminen kasvattaa koko venettä. Absoluuttisen nopeuden kannalta on aina kannattavaa, että vesilinjan pituus on mahdollisimman pitkä, eli mahdollisimman lähellä veneen kokonaispituutta. Mittakirjat eivät siihen oikeastaan liity millään tavalla. Eli jos venettä pidennetään viistokeulalla, kannattaa samaan hintaan tehdä uudesta pidemmästä veneestä pystykeulainen, jolloin saadaan taas hieman nopeampi vene.
Edellisessä viestissä puhuin pystykeulaisesta veneestä jonka lyhyt puksprööti on laskettu mukaan kokonaispituuteen, sekä samanmittaisesta viistokeulaisesta veneestä jossa ei ole pukspröötiä. Näistä kahdesta viistokeulainen on järkevämpi.
Olen oikeastaan eri mieltä. Kas kun se ankannokka on joka tapauksessa eduksi. Viistosta keulasta taas ei ole mitään erityisempää hyötyä, paitsi ehkä sille vähemmistölle, joka paljon harrastaa luonnonsatamia.
Näistä kahdesta viistokeulainen on suurempi vene ja pukspröötillinen pienempi, mutta yhtä nopea (tai keulaosaltaan kevyempänä aavistuksen nopeampi). Viistokeulan "lisääminen" leventää veneen kantta ja ainkin kyljen yläosaa koko matkalta veneen leveimmästä kohdasta eteenpäin, pukspröötti ei näin tee. Pituus ei ole ainoa mitta, joka määrittelee, miten suuri vene on.
Oman kokemukseni mukaan pystykeula ankannokka on veneeseen kulkemisen kannalta helpompi kuin viistokeula perinteisellä suljetulla kaiteella. Oli kyse sitten luonnonsatamasta tai laiturista.
"...vähemmistölle, joka paljon harrastaa luonnonsatamia."
Heh, heh...
Ei mikään heh heh vaan tosiasia. Noin se menee. Eikä tässä ole kyse mistään arvotuksesta "hyvä tai huono uutinen" tyyliin. Suurin osa purjeveneilijöistä käyttää luonnonsatamia harvoin tai ei ollenkaan.
Mistä olet tämän "tiedon" saanut? Vaikutat varmalta asiasta, joten voinet laittaa viitteen eli linkin tietolähteeseesi.
Kait tästäkin on tutkimuksia, ja pääkaupunkiseudun purjehtijoiden osalta asia saattaa olla kuten väität, mutta ei kait Saimaan seiloreilla ja Saaristomeren seikkailijoilla????
Perustuu havaintoihin Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Siellä on myös valtaosa purjeveneistä, joten uskallan luottaa havaintoihini, joita sitäpaitsi tukevat monien muiden erityyliset lausumat (mm. valitukset vierassatamien täysinäisyydestä ja murehtimiset, miten enää ei luonnonsatamissa ihmiset ole).
Voi hyvin olla, että sisävesillä tilanne on vähän erilainen, mutta ei se kokonaiskuvaa muuta.
Pitää paikkansa. Joissain viistokeuloissa vaatii todellista akrobatiaa kiivetä ponttonilaiturilta veneeseen ilman keulatikasta.
Olet siis kysellyt vierassatamissa, ja päätynyt tuohon lopputulokseen?
Minäkin käyn paljon vierassatamissa, jopa kolmasosa kesälomakuukauden yöpymisistä on kylä- tai palvelusatamissa. Jotkut ehkä viettävät kaksi kolmasosaa lomastaan palvelujen äärellä, mutta että enemmistö olisi porukkaa joka ei käy ensinkään luonnonsatamissa - en tuota usko jos "tieto" perustuu pelkästään sinun mutu-tutkimukseesi.
Vilkaisepa vaikka Hankoon seilatessa Skedön paikkeilla miten rannat ovat kansoitettuja, ja esim. tuolla Tammisaaren kansallispuiston alueella löytyy melkoisesti purkkareillekin käyttökelpoista vapaata rantaa. Siksi kovin tiheästi (ruotsalaisten luonnonsatamien malliin) ei tarvitse parkkeerata. Kait luonnonsatamiksi lasketaan myös ne laiturittomat kaupunkien, säätiöiden ja metsähallituksen rannat joissa on kiinnityslenkit kalliossa, wc ja idempänä ;) myös notskipaikka.
"paitsi ehkä sille vähemmistölle, joka paljon harrastaa luonnonsatamia. "
Vähemmistöjäkö varten ovat heinäkuussa täynnä olevat kansallispuistojen ja erilaisten yhdistysten kaikille avoimet luonnonsatamat? Jos noin olisi tuskin niitä kannattaisi köyhän julkisen sektorin ylläpitää, jos kerran ovat tyhjillään.
Taidat olla niitä, jotka eivät koskaan ole käyneet vaikkapa Modermaganissa, Fladalandetissa, Kråkskärissä,Grillskärs fjärdenin länsipuolisessa saaristossa tai Kyläniemen länsipuolisessa Hietasaaressa.
Keskusteltiin kahdesta samanmittaiseksi ilmoitetusta, toisessa vaan on etummainen osa keppimäinen..
Sitten otan mukaan kolmannen vaihtoehdon, joka on pystykeulainen ja yhtä pitkä kuin tuo viistokeulainen. Se on järkevin. Ja siihen vielä ankannokka integroiduilla tikkailla niin maihinmeno luonnonsatamassakin on helpompaa kuin noilla kahdella muulla.
Väite ei lukemani mukaan kuulunut, ettei enemmistö kävisi lainkaan luonnonsatamissa, vaan "vähän tai ei lainkaan". Arvioisin kyllä, että aika lähellä totuutta on jopa väite "ei lainkaan".
"Jos nykyajan pystykeulaveneeseen on laitettu lyhyt puksprööti joka on laskettu mukaan veneen kokonaispituuteen, niin eikö olisi järkevämpää tehdä siihen viistokeula ilman tuota pukspröötiä, vai onko tämä vain joku muotiasia? "
Juurikin näin! Kilpapurjehduksen ehdoilla purkkareita vain aina on tehty. Matkapurjehtijan näkökulmasta ei ole mitään järkeä tehdä x jalkaista venettä jossa on x jalkainen vesilinja ja pahimmillaan mahdoton keulapuomi joka vieläpä vedetään keulahyttiä pilaamaan rantautuessa, vaan otetaan mielummin x 3 jalkainen vene jossa on se x jalkainen vesilinja.
Kalliokiinnityksissä on aivan ehdoton juttu, että on vino keula ja siihen yhdistettynä eteenpäin viistot tikkaat.
Puhu nyt vain omasta puolestasi. Monelle matkapurjehtijalle pystykeula on ihan OK. En esimerkiksi itse koskaan mene rantakiinnityksiin vaan ankkuroidun, jos laituria ei ole käytettävissä.
"Terävä pystykeula leikkaa kauniisti aaltoja "
Näinhän 1920-luvun moottoriveneet rakennettiin. Kauniita veneitä olivat tuolloin tehdyt botskit.
Mutta eikö tuo leikkausominaisuus ole yhtä kuin terävään aaltoon sukeltava keula? Reilusti viistohan lähtee kellumaan aallolla kun terävä keula leikkaantuu aallon sisään. Lisäpontta ominaisuudelle vielä leveästä perästä, joka samalla nousee edelliseen aaltoon. Vai olenko väärässä?
"En esimerkiksi itse koskaan mene rantakiinnityksiin vaan ankkuroidun, jos laituria ei ole käytettävissä. "
Niinhän siinä on toimittava, jos ei panosta kalliokiinnityksiin. Aiemmassa veneessä oli jonkin verran viisto keula, mutta veneen lyhyydestä johtuen 1.5 m syvä köli varsin lähellä keulaa. Se rajoittaa joka tapauksessa monissa rannoissa, ettei kallio ole riittävän nopeasti syvenevä. Nykyisessä on sama syväys mutta enemmän pituutta ja vielä viistompi keula ja se sopii meille, koska rantaudumme mielellämme kallioihin, jopa pursiseurasatamissa, joissa on laituri jo 'riittävän täynnä'.
Keulan leikkaavuus ja kantavuus on aina kompromissi oli keula sitten viisto tai pysty. Kysehän on siitä miten tilavuus kasvaa keulan uppotessa aaltoon. Mitä enemmän tilavuus kasvaa sitä pienempi on sukeltamisen riski ja samalla sitä enemmän keula hakkaa. Viistokeulassa leikkaavuus tulee kaltevuudella ja pystykeulassa terävyydellä. Sukeltamistaipumusta voi poistaa myös korottamalla varalaitaa.
Viistokeulaisista on tehty pystykeulaisia lisäämällä runkoon melko ohut kolmio. Miten tuo kolmio lisäisi sukellustaipumusta? Aaltojen leikkaamisessa se kyllä hiukan auttaa.
Sitten kun mennään äärimmäisiin veneisiin alkaa sukeltaminen tulla ongelmaksi. VOR-veneissähän keulat ovat pullistuneet, mutta eiväthän ne enää kestäkään kryssiä ja avotuulilla taas kulkevat pahimmillaan hetkellisesti 40 solmua. Tarpeeksi kun yrittää saa tavallisemmankin veneen sukeltamaan: http://www.blur.se/2012/12/20/veckans-vurpa/
Kukin tyylillään tietysti. En vain ole koskaan käsittänyt, miksi jotkut suosivat kalliokiinnitystä ankkuroitumisen sijasta. Kulku kalliolle/kalliolta on yleensä merkittävästi vaikeampaa ja riskialttiimpaa. Korostuu tietysti kiinnittymisessä, gastin jalka vähän lipsahtaa viistolla kalliolla ja katastrofi on valmis.
Jollallako rantaan siis? Minun mielestä taas jollan käyttö on hankalaa. Omassa veneessäni ei ole uimatasoa, joten jollaan meno on huomattavasti vaikeampaa kuin rantaan astuminen keulasta. Toinen huono puoli jollahommissa on mielestäni se, että usemman henkilön ollessa mukana ei voi mennä rantaan oman mielen mukaan. Toki itselläkin on kumijolla jota käytämme paikoissa, joissa venettä ei saa rantaan kiinni.
Mekin jäämme ankkuriinn jos ollaan rouvan kanssa kahdestaan matkassa mutta jos lapset ovat mukana on heidän melkein välttämätöntä päästä rantaan leikkimään. Samoin koiranomistajien on päästävä rantaan. Toivottavasti tämä hieman avasi sinun mailmankuvaasi ja ymmärrät nyt miksi rantaan on päästävä.
Itselleni on aivan sama meneekö sinne rantaan viistokeulasella vai modernimmalla keulalla, etu- vai takaperin.
mastosta voi vetää rantapuuhun köysiradan
Lapset voivat leikkiä veneessäkin.
Myöskään koiranomistajien ei ole pakko päästä rantaa. Monet heistä ovat ylittäneet atlantin ja osa reissannut pitempiäkin legejä, eikä siellä keskellä valtamerta mihinkään rantaan päästä. Tämä ei ole koiria eikä niiden omistajia estänyt purjehtimasta pitempiä legejä.
Mitään pakkoa ei siis ole niin kauan kun vettä ja ruokaa riittää, ja vettähän saa vesikoneella tarvittaessa lisää jos sähköä riittää. Aurinkopaneelit, tuuligenut ja vastaavat on keksitty sitä turvaamaan.
Toki siitä selviää vaikkei menisi lainkaan käymään kivan saaren rannassa johon on saapunut käymään.
Ei selviä, jos koko ajan ryyppää lisää.
Eikös venettä voisi samalla painolla ja hinnalla tehdä kapeammaksi ja pidemmäksi, jolloin vesilinja ja vauhti paranisi? Sitten samalla vesilinjalla voisi vielä tehdä viistokeulan ja ankannokan, jotta olisi kaikkein helpointa päästä luonnonsataman kalliolle.
Kun aihe on kerran purkkarin keula, niin miksei tätä ole edes mainittu ?
http://www.thedailysail.com/files/imagecache/Article_image/article_images/BD_1165_transat_Bahia1D_620.jpg
David Raison ja mini 6.50 "747 Teamwork Evolution"
Ammekeula, vaiko ihan vaan scow-keula ?
Kyseessä kuitenkin valtameren ylitykseen käytetystä kilpaveneestä, eikä sileän veden spesiaalikilpapurresta.
Vastauksen luulisi olevan itsestäänselvä: valtaosa purjeveneilijöistä ja siten myös tämän palstan lukijoista/kirjoittajista on MATKAveneilijöitä. Kilpaveneet eivät siten ole päällimmäisenä kiinnostuksen kohteena, jos yleensä ovat lainkaan mielessä.
Kilpaveneilijöille on oma palstansa, plaanaa.com.
Voi miten lyhytnäköinen ajatusmalli. Mihin veneisiin tulee ensimmäisenä kaikki myöhemmin matkaveneisiin ajan kanssa siirtyvät muodot? Jos se scow-keula osoittautuu menestykselliseksi kilpaveneessä, se tulee varmuudella kohta muotiin matkaveneissä. Näin se on aina mennyt.
Tässä kahden pystykeulan aallonhalkomista:
BLUR
http://www.youtube.com/watch?v=XReKqlG4UlI
Blue Café
http://www.youtube.com/watch?v=C5d6G0AoBsI
(kohdassa 4 min matkustajalaivan aallokko)
Yllättävän nätisti leikkaavat aallokkoa mielestäni, mutta ovat jo varsin suuria veneitä. Yhdessä videossa X-79 alkoi pumppaamaan aika epämiellyttävän näköisesti vähän yli metrisessä aallokossa.
Tämä lienee jo vanha juttu, mutta vastataan:
Pysty keula maksimoi vesilinjan pituuden. Tämä merkitsee suurempaa runkonopeutta kuin viistolla keulalla.
Mutta mikään ei tule ilmaiseksi. Pystykeulainen vene on toivottoman märkä - vähääkään kovemmassa merenkäynnissä aallot lyövät keulan yli. Tämä huomattiin 1900-luvun alussa, kun silloin sota-aluksiin oli tapana rakentaa pysty tai jopa käänteinen "puskurikeula". Ne olivat aivan uskomattoman märkiä.
Viistokeulaisessa veneessä on lyhyempi vesilinja, mutta keulassa on enemmän ilmatilaa vesilinjan päällä. Tämä merkitsee parempaa reservikelluvuutta, ts. vene kovassa merenkäynnissä kiipeää aallon ylle. Tästä syystä lähes kaikissa avomeripurjehdukseen suunnitelluissa veneissä on viisto keula.
Vastaavasti pysty ja leveä perä maksimoi vesilinjan pituuden, mutta on kovassa merenkäynnissä märkä; pahimpia ovat täysin avoimet perät, josta maininki taatusti lyö sisään lenssillä kovalla tuulella (12 m/s). Sensijaan niissä veneissä, joissa on "overhangia" perässä, on myös reservikelluvuutta ja perä pysyy kovassa merenkäynnissä kuivana.
En kyllä todellakaan allekirjoita väitteitäsi pystykeulaisten ja -peräisten veneiden märkyydestä. Minulla on ollut kaksi venettä, joissa on pystykeula ja täysin avoin perä (no edellisessä kyllä tuli istuinkaukalon penkit taakse saakka). Muutaman kerran on istuinkaukalon pohjalle tullut vettä, mutta silloin tuulta oli 15-17 m/s ja nuo oli edellisellä veneellä. Tuolloinkaan en sanoisi venettä märäksi, sillä ei siinä vettä tule sisälle eikä istuinkaukalossa istuvien päälle. Nykyisessä veneessä istuinkaukalon pohja on sen verran korkeammalla, ettei aallot ole tuonne vielä yltäneet. Tosin ei ole 17 m/s vielä kokeiltu, mutta 12 m/s monta kertaa ja myös keskellä Itämerta.
Vasta-aallokossa homma riippuu paljon paljon enemmän muista asioista kuin keulan viistoudesta. Varalaidan korkeus on varmasti yksi oleellisimmista ja runkomuoto kokonaisuudessaan myös. Edellinen vene oli kovalla tuulella varsin märkä. Pahimmillaan se sukelsi mastoon saakka aaltoon, tosin tuolloin aallokko oli Helsingin edustalla 3 metristä yli 2 vrk 20 m/s tuulen jäljiltä (oli tyyntynyt juuri 13-16 m/s tasolle). Nykyinen taas on täysin kuiva avomerelläkin 9-10 m/s saakka eikä kovemmassakaan kelissä usein roiski.
Viistokeulainen pyöreämuotoinen keula saattaa olla jopa märempi kuin terävä pystykeulainen vene. Tuo pullea muoto ei leikkaa aaltoon, vaan lämähtää sitä vasten, jolloin vettä pärskyy sitloodaan saakka. Lisäksi nykyaikainen leveän veneen runko yltää kallistuessaan niin korkealle, että pärskeet jäävät sinne pohjaan tai lentäessään yli reunan ne lentävät saman tien yli koko veneen. Sitloodassa olijat säästyvät sekä tuulen tuiverrukselta, että vesisuihkuilta.
Jos mielikuvat muodostuvat VOR-veneistä, niin täytyy ymmärtää, että ne ovat hyvin äärimmäisiä luomuksia. Sellaisissa vauhdeissa harva vene kuiva.
Onko jollain kokemusta tuosta avoimen perän ongelmasta? Minä en ole sellaista keliä löytänyt, että vettä edes yrittäisi tulla takaa sisälle.
Kuten edellä kirjoitin, aiemmassa veneessä tuli joskus vettä istuinkaukalon pohjalle. Siis aalto tuli osin sinne ja vettä oli hetken muutama sentti koko pohjalla. Tämä toistui ehkä minuutin välein tuossa 17 m/s tuulessa, jossa vene otti jatkuvasti 10-12 solmun surffeja myrskyfokalla ja reivatulla isolla. Kyseessä oli 8 m vene, jossa istuinkaukalon pohja ei ollut kovinkaan korkealla (alla oli kyllä peräkajuutta).
En kokenut mitenkään ongelmaksi ja meillä on ollut avoinperänen vene 7 kautta. Yhtään tavaraa tai henkilöä ei ole tippunut avoimen perän kautta. Muuta kautta on kyllä mennyt ainakin kaksi vinssikampea ja yksi rannekello.
"pahimpia ovat täysin avoimet perät, josta maininki taatusti lyö sisään lenssillä kovalla tuulella (12 m/s)."
Leveä avoin perä aiheuttaa Suomessa ennakkoluuloja turhaan. Ei se ole yhtään märempi eikä maininki koskaan lyö "taatusti sisään". Toki voi tulla aalto takaa sitloodaan mutta oman kokemukseni mukaan silloin tuulta on yli 35 kts ja aaltoa yli 5-6m kun yksittäiset aallot alkavat roiskia takaa. Sitä kovemmassa kelissä en haluaisi olla muussa kuin avoperäisessä, että ehtii tyhjentyä kun seuraava aalto tulee 12-16 sekunnin kuluttua. Putket eivät vetäisi sitä vauhtia. Yksi ongelma on leveäperäisissä, että broutsatessa tai kovassa kryssissä tulee leen puolelta aalto laidan yli.
Keula on ratkaisematon ongelma. Leveä kantava keula jysähtää aaltoon ja tappaa vauhdin. Kapea keula uppoaa aaltoon mutta on nopeampi kryssillä. Eteenpäin eli väärinpäin kalteva olisi vielä nopeampi ja märempi. Kapeat ja kantamattomat keulat eivät ole hyviä ainakaan spinnulenssillä. Optimaalista ei taida olla. Jos itse vapaasti pääsisin muotoilemaan niin tekisin alaosastaan tosikapean ja yläosastaan leveän ja ketkalla korkean keulan ja eteenpäin viiston. sitten vielä kaikki paino pois keulasta. Ei saa kaupasta?
Omaa kokemusta avoperästä ei ole, mutta pitkällä purjehdusretkelläni näin yhden ilmeisen haitan: merileijonat pääsivät helposti kiipeämään naapurin avoperäiseen veneeseen. Kippari koetti hätistää noita pahanhajuisia ja töhriviä otuksia avotilastaan eikä ollut onnellinen veneensä avoperäisestä mallista (sattui Wreck Bay:ssä Galapagosella). Yrittihän nuo merinisäkkäät hyppiä meikäläisenkin paattiin, mutta eivät onnistuneet.
Sittloodan täyttymistä en ole koskaan kokenut ongelmaksi. Nykyisessä paatissani looda on suht pieni ja peräpeilin läpi menevien tyhjennysputkien läpimitta on 95mm. Istuinlaatikko tyhjee saman tien, jos aalto sattuu jysähtämään päälle.
Australian ja Etelä-Afrikan välisellä legillä olin päivittäin yhteydessä tanskalaiseen Albin Balladiin. Sen istuinlaatikko ei ehtinyt tyhjentyä viikon aikana kertaakaan, koska sattui olemaan korkea ristiaallokko ja 30-40 kn tuulta. Sekään ei tuntunut olevan kipparille minkäänlainen ongelma. Vettä ei tullut sisään eikä istuinlaatikossa oleva vesi aiheuttanut stabiliteettiongelmia. Kun tuuli alkoi heikentyä alle 30 solmuun, kippari ilmoittin SSB:llä iloisesti: tänään enää 10 cm (=vedenkirkeus sittloodassa).
Perinteisestä istuinlaatikosta oli yksi selkeä hyöty, kun lapset olivat pieniä. Satamnassa tulppasin silloisen veneeni (S&S 6,6) sittloodan tyhjennysputket ja täytin loodan merivedellä. Lapset tykkäsivät polskutella ammeessa!
“Clipper”-keula oli purjelaiva-aikakauden ilmiö.
http://www.history.navy.mil/photos/glossary/glos-c/clpr-bow.htm
Olin Stephens piirsi klipperi-keulan joihinkin veneisiinsä, mm. Eikka Antinojan rakentamiin S&S 6,6 ja Antilla -veneisiin.
Muistelen, että ajatus klipperikeulasta oli estää keulan hautauminen veteen. Muoto tähtäsi keulan kantavuuden lisäämiseen.
Tietysti keulan muodolla on esteettistäkin merkitystä.
Suora keula tuli lasikuituveneiden sarjatuotannoon muotiin pyöristettyä keulaa myöhemmin ja oli aluksi n 45° kulmassa. Pystykeulan tarkoitus oli varmaankin LWL:n kasvattaminen runkonopeuden lisäämiseksi, mutta sitten oli edessä "ankannokka"-muoti landauksen helpottamiseksi ja keula-ankkurin kolhujen välttämiseksi.
Avoperäinen vene on omiaan laiturissa, missä sorsat pääsevät helposti lepäilemään istuinkaukaloon.
Tästä syystä avoperäinen kannattaa ajaa laituriin keula edellä, näin jätökset huuhtouvat sisään tulevan aallokon myötä mereen.
Etkö Urpo tajua, että sorsa on lentokykyinen lintu? Sinne umpiperän istyuinkaukaloon se tekee vaikka pesän. Varsinkin koko kesän laiturissa seisovat hylyt ovat suosittuja pesimispaikkoja.
Ankkuroinnissa ainakin vino keula on huomattavasti käytännöllisempi kuin pysty.
Ihan uusi tieto minulle. Molempia venetyyppejä on ollut, mutta eroa en ole huomannut.
Ei ole ankkuri kolissut helpommin pystyyn kuin vinoon keulaan, niinkö?
Ankkuriteline ulottuu 20 cm keulasta ulos. Tähän asti se on riittänyt.
Ankkuriteline auttaa, joo. Mutta vinokeulaisessa sitä ei tarvita. Harvoin se teline venettä kaunistaa.
Ankkuri keulassa on kyllä todella hölmö keksintö, varsinkin Itämerellä, jossa ankkuroidaan useimmin keula rantaan/laituriin kuin keulasta.. Itse säilytän ja lasken ankkurin aina perästä. Avoin perä helpottaa huomattavasti ankkurin pesua, jos ei riitä jättää sitä hetkeksi roikkumaan veteen liikkelle lähdettyä.
Minulle tulee mieleen vain kaksi huonoa ominaisuutta pystystä keulasta:
1. Luonnonsatamat ja matalat laiturit vaativat jonkinlaisen keula-askelman. Tämä on helppo ratkaista. Omassa veneessä on helposti irroitettava keulajatke/porras.
2. Pysty keula on varsin herkkä kolhuille laituriin osuessa. Vene nousee viistoa keulaa pitkin laiturin päälle, mutta pystykeula töksähtää kuin seinään aiheuttaen pienessäkin vauhdissa vaurioita gelcoatiin.
Pohjoismaiden ulkopuolella ankkuroidaan keulasta poikkeuksetta ja kalusto on järeämpää. Kun kaikki siellä menettelee siten niin ei se ihan tyhmää voi olla. Itse asiassa se on ainoa mahdollisuus jos kettinkiä on esim 70 metriä tai joutuu kelaamaan vinssillä painon vuoksi. Silloin rantaankin kiinnittyessä käytetään keula-ankkuria ulkona ja peräköysi viedään rantaan tai ei.
Pystukeula on kyllä arempi ankkurin kolhuille vaikka olisi jotain uloketta ja rullaa keulassa. Itse käytän lisäksi rosterilevyä. Kolhuja on joutunut gelkkarista korjaamaan ja metallilevykin joutaisi pian vaihtoon.
On nuo keulajatkeet , ankkuri, ankkuripeli ja vaikkapa tuollainen 70m kettinki aikamoiset painolastit äärikaukana veneen painopisteestä. Eihän se matkapurjehtijaa juurikaan rassaa mutta tulipa mieleen. Kun pysyttelen kuitenkin toistaiseksi tällä omalla merellämme, lasken aina perästä ja keulaboksissa lymyilevää pienempää ankkuria käytänä harvoin: sillä estän joskus veneen pyörimisen esim. hiekkarannan edustalla noin kaksi metriä syvässä vedessä ankkuroituessa.
Pidän muuten pystykeulan ja pystyperän yhdistelmää ikävän näköisenä. Sivusta katsottunahan siitä tulee suorakaide, siis laatikko. Vinoneliö on nätimpi. Kaikkein nätein on sellainen, jossa peräylitys on lisäksi runsas, mutta makunsa kullakin. Toivon, että muoti taas muuttuisi vinommaksi, tai eipä silläkään ole silmälle juurikaan väliä tässä maassa jossa venekanta pysyy vanhana.
Siihen asiaan toivoisin viisailta valaistusta, että veneen kallistuessahan perinteisemmän mallisen veneen vesilinja kasvaa merkittävästi. Pystykeulaisessa ja -peräisessä ei. Eli eikö perinteisempi vene kallistuksessa saavuta saman vesilinjapituuden so. runkonopeuden kuin saman mittainen nykymuodin mukainenkin, jolla kallistuessa vesilinjapituus ei muutu?
Sitähä kai suurella perän ja keulan ylityksellä tavoiteltiin?. Pieni vesilinja ja märkäpinta kun on heikko tuuli. Kovassa vauhdissa sitten pitempi.
Totuus vaan on, että nämä laatikot ovat kallistuessaan niin paljon jäykempiä, että kantavat purjetta enemmän ja ovat huomattavasti nopeampia. Perinteinen viinilasipohja kaivautuu aaltoon ja vastus kasvaa,.
Viimeiset IOR-viritykset viimeistään todistivat, ettei pitkällä peräylityksellä saada aikaan pitkää toimivaa vesilinjaa. Yksi hyvä osoitus oli Stillin puolitonnari Finwind II, josta sahattiin toista metriä perää pois ja lopputulos oli aikaisempaa nopeampi vene. Ristiinlaminoidun veneen lyhentäminen olikin helppo homma.
Jos oikein muistan, siltä pohjalta kehittyikin IOR-kauden viimeisiä menestyksekkäitä puolitonnareita, Still 900. Jo mallinumero osoittaa palatun perinteiseen puolitonnarin mittaan, kun jopa liki 11-metrisiä välissä yritettiin.
Jonkun silmään pitkät overhangit ovat kauniita. Ja 6mR-veneiden kauneutta harva kiistää. Mutta kun sellaisella ajetaan 11 solmun slööriä, on pinnan pito jo melkein kahden hengen työtä ja peräaalto heikompia upottava.