Haikara pettänyt

Itse lapsettomuuden ja lapsettomuushoidot läpikäyneenä ja kahden lapsen äitinä voin vakuuttaa että vielä ei ole syytä vaipua toivottomuuteen. Et maininnut ikääsi, onko vielä vuosia aikaa yrittää ja miten kovaa biologinen kello tikittää.
Itselläni asiat etenivät niin, että yritimme mieheni kanssa pari vuotta lasta, kävin lapsettomuushoidoissa, ilman tulosta. Jälkeenpäin olen tuuminut olleeni liian masentunut tullakseni raskaaksi ja ainainen kuukautisten ja munasolun irtoamisen kyttääminen aiheuttivat stressiä. Sittemmin erosin tästä miehestä, joka epäluotettavana varmaan oli osasyy siihen että en tullut raskaaksi.
Toisen mieheni kanssa tulin heti raskaaksi kun jätin pillerit pois. Olin tuolloin rakastunut ja tasapainoinen joka varmasti vaikutti asiaan.
Tapahtuneesta voi päätellä, että jossain tilanteissa vain ei tule raskaaksi, suureksi osaksi henkisistä syistä. Jospa ottaisit vähän aikaa rennosti ja yrittäisit ensin hoitaa masennuksesi. Ethän masentuneena jaksaisi vauvaakaan hoitaa. Oletko keskustellut lääkärisi kanssa ( jos yksi ei anna vastauksia, etsi toinen).
En ryhdy kertomaan hoidoista, sillä siitä on niin kauan aikaa, että ne ovat varmaan muuttuneet aika lailla.
Oletko käynyt terapiassa aborttisi jälkeen ? Käsittele asia ennenkuin alat ajatella uutta raskautta, sillä muuten se kummittelee koko ajan mielessäsi.
Voitko puhua kaikesta tästä avoimesti miehesi kanssa. Teidän suhteenne on kaiken A ja O, yhdessähän te tässä projektissa olette. Puhumalla ja apua etsimällä ratkaisut löytyvät.
Onnea yhteiselle yrityksellenne.
t. Kahden ihanan tyttären äiti

Minulla masennuslääkkeet nostivat prolaktiiniarvoa veressä se aiheuttaa lapsettomuutta. Käsittääkseni se haittaa ovulaatiota. Arvo palautui normaaliksi, kun lopetin lääkkeen käytön. Tosin hoitoon jouduimme silti. Ylipaino aiheuttaa myös lapsettomuutta.

On vaikea sanoa yleispätevästi, mitä hoidoissa tapahtuu. Se riippuu siitä, millaista hoitoa tarvitsee. Joskus riittää tabletteina otetut hormoonit tai keinohedelmöitys, jossa miehen sperma pestään ja ruiskutettaan ohuella katedrilla kohtuun. Sitten kovemmissa hoidoissa on piikitettävä itseään hormooneilla. Keinohedelmöityksessä kasvatetaan hormoonien avulla monta munasolua, jotka kerätään ns. punktiolla munasarjoista siten, että neula työnnetään emättimen läpi. Ne hedelmöitetään miehen spermalla joko maljassa tai mikroinjektiolla ja jakautumaan alkaneet alkiot laitetaan parin päivän päästä takaisin kohtuun. Nuo ovat ne tavallisimmat.

Mielestäni teidän kannattaisi kysellä tutkimuksia, sillä hoitorattaan käyntiin pyörähtäminen on hidas prosessi - ainakin potilaan mielestä.

Olen nyt 30 vuotias ja haluan jakaa kokemuksiani 4 vuoden hoidoista, tästä taitaa tulla pitkä sepostus, mutta toivottavasti jaksatte lukea...21.09.00 jätin e-pillerit pois, vauvan kuvat silmissäni,mutta kuukautisia ei kuulunutkaan, enkä ollut raskaanakaan monien testien todistamana, soitto lääkäriin 21.11.00 sain terolut jolla saatiin niukka vuoto.Lisättiin estrogeeniä mukaan ja lähete kilpirauhaskokeisiin 12.3.01,joka oli ok. lähete hormoonipoliklinikalle,lapsettomuushoitoihin, eka aika 6.9.01,tehtiin gynegloginen tutkimus,vaginaultra,lähete verikokeisiin,ja mieheni "näyte" labraan 10.9.01 jatketaan estrogeeniä ja katotaanko tuleeko vuoto 22.9.01,ei tullut,joten taas lisää verikokeita. Tulosten yhteenvetoaika 6.11.01 tulos PCOS(monirakkulaiset munasarjat) tehdän taas ultra ja jatketaan teroluttia, kuukautiset tulivat ja päästiin aloittamaan clomifen 29.11 taas ultra, mutta clomit ei tehonneet nostetaan annostusta 3.1.02 ultrassa ei taas mitään uutta,päätän pitää huilitaukoa hoidot jatkuu 18.11.02 ultra ja verikokeet ja miehen "näyte ja yhteenvetoaika 28.01.03 ja koeputkihedelmoitys (IFV-hoito) jonoon,joka on noin vuoden mittainen,ei teroluttia vaan Metforemia. 23.9.03 koeputkihoidon INFO, ultra ja verikokeita kummastakin (hepatiitti ja aids)ja sain teroluttia.16.2.04 eka käynti ultra,ja saan lääkereseptit, aloitan nenäsumutteen(Suprecuria) ja saan teroluttia,jotta kuukautiset tulevat.3.3.04 pistoshoidon ohjausta,(Puregon) eka pistos ja arvio munasolupunktio päivästä,josta saa 3 sairaslomapäivää 8.3.04 verikokeet,lääke ei ollu tehonnu joten lisättiin annostusta ja 12.3.04 ultra, munarakkulat eivät olleet kasvaneet tarpeeksi joten punktiopäivää siirrettiin viikolla eteenpäin 15.03 uusi verikoe munarakkuloita oli tulossa nyt paljon joten ultra 17.03.04 ultra ja verikokeet näyttää hyvältä punktiopäivä(ohut punktioneula viedään emättimen seinämän läpi munarakkuloihin,niistä imetään munarakkulanesteet,joista sitten mikroskoopin avulla etsitään munasolut, toimenpiteenaikana annetaan suonensisäisesti jännitystä ja kipua lieventävää lääkitystä) sovitaan 22.03.04 munasoluja oli 15,joista 9 alkanut jakaantua alkioiksi. tulin tosi kipeäksi,(Hyperstimulaatiotilanteen vuoksi), suurentuneet munasarjat, kohdussa nestettä joten alkion siirtoa ei voitu tehdä tällä kierrolla, vaan alkiot pakastettiin ja sain sairaslomaa
pulitoista viikkoa.seuraavaksi oli pakastetun alkion siirtoon lääkkeellisessä siirrossa valmistautuminen ensin yksi kierto odotetaan ja kierron 16.pv aloitan terolut ja seuraavasta kierron 1pv aloitan progynovan.11.5.04 ultra ja lugestronin aloitus jotta kohdunlimakalvot oluisivat riittävän paksut, jotta alkio voisi kiinnittyä.14.5.04 alkion siirto, kivuton toimenpide.26.5.04 verikokeentulos ei raskautta,kyyneltenkera.9.6.04 taas ultraja uusi siirto 14.6.04 laitettiin 2 alkiota ja pakkaseen jää vielä 4 alkiota.(muutamia tuhoutui sulatuksessa)
28.6.04 verikoe ja tulos heikosti positiivinen, uusi verikoe 5.7.04 tulos raskausarvot kohonneet, mutta ei tarpeeksi,joten kunnonraskautta ei tule,varhainenkeskenmeno,kyynelten, kyyneltenkera.
16.8.04 ultra, uusin toivein joskos kolmas kerta todensanoo...17.8. lugestron alkaa kohtua taas valmistellaan siirtoa suunnitellaan 19.8-20.8.04 toiveet korkealla,joko nyt enkelinsiipi sipaisisi ja koskettaisi ja ohjaisi vauva alun oikeaan kohtaan kasvamaan rakkaudesta ja lämmöstä..20.8.04 puhelinsoitto,alkiot eivät kestäneet sulatusta kaikki 4 tuhoutuivat, siirtoa ei siis tule.Tuntui tosi pahalle,en voinut olla töissä lähdin kotiin istuin autoon ja itkin ja raivosin pettymykseni ulos ja kun pystyin ajamaan menin kotiin kertomaan suruisaa asiaa omalle kullalleni..hän on niin ihana ja järkevä sanoen että oma terveys on tärkeintä ja että ei saa mennä liian rankaksi että koko elämä pyörisi hoitojen ympärillä, että saan itse valita mitä nyt jatkossa, mutta kyllä minä olen sitä mieltä että yritetään uudestaan jos luoja suo ja antaa...toivoen parasta.

Meillä aivan sama juttu, mutta abortti tehtiin kaksi vuotta aiemmin kuin sinulle. Olemme siis kerran saaneet kuitenkin nykyisen puolisoni kanssa raskauden aikaiseksi.

Nyt kaksi vuotta olemme yrittäneet lasta, tuloksetta. Aluksi en ollut asiasta ollenkaan huolissaan, kun mitään ei kuulunut. Mutta pidemmän päälle asia alkoi stressaamaan.

Keväällä aloittelin jo tutkimuksiin hakua, ultrattiin ja pari labra testiä (ovuloinko, hormoonitaso) pitäisi tehdä nyt sopivassa kierron vaiheessa.

Lääkärin neuvo minulle kuitenkin oli, että josko unohtaisin koko homman vähäksi aikaa. Siis en keskittyisi ainoastaan raskaaksi tuloon. No, vauvakuumeessa helpommin sanottu kuin tehty =). Mutta yritän täyttää vapaa-aikani aivan muilla aatoksilla kuin sillä että tulenko raskaaksi. Käyn lenkillä, tapaan kavereita, luen kirjoja...

Toivottavasti me molemmat vielä plussataan!!!! Kerrothan kuulumiset täällä. Tsemiä syksyyn, nautitaan syksystä!!!