uusperheessä määräys valta on uudella vaimolla ja tämän miehellä, ei exällä. Uusperhe on meidän valtakunta, ei menneiden asioiden vatvomista ja miettimistä. Mikä entisillä ei toimi voi toimia uusperheessä, ja mikä toimi silloin ei toimi meillä. Lapset kasvatetaan paremmin kuin ennen ja sekö on katkeruuden paikka?
Muistakaapas exät
tuleva nyxä ja äitip
41343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tuskin kasvatetaan, heidät alistetaan.
Lapsien elämä on muttuunut ihan kauheaksi tuollaisten kirjoittajien perheissä.
Lapsen vanhammat ovat ne jotka ovat vastuussa lapsista ja he myös kasvattavat lapset edelleen yhdessä vaikka olisi erottukin.
Se uusikko pysköön lestissään, sillä hän on vain sänkykamarin ratottaja. Ja pysyköön siellä tai lähteköön pois kokonaan.
Juu, ei se klassinen satu Tuhkimosta ole mihinkään hävinnyt, yhä se elää näiden äitipuolien ansiosta, ilkeiden sellaisten. Valta on mahtava ase. Valitettavasti vain niin harva osaa sitä oikein käyttää. Ja tällaisten aloitusten kirjoittaja ei ainakaan. Surullista, koska tässä ilmiselvästi kärsijänä tulevat olemaan ne lapset.
Monet eronneet mihet on niin ivetävissä, että uusi ihastus pystyy kääntämään heidän pään omiaan vastaan. Tovon mukaan ei monta miestä, jotka pettävät oman perheensä.
Miten minusta tuntuu vahvasti siltä kuin sekä aloitus että usea vastaus siihen on saman ihmisen tuotosta....? En tiedä, vaisto kai vaan...
Mutta asiaan...Tottakai jokaisessa perheessä on määräysvalta kyseisen perheen aikuisilla, eikä kenelläkään perheen ulkopuolisella ihmisellä. Ydinperheessä määräysvalta on perheen aikuisilla, uusperheessä määräysvalta on perheen aikuisilla, yksinhuoltajaperheessä määräysvalta on perheen aikuisella jne.
Jos pariskunta on eronnut, ja molemmat tai toinen heistä on tahollaan perustanut uusperheen, ei ex-puolisoilla ole tietenkään mitään määräysvaltaa toisen perheeseen tai toisen talouteen. Jokainen hoitaa oman kotinsa asiat miten itse parhaaksi näkee, ei kukaan ulkopuolinen ihminen voi toisen perheen asioita säätää.
No miksi sitten vastaat monta kertaa???
Nyt meni yli ymmärryksen...
En käsittääkseni kirjoittanut, että olisin itse vastannut mihinkään monta kertaa...? Tämä on toinen kirjoitukseni tähän ketjuun.
Lissu syyttää sua siitä mitä itse tekee....anna paskan olla
Ahaa, ja sinä kuvittelet et muut sitten vastaa kerran, mutta sinä et? Hah...
Ja siinät oinen, joka lissuttelee kaikki täällä.
Just lissu taas vauhdissa, lääkkeet ottamatta.
haista lissu pas''a
Uusperhe luo itse omat sääntönsä ja siinä ei ole mitään ex naisella sanomista. Meillä on mieheni kanssa omat säännöt, joilla täällä toimimme. Lapsilla on rajoja ja rakkautta, kuten pitääkin. Lapset ovat täällä tyytyväisiä ja onnellisiä.
Mieheni ex nainen antaa kaiken periksi. Ei osaa pitää rajoja. Äiti manipuloi ja lahjoo lapsia. Lapset manipuloivat äitiään. Vanhempi tyttö lähes 18 vee ottaa äidistä vaan hyödyn irti, kun itselleen sopii. Meidän kanssa kuitenkin haluaa asua, vaikka pidetään kuria ja järjestystä ja vaaditaan asioita, ja käydään kasvattavia keskusteluita.
Lapset oppivat hyvin pian, että eri paikoissa on eri säännöt. Se miten äiti toimii, siihen emme voi vaikuttaa. Mutta myös toisin päin, äiti ei voi vaikuttaa meidän elämäämme. Äiti korjaa kasvatuksen sadon, kun lapset ovat siellä. Ja me korjaamme sen sadon mitä me täällä annamme.
Äitipuolet, älkää turhaan pelätkö miehen exää. Exän on usein hyvin vaikea hyväksyä, että joku tulee hänen "paikalleen".. vaikka todellisuudessa uusi nainen ei edes yritä viedä edes äidin paikkaa, vaan löytää oman paikkansa tässä uudessa kuviossa. Useimmat ex naiset ovat vihaisia ja katkeria ja kaatavat tämän sonnan uuden naisen niskaan. Yleensä he aikaa myöten rauhoittuvat. Osa taas ei pääse tunteistaan, vaan jää kiinni katkeruuteensa. Silloin on parasta, että mies laittaa selvät rajat ex naiselleen, jotta uusi perhe saa elää rauhassa.
Äläpä kuule kuvittele liikoja, ja yleensä se on nämä miehen naiset jotka kaatavat omat ongelmat miehen exän ja lasten niskaan. Sinä et vain näe omien ongelmien takaa sitä kun et jaksa niitä kantaa, on hvyä sysää ne suuremman uhkan niskaan.
Aika hauska tuo että lapset oppivat ja lapset tykkää.... heh.. niin jos heiltä kysyy, niin ei tykkää... mutta kukapa kysyisi.
Meillä ei edes koskaan annettu lasten nähdä isänsä naisia, eikä lasksettu meillekkään sotkemaan tai häiriköimään. Se on ollut paras asia lasten maailmassa, kun ei ole tarvinnut koskaan pelätä vieraita naisia miten he haukkuvat ja estävät heitä isää näkemästä.
lissun analysointia ja sitä samaa mantraa,"meillä ei edes koskaan annettu nähdä"...............................
Ei tässä mistään valtataistelusta ole kyse. Helpointa on kun kumpikaan ei kuvittele tilanteesta mitään liikoja, molemmat VANHEMMAT kantavat vastuunsa ja antavat toistensa elää rauhassa.
Ei myöskään uusien naisten tarvitse tehdä tilanteesta mitään kuviteltua valtataistelua tai keskustelua kateudesta tai mustasukkaisuudesta. On se asia mikä tahansa, niin katkeruus elää käsittelemättömien tunteiden seurauksena ja se ei lähde ilman tunteiden käsittelyä ihan jokaisella elämän osa-alueella.
Liitossa voi kahta ihmistä yhdistää myös yhteinen vihollinen, ei kylläkään kauaa, mutta jonkin aikaa. Se on usein myös syy, että ex nainen demonisoidaan alimpaan helvettiin kun halutaan projisoida ja ulkoistaa kaikki paha kolmanteen osapuoleen. Edellisessä viestissä kirjoittaja sai luotua mielikuvan jonka mukaan mies on kanalan kukko joka asettaa rajat tai oikea perhettään puolustava miesten mies.
Jokainen luo omat rajansa ja vaikka lapset asuisivat syystä tai toisesta äidistään kaukana, on se sellainen maaginen side joka ei katkea koskaan. Kirjoitit, ettet kuvittele vieväsi lasten äidin paikkaa, mutta minusta tuo antaa juuri sen mielikuvan. Sinun asemasi ei koskaan pidä olla se rajojen asettaja toisten lapsille, olet isän uusi nainen, et ensisijainen kasvattaja. Enkä sano sitä negatiivisella latauksella, vaan faktana ja senhän pitäisi olla tiedossa kumppanin uudella puolisolla ja fiksut ihmiset sen ymmärtävät jo sanomattakin. Eri asia on olla kuvioissa mukana turvallisena aikuisena ja isän uutena naisena jota olet, et yhtään enempää etkä vähempää.
Ei se ex ole läheskään aina katkera tai vihainen tai paha. Eikä ex ole ex vaan usein myös nyx joka on löytänyt tasavertaisen aikuisen myös rinnalleen. Ihan neutraalisti vanhempina voi hoitaa tapaamiset ja siihen ei kuulu ex tai nyx vaan nimitykset äiti ja isä.
Yhtä luulotautisten kirjoitettelua täynään koko keskustelu.
Äiti on aina äiti lapselle, ja äidin pitää antaa olla äiti, sinä isän uusikko elä mene tekemään omia viritelmiä lapsille.
Lapset varmasti ovat äidilleen vihaisiakin, sillä äiti joutuu laittamaan rajoja, monistakin syistä. Ei ole varoja, tai lapsen parhaaksi, joten sen elämän pitää olla molemmissa paikoissa lapsen oman isän ja äidin yhteisen päätöksen mukaista, jotta lapsi ei voi missään manipuloida, vaan saa kokea olevansa turvassa ja tärkeä omalle äidilleen ja isälleen.
Minkäänlaista velvollisuutta lapsella ei oel hyväksyä iäsn tai äidin uutta puolisoa, eikä heidän lapsiaan. Eikä järkevä isä tai äiti sitä vaadikaan.
Nyt joulun aikaan toivon kaikkien eronneiden ymmärtävän myös, lasten uisovanhempien olevan läheisiä lapsenlapselleen, antakaa heidän tavata isovanhempiaan, antakaa lapsillenne juuret, jotka kantavat elämässä.
Blaaaaaaaaaaaaaa
Kun meidän katon alla ollaan eletään meidän säännöillä, niin miehen lapset kuin omani tai vaikka sukulaisten lapset.
Näin se menee AINA uusperheissä.
Exillä ei ole sanansijaa, eikä kuulukkaan olla!
Voi näitä teinien provoja... höpö höpö... hehee.. hassuja nämä pikkupirpanat...:)) jos tuosta uhoamisesta tuli hyvä olo.. niin sehän meni sitten nappiin..kava vielä muutama vuosi. Hehe hehee heee..;) täti tässä kuuntelee..
Tapa lissu ittes...eikö tuu uni eikö,, ahdistaako yksinöisyys,,,,minä se iltaisin nukahdan ihanan miehen viereen,,, kuole sinä yksinäisyyteesi
Meidänkin huushollissa säännöt sanelemme minä ja mieheni, eikä kukaan ulkopuolinen. Ja samat säännöt koskevat kaikkia, ihan sama onko kyseessä omat vai naapurin tai vaikka Suomen tasavallan presidentin lapset. Ei siinä naapurilla eikä presidentillä ole sananvaltaa, että miten meidän kodissamme saa tai ei saa käyttäytyä. Kaikissa kodeissa kunnioitetaan ja noudatetaan kyseisen kodin sääntöjä, omille lapsillenikin olen sanonut, että kun menet kaverille kylään, niin siellä toimitaan sitten kaverin vanhempien ja kodin tavoilla ja säännöillä. Ja vaikka kaverilla saisi esim. pelata pleikkaria ilta yhdeksän jälkeen, niin meillä ei saa. Piste.
Kukaan, ei naapuri, mummo, exä, anoppi tai edelleen se presidentti, ei sanele miten toisten kodeissa toimitaan. Omassa kodissaan toki jokaisella on päätäntävalta.
Juu kyllä sinä saat omille kakaroille melskata ihna sydämen kyllyydestä, mutta en usko että lasten isä ja oma äiti moisen katkeran ihmisen melksaamiseen suostuu ja katselle. Lapsethan on miehen ja exän. Mutta jos sinä haluat häiriköidä miehen ja lasten tapaamisia ja päämäärä on ettei lapset ja isä nää toisiaan, niin tuolla melskaamisella se onnistuu..
Mutta ihmettelen miestä, joka sua kattelee joka häiriköi hänen lapsiaan ja exää.. ei ole miehelläkään kaikki kotona.
Vaikuttaa hyvin katkeralata ja epätoivoiselta kostaa omat ongelmat toisten lapsille. Olisiko hoidon hakemisen paikka?
Menikö lissu-rukka sun iltas ja yös taas kännäämiseen kun yksinäisyys vie unen silmistä...voi sua raukkaa, kun on elämäsi ihan paskaaaaa
Ihanan katkeraa..! Heh.. en voi muuta kun nauraa noille sun katkerille kännijutuille...kyl mie ymmärrän sua yksinäistä ja kaikenmenettänyttä ihmistä.;)
Osui ja upposi, onko pahakin katkeransävyinen krapula, ja mikä on peintä?
Tuon katkera sanan osaat kirjoittaa jo oikein, kun olet sitä niin paljon käyttänyt ja joka paikkaan, mihin se ei edes sovi.
Kummalla se päätäntävalta on todellisuudessa on, sinulla lapsen oma vanhempi, vaiko sinun uusikollasi, jota palvot saadaksesi seksiä.
Ja tuosta päätäntävallasta, kenelläkään ei pitäisi olla valtaa, vaan vastuuta.
Onko sinun ajatuksesi ainoita oikita, jospa oletkin diktaattori, alistaja.
On päätänvalta on lapsen elämän tuhoamista, sillä se tuntuu olevan perheisä nyt vallalla, lasta ei kuunnella, hänen kanssaan ei olla, vaan hänet lastistetaan.
Onko oikein, että illat lapsi on omassa huoneessa lelujensa kanssa, ja itse olet uusikkosi kanssa olohuoneessa aikuisten viihteen parissa.
Kyllä aikaisemmin lapset sentään saivat olla samassa tilassa aikuisten kanssa, tosin harvoille oli omia huoneitakaan, äidit ja isät leikkivät lastensa kanssa, lukivat heille, askartelivat tai tekivät lasten kanssa yhdessä kotiaskareita.
Se tästä hirmuvallasta.
Jos sinun henkilökohtaisesti tuntemassasi taiomassa uusperheessä elämä on tällaista, niin älä nyt herran tähden yleistä tällaisia älyttömyyksiä. Kuinka monta uusperhettä tai uusperheellistä sinä tunnet henkilökohtaisesti, kuinka monen arjessa olet ollut mukana, kuinka monessa olet viettänyt tavallista arki-iltaa? Epäilen, ettet yhdessäkään, mutta korjaa toki, jos olen väärässä.
"Kummalla se päätäntävalta on todellisuudessa on, sinulla lapsen oma vanhempi, vaiko sinun uusikollasi, jota palvot saadaksesi seksiä."
Perheissä päätäntävalta on aikuisilla, oli sitten kyseessä ydinperhe, uusperhe, yksinhuoltajaperhe, suurperhe, sateenkaariperhe, sijaisperhe tai mikä tahansa muu perhemuoto. Aikuiset asettavat lapsille säännöt, opettavat käytöstavat ja ihan yleiset elämänohjeet, kyllä se kasvatusvastuu on ensisijaisesti kotona, ei koulussa tai tarhassa. Olen saanut kirjoituksistasi sellaisen käsityksen, että kannatat vapaata kasvatusta? Sellaista, jossa lapsille ei luoda minkäänlaisia rajoja, vaan lasten annetaan tehdä ja toimia miten itse tahtovat? No, sinä ehkä olet sellaisen kannalla, mutta kyllä veikkaisin, että suurin osa aikuisista ja vanhemmista haluaa kasvattaa jälikasvustaan kansalaisia, jotka osaavat käyttäytyä.
Eli uusperheessä se päätäntävalta on todellisuudessa molemmilla perheen aikuisilla. Ei sillä ole merkitystä, kuka on kuka tai kenelle mitäkin. Jokainen aikuinen päättää asioista omassa kodissaan.
Särähtää vähän korvaani, tai oikeastaan silmääni, tuo lausahduksesi siitä, kuinka "uusikkoa palvotaan jotta saadaan seksiä". Minä ja mieheni olemme avioliitossa, asumme ikiomassa omakotitalossa ja meillä on 2 yhteistä lasta. Se, että miehelläni on 1 lapsi myös edellisestä avoliitosta, ei tarkoita automaattisesti sitä, ettei minulla ole minkäänlaista päätäntävaltaa omassa kodissani tai että olen pelkkä seksiviettien sammuttaja. Olen perheemme toinen aikuinen, lasteni äiti, ja jos mieheni olisi pelkkää seksiä halunnut, olisi hän saanut sitä joltakulta ihan varmasti ilman avioliittoa ja perheen perustamistakin, eiköstä vain?
"Ja tuosta päätäntävallasta, kenelläkään ei pitäisi olla valtaa, vaan vastuuta.
Onko sinun ajatuksesi ainoita oikita, jospa oletkin diktaattori, alistaja.
On päätänvalta on lapsen elämän tuhoamista, sillä se tuntuu olevan perheisä nyt vallalla, lasta ei kuunnella, hänen kanssaan ei olla, vaan hänet lastistetaan. "
Kyllä aikuisilla on valtaa. Ja on myös vastuuta. Valta kasvattaa, vastuu kasvatuksesta. Se, että mieheni kanssa yhdessä laadimme kodimme säännöt ja kasvatuslinjan, emmekä esim. anna lasten pleikkaria yötä myöten tai talsia sisällä kengät jalassa, ei tee meistä diktaattoreja tai alistajia, vaan ihan tavallisia vanhempia. Rajojen asettaminen lapselle ei ole lapsen elämän tuhoamista, vaan päinvastoin. Lapsia kuunnellaan, tottakai, ja heidän kanssaan ollaan, eihän se kasvattaminen sulje pois sellaisia asioita. En käsitä!
"Onko oikein, että illat lapsi on omassa huoneessa lelujensa kanssa, ja itse olet uusikkosi kanssa olohuoneessa aikuisten viihteen parissa. "
Illalla lapsilla on lupa olla leluineen ihan missä huoneessa haluavat. Saavat olla olohuoneessa, saavat olla omassa huoneessa, saavat olla siskon huoneessa. Ihan vapaasti. Yleensä olemme porukalla olohuoneessa, katsomme telkkaria ja pelailemme. Kun on nukkumaanmenoaika, lelut laitetaan pois, paitsi unikaverit, ja mennään omaan huoneeseen, omaan sänkyyn nukkumaan. Ja meillä ei katsota aikuisviihdettä, eikä harrasteta itsekään aikuisviihdettä kun lapset ovat hereillä.
"Kyllä aikaisemmin lapset sentään saivat olla samassa tilassa aikuisten kanssa, tosin harvoille oli omia huoneitakaan, äidit ja isät leikkivät lastensa kanssa, lukivat heille, askartelivat tai tekivät lasten kanssa yhdessä kotiaskareita."
Edelleenkään en ymmärrä kuollaksenikaan, että miten tämä liittyy lasten rajojen asettamiseen ja kasvattamiseen. Kyllä meillä lapset saavat olla samassa tilassa aikuisten kanssa, vaikka me aikuiset heitä kasvatammekin. Leikimme lasten kanssa, luemme, askartelemme, ulkoilemme...Ihan tavallista perhe-elämää.
Sinun maailmasi vaikuttaa kovin mustavalkoiselta:
On joko sellainen perhe, jossa lapsia alistetaan ja kuritetaan, lapset suljetaan omiin huoneisiinsa, kukaan ei tee heidän kanssaan mitään, aikuiset vain harrastavat seksiä olohuoneen sohvalla ja katsovat pornoa eivätkä leiki lasten kanssa.
Ja on sellainen perhe, jossa lapset saavat tehdä ihan mitä ikinä haluavat, he päättävät itse omista asioista ja omasta elämästään, heillä ei ole mitään rajoja eikä sääntöjä, heillä on päätäntävalta, johon aikuiset alistuvat.
En tiedä millaista teidän perheenne elämä on, mutta älä kuvittele, että kaikilla muilla on samanlaista.
On se harmillista lissu että ukkosi sieti sinua vain seksin takia niin ja piikana. No onneksi on nyt löytänyt naisen jota rakastaa, ja jonka kanssa elää elämäänsä onnellisena. Eihän kukaan huonompaan vaihda!!!
Senkö takia ne liitot kaatuu kun exakat ei Anna enää seksiä? Et ois pihannut niin paljon niin ei olis tarvinut vieraisiin lähteä.
Meille ei mitkään exakat tule määräilemään ja haukkumaan meitä. Miehenki ex ois koko ajan tulossa lasten varjolla meille haukkumaan meidän lapsia. Huhhuh. En vois kuvitellakkaan jos mun lapset joutuis olemaan tekemisissä sen naikkosen kanssa. En vois tehdä sitä mun lapsille. Onneksi se naikkonen ei saa tulla meille meitä haukkumaan. Huhhuh. Onneksi mun mies on MIES ja pistää rajat tälle ex naikkoselle. Meille ei vieraita ihmisiä tule ja minun lasten ei tarvi näitä vieraita naisia nähdä. Antaisivat vielä vääriä vaikutteita minun lapsille.
No en ihmettele, jos sun liittosi perustu vain sexiin ja sitte, kun se alko kyllästyttää niin ei aikuisviihdekään enään auttanut, niin sitte sinä toit lapset makuuhuoneeseen leikkimään ja askartelemaan sun kanssa, se oli ukollesi liikaa ja haki uuden naisen joka myös rakastaa ja arvostaa häntä.
Näinkö siinä kävi?
Kirjoitin aiemmin tekstin jonka otsikko mistä valtataistelu.
Tässä on kyse arvoista ja ihanteista johon haluaa lapsen kasvattaa. Kaikki alkaa jo raskausaikana, siis tulevan elämän ja kasvatuksen pohjustaminen ja suunnittelu. Jokainen saa päättää omista lapsistaan ja kunnioitus pitäisi ensisijaisesti löytyä niitä lapsen vanhemman kasvatusarvoja kohtaan, sillä hän on aina päävastuussa omasta lapsestaan. Arkisista asioista kuten nukkumaan menosta tai ruoka-ajoista voi uusi kumppani päättää kunhan ei ole ihan hulluja ehdotuksia, mutta suuremmista arvoista ja ihanteista päättää kuitenkin aina lapsen vanhemmat yhdessä ja erityisesti lähivanhempi koska tekee suurimman osa kasvatustyöstä itse. Ristiriitoja syntyy helposti jos toisen vanhemman kasvatukseen liittyviä tärkeitä arvoja ei kunnioiteta koska ne unohtuu tähän hulluun valtataisteluun jota ei todellakaan pitäisi olla olemassa. Uusi kumppani on vain uusi aikuinen lapsen vanhemman elämässä, ei ensisijainen kasvattaja tietenkään.
Ette varmaan tekään päästä lapsianne edes kylään, joiden arvot ovat teidän kasvatuksesta kovin poikkeavia ja arvelluttavia. Minäkään en päästäisi lastani paikkaan, jossa toisen aikuisen arvomaailma poikkeaisi kovin omastani, vaikka se olisi isän uusi koti. He saisivat tavata sitten muualla.
Onneksi kuitenkin lapsen isällä ja uudella naisystävällä on tiedossa toiveeni lapsen kasvatuksesta ja he kunnioittavat sitä. Muutenkin olisi tosi fiksua yrittää pitää sama linja ja rajat kasvatuksessa valtataistelun sijaan. Se olisi lapsen etu.
Kenelläkään vieraalla ihmisellä ei ole oikeutta haukkua toisten lapsia, ja puuttua heidän elämään eikä heidän äidin. Se on itse otettua valtaa katkeruudessa. Kun omat ongelmat on niin viakita, on pakko purkaa ne johonkin, ja usein se on uuden miehen lapset ja exä. Heihin kun ei ole mitään tunteita, ja heistä haluaa eroon ettei isä ja lapset näkisi toisiaan, niin heihin on hyvä purkaa omat ongelmat.
Miksi aina toisten lapset kärsii, kostaisivat semmoiset ihiset omille lapsille jos kostaa pitää.
Onneksi on semmoisia isiä ja äitejä, jotka eivät siihen suotu, eikä anna lasten olla tekemisissä semmoisteni hmisten kanssa, jotka haukkuvat ja häiriköi.
Täällä kun lukee näitä juttuja, tulee aina paha mieli, ja itku, kun aattelee mitä kaikkea toistenlapset joutuu kestämään, ja omat pääsee niin helpolla.
Ihminen, joka haluaa estää isän ja lasten tapaamisen omalla katkeralla käytöksellä, on mieleltään erittäin sairas, eikä sovellu lasten kanssa olemiseen. Jos exä ja lapset ovat hänelle niin suuri uhka, että paha olo pitää kostaa lapselle, pitäisi isän hälytyskellot soida jos äiti ei saa sanomaa perille.
Mutta mikä onkaan paras keino tuhota ex perhe kokonaan, kuin kiusata sitä lasta.
Olen uusioperheen roolissa se isin tyttöystävä. Meillä sanelee säännöt mieheni ja hänen lapsensa joka on joka toinen viikonloppu meillä, Töllöstä katotaan sitä kanavaa mitä lapsi haluaa katsoa (lähinnä salkkarit) , mies passaa tyttöä, vie pesun jäljiltä pyyhkeen kuivumaan , imuroi hänen huoneesa (nyt tosin kahtena edellisenä kertana tyttö on sen itse tehnyt), pukeutuu miten pukeutuu, välillä aika holtittomasti,
Olenhan mä yrittänyt väliin saada itseäni sanomalla mm.että olishan se kiva että 10 vuotias osaisi jo laittaa astiat itse koneeseen ettei isi niitä aina laittaisi, veisi pyyhkeen itse kuivumaan kun asiasta sanottu mutta isi vie. Ei siitä ole seurannut kun sota mieheni ja minun välillä.
Nyt ollaan sitten kai eroamassa, ei jaksa enää. Minä jään meidän yhteisen lapsemme kanssa (reilu 1-v) asustelemaan kaksin.
Sinähän siinä olet ulkopuolinen, Lapsi ja isä on samaa sukua. Joten lopeta mariseminen, ja mene vaikka töihin.
Sulla mitään sanomista miten siinä perheessä on lapselle asiat opetettu, ei kuulu sulle.
Miten sun lapses laittaa asiat koneeseen tai pyyhkeen kuivumaan?? Sinä varmaan laita.. eipä taida osata sekään.
Joo kyllä 1v laittaa astiat koneeseen ja pyyhkeen kuivumaan ihan itse ja 10v ei. Käytä nyt ihminen välillä järkeä kun vastaat.....
Opettele katkera lissu lukemaan ja kirjoittamaan, edellisellä on yhteinen lapsi miehensä kanssa.
Sinä et taida vaatia omilta katkerilta lapsiltasi mitään taitavat olla ihan katkeria uusavuttomia, ja mistä tiedät sieltä koneeltasi, kuka on työssä ja kuka ei, vai kristallipallostako niitä näet.
Idiootti ämmä!
Varaudu siihen, että mies haluaa joko lapsenne itselleen tai ainakin 50 % ajasta. Miksi teitte lapsen epävakaaseen uusperhetilanteeseen :/?
jep, lapsemme tulee olemaan minulla ja tapaamisoikeus isällä, tosin nyt kun on vielä niin pieni niin vkonlopun kestävät tapaamiset ei käy (näin sanottiin lastensuojelusta) ei siinä mitään, olenkin sanonut miehelleni että toivon todella ettei ole samanlainen meidän lapsestamme kuin mitä exänsä lapsesta. Liekö tuo yliherkkyys johtua osittain siitä, että mieheni ei tässä suhteessa josta ensimmäinen lapsi on, viihtynyt kuin lapsen ensimmäisen ikävuoden (yhdessä olivat vajaa 2 vuotta). Poteeko siitä jotain huonoa omaatuntoa lasta kohtaan vai mitä, en tiedä. ei ole ainakaan myöntänyt, mutta ei kuulu minulle enää.
Halusimme tehdä lapsen, onko mikään perhetilanne tasainen, riitoja on kaikilla, luulisin, meillä ei muuten aiheuteta riitaa kun tuolla kun olen vähän opastanut ja vinkannut. Ei olisi pitänyt, ei pidä sekaantua, niinhän se miehenikin on sanonut että älä sekaannu heidän elämäänsä.
Mutta se siitä, asioista ollaan eri mieltä, elämä jatkuu.
joo, eli siis minun ja mieheni yhteinen lapsi on reilu 1-vuotias ja kuhan siitä kasvaa niin taatusti opetamme hänelle että astiat koneeseen , pyyhe kuivumaan, omat jäljet siivotaan, lelut siivotaan itse. Ei niitä rankalla kädellä opeteta tietenkään. Eiköhän ne asiat ole itsestään selviä asioita joita lapselle pikkuhiljaa opetetaan ja jos kyseessä on 10 vuotias lapsi joka ei jälkiään siivoa, astiat jätetään pöytään jne jne niin onko se väärin sitten että minä isän tyttöystävänä MEIDÄN kodissa yritän niistä sanoa ? Hyvällähän niitä sanotaan että tyttö oppisi. Se mitä lapsi kotonaan oppii äidiltään ja tekee siellä on heidän asiansa, mutta isän luona on kuitenkin eri säännöt (tottakai osa säännöistä oltava samoja), mutta ei se mielestäni ole oikein jos äidin luona eletään kun sottapytyt niin miksei isä voisi opettaa sitten sen minkä vaan pystyy elämään siivommin ?
Mutta ei voi ainakaan meillä ja minun vinkit saavat hänet (mieheni) raivostumaan. Onhan hän sanonut että jos MINÄ olen mukana tekemässä niitä asioita niin hänen tyttönsäkin tekee mielellään. Ristiriitaista tai jotain, en tiedä. Eli se että jos miehelleni vinkkaan esim. että tyttö voisi itse laittaa astiansa koneeseen on helvetti irti, mutta sitten ei jos minä laitan ne hänen kanssaan. Silloin kaikki hyvin. Miksei se voisi niitä YKSINÄÄN laittaa ? Nyt ne ovat pikkuhiljaa löytäneet tiensä ruokapöydästä jo tiskipöydälle.
Ja jep, tottakai opettaisin yhteistä lastamme siivoamaan lelusa, mutta kun on vasta 1-vuotias ja leluleikkimisellä ja ruokasotkulla vasta kehittää itseään ja opettelee , 10-vuotias mielestäni pitäisi olla jo jonkin verran kehittyneempi tästä kuin 1-vuotiaan....