Minulla on aina ollut ongelmana sellainen,että minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja luoda uusia ihmissuhteita. En tiedä voiko tämä johtua siitä että olin nuorempana koulukiusattu myös ammattikoulussa kiusaaminen jatkui. Se on tehnyt minusta sisäänsulkeutuneen, en uskalla heittää läppää uusien ihmisten seurassa ja yleensä vain kuuntelen,kun muut puhuvat enkä itse uskalla kertoa omia juttujani ja kertoa ääneen omia mielipiteitä. Pidän kaiken omalla sisälläni.
Olen saanut tästä asiasta monet kerrat negatiivista palautetta.
Tämän asian takia olen jopa yksinäinen,kun kukaan ei halua tutustua minuun ja ystävystyä. Olen yksin 24/7 eikä koskaan kukaan soita, pyydä ulos.. ainoa kuka saattaa soittaa on äitini.
Ainoa keino minkä koen parhaakseni olisi,että saisin tutustua uusiin ihmisiin rauhassa ja kerätä luottamuksen. Kun jotenkin tuntuu,että en luota uusiin ihmisiiin koulukiusaamisen takia.
Olen kuitenkin netin kautta saanut joitain nettikavereita mutta meilläkin on matkaa monia satoja kilometrejä. Netin kautta olen huomannut,että minun on helpompi puhua toisille,kun oikeassa elämässä live tilanteessa.
Olen saanut tästä asiasta monet kerrat negatiivista palautetta.
Tämän asian takia olen jopa yksinäinen,kun kukaan ei halua tutustua minuun ja ystävystyä. Olen yksin 24/7 eikä koskaan kukaan soita, pyydä ulos.. ainoa kuka saattaa soittaa on äitini.
Ainoa keino minkä koen parhaakseni olisi,että saisin tutustua uusiin ihmisiin rauhassa ja kerätä luottamuksen. Kun jotenkin tuntuu,että en luota uusiin ihmisiiin koulukiusaamisen takia.
Olen kuitenkin netin kautta saanut joitain nettikavereita mutta meilläkin on matkaa monia satoja kilometrejä. Netin kautta olen huomannut,että minun on helpompi puhua toisille,kun oikeassa elämässä live tilanteessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omakin yksinäisyyteni johtuu koulukiusaamisesta. Vanhemmat päättivät minun 7 luokan jälkeen muuttaa etelä-suomesta itä-suomeen ja kaikki kaverit jäivät. Minulla oli todella paljon kavereita 7 luokkaan asti kun suurimman osan kanssa oltiin oltu samalla luokalla aina esikoulusta lähtien ja monta olin tuntenut aivan "vauvasta" asti. Olikin todella outo tilanne kun koulukiusaamien alkoi heti 8 luokan alussa ja jatkui ammattikoulun loppuun asti. Ammattikorkeakoulussa ei kukaan kiusannut mutta silloin olin jo todella varautunut ja sulkeutunut ihminen ja vietin kaiken aikani yksin.
Vaikein yksinäisyys on juuri ihmisillä jotka tietävät millaista on olla kun on kavereita. Mielestäni pahinta mitä ihmiselle voidaan sanoa koulussa tai työpaikalla, on että ei kuulu joukkoon. Ihminen on kumminkin laumaeläin ja luonnossakin eläin, joka ajetaan pois laumasta menehtyy ilman laumansa tarjoamaa tukea.
Kiusaaminen saa araksi ja helposti on varautunut. jospa netin kautta tulle joku ystävä joka ei asua satojen kilometrien päässä. Kannattaa vain pikkuhiljaa rohkaistua ja jättää kiusaamismuistot.
On ihan tutkittu juttu, että koulukiusattujen on vaikea myöhemmin luottaa ihmisiin ja siksi he ovat muita suuremmassa vaarassa tulla yksinäisiksi.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus/nuoruus. Hae tarvittaessa ammattiapua, käsittele kiusausmuistot pois ja jatka elämää uusilla eväillä. Tiedostat pohjimmiltasi itsekin, ettei ongelmana ole se etteivät ihmiset olisi luottamisen arvoisia vaan _oma_ kyvyttömyytesi luottaa.
Varo, ettet jää pelkkien nettiystävyyksien varaan.