Vaikeassa elämäntilanteessa (n. 15 v sitten) sain paniikkihäiriökohtauksia. Ne loppuivat, kun sain asiat selvitettyä. N. 7 vuotta sitten aloin saada kohtauksia autolla ajaessani. Kohtaukset tulevat ainoastaan silloin, kun ajan suoraa, isoa tietä, jossa on avaraa molemmin puolin ja vauhtia 80-120 km/h. Pienillä kiemurateillä ei näitä kohtauksia tule.
Muutama vuosi takaperin jouduin käymään lääkärissä (taas vaikea elämäntilanne) ja diagnoosi oli keskivaikea/vaikea masennus. Lääkitykseksi sain cipralex ahdistuskohtauksiin diapam (jota en koskaan suostunut ottamaan ja tämän myös lääkärille kerroin).Cipralexiä käytin kuukauden, ei mitään vaikutusta. Kontrollikäynnillä lääkäri tuplasi annostuksen. Seurauksena olivat hirveät sivuoireet, joten kolmen kuukauden päästä lopetin itse lääkkeen käytön.
Kerroin tällä ensimmäisellä lääkärikäynnillä myös näistä autolla-ajo-ongelmista, johon hän totesi, että kyllä se cipralex siihenkin auttaa. Eipä auttanut. Nyt olen aloittanut rakkaan harrastuksen uudelleen ja minun pitäisi pystyä ajelemaan pitkiä matkoja leireille ja kilpailuihin, mutta paniikkikohtaukset vaan tulevat kesken matkan.
Onkohan tämä edes paniikkihäiriö vai joku torikammo tmv???? Kun kerran lääkäriä ei asia kiinnosta, niin kyselen sitten mielipiteitä täältä. Tämä todella raastaa hermoja, kun aina, kun jonnekin pitäisi lähteä, niin ensimmäinen kysymys on, että miten selviän ajomatkasta! Mikä tähän olisi apuna, ja mistä sitä apua saa?Eihän tämä ole elämän/kuoleman asia, mutta häiritsee todella paljon sitä elämää, johon olen jälleen saamassa otteen.
Muutama vuosi takaperin jouduin käymään lääkärissä (taas vaikea elämäntilanne) ja diagnoosi oli keskivaikea/vaikea masennus. Lääkitykseksi sain cipralex ahdistuskohtauksiin diapam (jota en koskaan suostunut ottamaan ja tämän myös lääkärille kerroin).Cipralexiä käytin kuukauden, ei mitään vaikutusta. Kontrollikäynnillä lääkäri tuplasi annostuksen. Seurauksena olivat hirveät sivuoireet, joten kolmen kuukauden päästä lopetin itse lääkkeen käytön.
Kerroin tällä ensimmäisellä lääkärikäynnillä myös näistä autolla-ajo-ongelmista, johon hän totesi, että kyllä se cipralex siihenkin auttaa. Eipä auttanut. Nyt olen aloittanut rakkaan harrastuksen uudelleen ja minun pitäisi pystyä ajelemaan pitkiä matkoja leireille ja kilpailuihin, mutta paniikkikohtaukset vaan tulevat kesken matkan.
Onkohan tämä edes paniikkihäiriö vai joku torikammo tmv???? Kun kerran lääkäriä ei asia kiinnosta, niin kyselen sitten mielipiteitä täältä. Tämä todella raastaa hermoja, kun aina, kun jonnekin pitäisi lähteä, niin ensimmäinen kysymys on, että miten selviän ajomatkasta! Mikä tähän olisi apuna, ja mistä sitä apua saa?Eihän tämä ole elämän/kuoleman asia, mutta häiritsee todella paljon sitä elämää, johon olen jälleen saamassa otteen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Moro!
Mulla on juurikin ollut tuo sama oire muuta. mutta paha juttu kun esim kesällä moni tie on 120km/h ja en oikeesti edes halunnu lähteä ajamaan kun tiesin että alkaa huimaamaan ja tulee todella kauhea olo!!
Kyllä se mitä ilmeisemmin juurikin on paniikkia/ahdistuhäiriöstä johtuvaa! koska itsellä se kesti noin 6kk.
Mua helpotti hiukan kun pidin diapamia mukana aina ja jouduinkin ottamaan ajonaikana.tosin jouduin esim 80km matkalla pysähtyy 2-3krt ja vähän kun kävelin tai kävin huoltoasemalla wc:ssä ja pamia vähän suuhun niin taas pystyi ajamaan "jotenki" mut pelko oli kova että jos pyöörryn tms..
Ja nimenomaan tossa 100-120km/h vauhdissa suoralla tiellä!! ja sillat oli pahoja jos katsoi alas sivusilmällä.
Tuotatuota. En halua syyllistää mutta kannattaisiko miettiä oletteko ajokuntoisia?
Itse mietin samaa silloin kun oireilin. ja aika paljon ajoa vähensinkin/jopa pelkäsin siis pitempää matkaa. Se on oikeesti todella kauhee tunne kun tuntuu että ihna just on pyssäytettävä kun lähtee taju tai henki loppuu!!
Onneksi noista on nyt päässyt ja tosiaan ymmärtänyt että mistä se johtui.
Julkisilla kulkeva: "Tuotatuota. En halua syyllistää mutta kannattaisiko miettiä oletteko ajokuntoisia? " Ymmärrän kommentin ihan täysin, sen vuoksi kyselenkin täällä, että mikä avuksi, kun lääkäri ei tahdo ottaa tosissaan. Omasta mielestäni en ole ajokuntoinen, mutta toisaalta en ole muillekaan vaaraksi.
"...ja sillat oli pahoja jos katsoi alas sivusilmällä." Sama juttu :) Pitääkö minun nyt kuitenkin hakea se diapam, kun en millään haluaisi... toisaalta tästä peikosta pitäisi päästä eroon....
Mieti sitä diapamia vielä ja kokeile ensin miten se vaikuttaa sinuun. Voi nimittäin väsyttää pahasti.
Toisaalta sitä autolla ajamista ei pitäisi lopettaa, koska silloinhan annat paniikille periksi.
Totta! ota ne pamit ja kokeile aluksi ilman auton ajoa.. koska jo pelkästään se että sulla on niitä taskussa ajonaikana niin voi helpottaa.. ja sitte jos aloitat pienellä määrällä pamia,ja huomaat että ajo onnistuu niiden kanssa niin se myös helpottaa kun voit sulkea muut oireet pois..
Ja muista että mitä ilmeisemmin sullakin on tää aikakausi menossa ja et jossain kohtaa enää tarvi pameja ajossa.
Hae ne pamit ja ota vaikka pieni määrä ilman autoa ja katso miten ne suhun vaikuttaa ja sitte mahdollisesti ajossa jos niistä ei ole sellasta haittaa..
Suosittelen!
Kiitos vastauksista! Mulla on tuon diapamin kanssa sellainen ongelma, että tiedän/uskon/kuvittelen sen olevan tällainen "koukkunnuttava" aine. Tunnen ihmisiä, jotka käyttävät huumeita (esim. amfetamiini) ja pitkän putken jälkeen menevät lääkäriin hakemaan diapameja, että saavat putken katkaistua ja nukuttua. Ja jos eivät saa sitä lääkärin reseptillä, niin ovat valmiita maksamaan siitä "pimeillä markkinoilla" mitä hyvänsä...
Mulla itselläni ei ole alkoholi/huume/lääkeriippuvuutta, enkä halua sellaista itelleni hommatakaan. Sen vuoksi nämä kysymykset diapamista.
"Onneksi noista on nyt päässyt ja tosiaan ymmärtänyt että mistä se johtui." Oon miettiny sitä ensimmäistä kertaa, kun tämä tapahtui, enkä ole saanut mitään tolkkua asiaan. Jos ymmärtäisin asian, niin siitähän voisi päästä eteenpäin, mutta kun en keksi mitään järjellistä syytä.... Ennen tätä ensimmäistä kohtausta, olin mielestäni hyvä ratin takana ja minulla ei ollut mitään ongelmia toimia myös muiden ihmisten kuskina. Nyt keksin tekosyitä, että ei tarvitsisi lähteä mihinkään ja pakolliset ajot yritän ajoittaa yöaikaan, että en olisi häiriöksi muulle liikenteelle...
Nimimerkit Autolla Ajo ja Oireet On. Minulla kohta vuoden verran ollut autoilupanikointia ja nimenomaan suoralla hyvällä tiellä, ei kaupunkiliikenteessä eikä millään syheröllä.
Paniikkitaustaa löytyy parinkymmenen vuoden takaa ja masennushärdeli SSRI:neen ollut 6-7v sitten.
Nimim. Oireet on ja Pani K.: Vaikka en tällaista ongelmaa kenellekään toivo, niin on lohdullista kuulla, että on muitakin, joilla on sama vaiva. Tähän saakka olen kuvitellut, että olen kehittänyt itselleni jonkinmoisen hyvin ainutlaatuisen pelkotilan :)
Itse olin suorastaan hämmästynyt, että kahdella ihmisellä samat oireet itseni lisäksi.
En tiedä olisko hyvä pitää pientä keskustelurinkiä ja kuunnella niksejä miten yrittää selvitä tilanteista?
Oletko ajatellut, että voisit kokeilla jotain toista SSRI-lääkettä? Itselläni menee paniikkihäiriöön Paroxetin ja sillä kohtaukset loppuivat, mitään haittavaikutuksia ei tullut. Enitenhän se toki päästä on kiinni, mutta kyllä kannattaa kokeilla.
Päästähän se on kiinni! Kun vaan pääsisi tuosta ajatustavasta, että lääkkeet on huono homma. Tai sitten ymmärtäisi, että mistä on kysymys (silloin voisi asiaa ruveta työstämään). Pitää kuitenkin varmaan vaan hyväksyä se, että joku lääkitys on nyt tarpeen ja koettaa hakea apua joltain muulta lääkäriltä kuin siltä, joka ei ollut tipanvertaa kiinnostunut siitä, että noista cipralexeistä ei ollut mitään apua/aiheuttivat pahat sivuoireet. Laitan mieleen tuon Paroxetinin.
Pani K. Minulle tuli ihan sama ajatus mieleen! Että joku pieni "vertaistukirinki" voisi auttaa asiassa. Autetaan miestä mäessä.... tai meidän kohdalla suoralla, avaralla tiellä :) Miten muut ovat selviytyneet tilanteista? Minä siis yritän ajoittaa ajot yöaikaan (jolloin en ole häiriöksi muulle liikenteelle ja pystyn paremmin kontrolloimaan ympäristöä, näin myös kohtaukset ovat vähempiä?). Muussa tapauksessa kohtauksen tullessa ainoa keino on selviytyä seuraavalle bussipysäkille/p-paikalle, ja rauhoittaa siellä itseni. Sen jälkeen (tietysti) on kahta hankalampi lähteä uudestaan liikenteeseen...
Joo hyvä että keskustelu kiinnostaa. Olen sellaistakin miettinyt, että onko se paniikki hyvällä tiellä toimettomuuden puutetta, että pitäisikö olla tehoton auto millä pitäisi katsoa ettei hyydy mäkeen, vähän voisi ohjauksessa olla klappia jottei aikaa jäisi panikoida kun olisi muuta hommaa ajellessa.
Kuitenkin mutaisella tiellä aivot joutuvat koko ajan tekemään jotain ajosuorituksen eteen, niin onko se jotenkin niin kuin ajattelin että aikaa jää paniikille kun ei ajamiseen tarvitse tehdä juuri mitään?
Tuota minäkin oon miettinyt. Toisinaan kun olen saanut apua siitä, että radio täysille ja jos sieltä tulee esim. hyvä kappale, niin siinä kun laulaa loilottaa mukana, niin taas päästään eteenpäin muutama kilometri ilman paniikkia. Samoin, jos kehitän itselleni jonkun hyvän keskusteluaiheen ja itsekseni ääneen sitä tuumailen. Tässä vaan tulee se ongelma, että ne aiheet tyrehtyy aika nopeasti, kun itsensä kanssa väittely tuntuu aika turhalta...
Oletteko huomanneet, että jos puhuu kännykkään ajaessa (tietenkin nappi) mielenkiintoista asiaa, ei muista itseään, joten kohtaustakaan ei tule. Sama efekti on juuri tuo mutkainen tie, jossa ajatus siirtyy muualle. Musiikin ja radion kuuntelusta saa samaa apua.
Suoralla ja tylsällä tiellä ajatus siirtyy itseen. Ja tässä vaivassa kun alitajunta huomaa tuon suoran tien, tulee kohtaus tietty heti. Ehdollistuu tuohon tilanteeseen.
Ennen ajoa voi miettiä itselle jonkun pähkinän purtavaksi, esim. visaisen työasian mietittäväksi joten ajatus ohjautuu siihen. Kannattaa myös rentouttaa lihaksia. Istua kuin vetelä lössö. Kun kohtaus tulee, voi huomata usein, että lihakset ovat olleet jännittyneet kuin jäykällä suolapatsaalla.
Joskus kesällä kun tätä ajohommaa itse täältä netistä etsin,niin tuntui että kenelläkään muulla ei ollut vastaavaa ja mietinkin että mitä tää on. kun olen kuitenkin 20v autoa ajanut säännöllisesti ja sitte yht äkkiä tuntuu että motarilla lähtee taju,pakko liikutella niveliä ja päätä ravistella=kaikkee muuta kun rauhallisesti ratin takana.
Oikeesti todella pelottavaa! ja just se että ei niinkään taajamissa vaan aina motarilla. kerran muistan kun tuli todella hurja olo ratissa ja ajoin kuitenkin päätepisteeseen,niin kun nousin autosta ja menin vessaan,niin koko kroppa tärisi todella pelottavasti.
En tiedä onko se itsellä paniikkia vai ahdistusta! olin todella ahdsitunut siihen aikaan. se kesti noin 6kk ja nyt olen taas ajanut pitkiäkin matkoja ilman oireita.tosin kyllä ne välillä mielessä käy. mutta helpottaa vähän kun tiedän että mulla on rauhottavia mukana.
Ihan sama juttu, että ajokortti on ollut 25 v ja aina ajanut paljon. Aiemmin jopa nautin siitä, kun pääsin motarille painamaan "kaasu pohjassa".
Kyselinkin tuossa aiemmin, että voisko tää olla vaikka "torikammo", mutta mulla on ollut myös noita ahdistuskohtauksia..... Ja oireet on kuitenkin ihan selkeitä paniikkihäiriön oireita.... Toisaalta ei diagnoosilla ole väliä, jos vaan ongelmasta pääsisi eroon. Sulla on ollut nuo diapamit ja on auttanut? Mitä sanot tuohon aiempaan kysymykseeni niihin koukkuuntumisesta?
No mä pidän itselläni paniikki ja ahdistushäiriötä aika samana. olin tosiaan todella ahdistunut tossa kesällä. Ja diapamit on ehdottomasti ollu mun "helpotus" se on mulle tuttu lääke vuosien takaa ja en koe millään tapaa koukkua niihin.
Mielestäni ihmiset pelkää ja miettii että se on kun huumekoukku! mitä se ei ole. ainoastaan toleranssi kasvaa jos paljon niitä syö. tää on mun kohdalla ainakin näin, mut ehdottoman hyvä lääke paniikkiin ja ahdistukseen. SSRI lääkkeisiin en koske pitkällä tikullakaan.
Miksi tuomitset SSRI lääkkeet? Toimivat ainakin minulla vaikean masennuksen hoidossa. Ei bentzot ole yhtään terveellisempi vaihtoehto. Syön tarvittaessa niitäkin.
Sama juttu. Minä en tod.näk. olisi hengissä ilman seronilia. Ok, jos joku ei halua lääkkeitä syödä mutta miksi pitää tuomita niiden käyttö.
Sama juttu täsmälleen. Ensin kiireinen päivä, ei aikaa miettiä mitään. Sitten: autolla ajaminen, pitkä suora tie. Ajatukset alkavat harhailla. Alkaa ahdistaa. Kaikki purkaantuu. Ajan auton sivuun ja hyperventiloin. Istun autossa ja itken.
Seuraavan kerran pelkään lähteä rattiin.
En tod tuomitse noita SSRI lääkkeitä kun itseni kohdalla. varmasti toimii joillakin. minusta vaan tuli tunteeton zombie niiden kanssa. Ja itse kuulutan ehdottomasti benzojen perään(hyvä lääke kun tarvii) ja kuten edelläkin olen sanonut,välillä riittää kun tietää että ne on mukana.
En oikein edes erota paniikki/ahdistus häiriötä toisistaa itseni kohdalla.mutta jos ja kun tilanne on päällä niin rauhoittava purkaa tilenteen. onneksi itseni kohdalla pelkkä aika on nyt auttanut itseäni.
Itselläni tuo pahin ahdistus ja paniikki tulee valtateillä. Pelottaa se jos joutuu pistämään yht äkkiä jarrut pohjaan ja ajamaan tien sivuun, etten vain aiheuttaisi vaaraa muille. Moottoritielläkään ei ole mukava ajaa, mutta pystyn ajamaan paremmin pientareelle ja nöin näitä hadistuksia ei niin tule. Ja tosiaa kaupunkiliikenne ja syherötiet ovat rentouttavia kokemuksia, siellä olen normaali ihminen.
Täytyy kokeille vielä lääkärin määräämää bentsoa ennakoivasti, josko sitten onnistuisi ajelut paremmin. SSri:tä en omaan vaivaani ymmärrä, koska sen syöminenhän vaatii vähintään puolen vuoden jaksón. Ennemmin olisin ottanut puolen vuoden säännöllisen Xanor-lääkityksen.
Onko mitään luomu-niksejä kenelläkään tiedossa?
Kahvia olen jo vähentänyt, mutta onko esim. vitamiineista apua?
En ole enää uskaltanut ajaa autoa ollenkaan kun jännitän (tärisen) niin paljon ajaessa.Olen katsonut turvallisemmaksi tavaksi antaa mieheni ajaa. Kortti minulla on ollut jo 28 vuotta.Aika tuskallista, sillä olen nauttinut autolla ajosta.Lääkkeitä en pysty käyttämään.Keskusteluterapiat ovat kymmenien/satojen kilometrien päässä täällä pohjoisessa.
Itse sain juuri samanlaisiin oireisiin avun kognitiivisesta terapiasta enkä käytä enää mitään lääkkeitä. Sitä tarjotaan nykyään netissäkin, joten ei edes tarvitse mennä minnekään. Tsekkaa vaikka
www. ahdistus.info tai googlaa paniikkihäiriön oireet/hoito tms. Siellä on saitteja jotka voi tsekata.
Hö, saatko sää jotai proviikkaa tän sivun mainostamisesta?
Hö, sanotaanha täällä nimeltä muitakin: diapam, paroxetin...jos lääkkeen nimen saa sanoo, nii miksei lääkkeettömän hoidon antajaa? Musta on hyvä kun tuodaan esille kaikkee..
Tuli nyt vaan mieleen, kun tuo sivu oli selkeesti kaupallinen. Pamit ym. on Suomessa reseptilääkkeitä, eikä niitä saa kuin lääkärin määräyksestä (laillisesti). Tämä "lääkkeettömän hoidon antaja", jonka nimi ei edes käynyt ilmi tuolta sivulta, myy jotain omaa teoriaansa, jota ei ihan oikeasti ole testattu pätevästi missään? En väitä, etteikö se voisi olla ihan hyvä hoitomuoto, mutta tuon sivun perusteella en ihan ensimmäisenä lähtisi tällaista kurssia ostamaan.
Hoblaa, Tänään tulikin mentä motaria pitkin Tampereelle ja ennakoivasti otin 7,5mg Opamoxia, koko matkan tuntui että jokin vaivaa mutta paniikkia ei tullut päälle. Mutta takaisin tulo päätinkin ajaa vanhaa kolmostietä Valkeakoskelta alkaen ja muutamaa kilometriä ennen Sääksmäen siltaa otin jälleen Opamoxia aamun annoksen, mutta liian myöhään. Sillalla iski paniikki, onneksi silta ei ollut pidempi, vaan äkkiä sillan jälkeisen kahvilan pihaan ulos ja tupakka huuleen. Tupakan jälkeen heti rattiin ja rauhallisuus palasi hyvissä ajoin ennen Hämeenlinnaa, loppumatkan olinkin ihan normaali ihminen.
Nyt tiedän sen, että otan kyllä lääkityksen heti kun ajohommat alkaa, enkä päästä itseäni panikoimaan tien päällä. Totta kai välttelen isoja teitä parhaan kykyni mukaan jotta lääkettä ei tarvitsisi joka päivä ottaa.
Eli tämmönen loppiainen.
Voi onnea sulle, että olet löytänyt toimivan lääkityksen! Nyt vaan itsekin sitten lääkärille.... ja toivoisin myöskin saavani tuollaisen "ihmepillerin", jota ei tarvitse jatkuvasti käyttää, vaan ainoastaan ennakoivasti silloin, kun tietää, että paniikki iskee varmasti (esim. talviaikaan mulla ei tätä maantiellä ajoa tule välttämättä edes kerran kuukaudessa...). Tällaiset onnistumistarinat antaa jotain toivoa itsellekin!
Valitettavasti lääkärini oli SSRI-lääkäri ja määräsi varsinaiseksi lääkkeeksi mielialalääkkeen, vaikka mielialani on ihan hyvä ja nuo Opamoxini riittävät n. kahteensataan ajokertaan. Siitä tulee paine löytää toinen lääkäri tai saada pääkoppa sitä ennen kuntoon. SSRI:n tarvetta kun ei ole.
NIINKÖ