"Oliko se vahinko?"

Oma serkkuni totesi, että "ai, se oli ihan yrittämällä laitettu alulle", kun sanoin, että puoli vuotta yritettiin. Hänelle itselleen tosin sattui vahinko... Mutta en silti ikinä itse häneltä kysynyt, että "oliko vahinko?". Ei edes tulis mieleen, koska munkin mielestä se on aika loukkaavaa.
Eräs kaverini kysyi myös, mutta hän kysyi, että "oliko ihan tarkoituksella". Se ei kuulostanut niin pahalta, ja hän kyllä hiukan pyyteli anteeksi kysymäänsä.

Tosin opiskelen tällä hetkellä, niin olen ajatellut, että sekin varmasti herättää epäilyksiä, että tuskin me nyt ihan tarkoituksella. Mutta eihän töissä käyviltä ihmisiltäkään kukaan kysy, että "no mites sun työt nyt?". Niinkun multa on jokaikinen kysyny, " no mites sun koulun käynti nyt?" Alkaa todellakin ottamaan aivoon...Ennemmin saan lapsia nyt ja meen suoraan valmistumisen jälkeen töihin (jos pääsen), kun, etä oon kotona muuutaman vuoden valmistumisen jälkeen, ja työhaastattelussa kysytään, "ai sulla ei oo työkokemusta, ja valmistumisestakin on noin kauan..."
Onko muilla opiskelevilla odottajilla samoja kokemuksia?

No ei ihan sama juttu; kun minä ja mieheni oltiin päätetty että mennään naimisiin ja siitä ilmoitettua moni kysyi että olenko paksuna. Sen jälkeen alkoi sitten sukulaisten kyselyt että no milloinkas sitä sitten niitä lapsia teette. Alkoi ahdistamaan, koska eihän niitä lapsia niin vaan tehdä. Voihan se olla että siihen voi mennä vuosiakin jos tärppää tai ei tärppää ollenkaan. Pahimmille utelijoille sitten sanoinkin että eihän sitä tiedä saadaanko ollenkaa, siihen loppu kyselyt. Inhottavaa tuollainen painostus ja utelu, vielä asiasta johon ei paljonkaan itse pysty vaikuttamaan.

Oma äitini kysyi viiden minuutin sisään siitä kun oli saanut tiedon että oliko tarkoituksella. Vastasin rehellisesti että oli harkittu juttu. Olihan se sillä lailla odotettavissa kun naimisiinkin mentiin, sanoi siihen äitimuori.

En loukkaantunut lainkaan kysymyksestä, sillä olemme alle 25-vuotiaita opiskelijoita ja asumme kaksiossa - yhtä hyvin tämä voisi olla vahinko. Mielummin vastaan rehellisesti kysymykseen kun kuulen mutkan kautta että meistä puhutaan! Olen myös puhunut sukulaisille ja ystäville innostuneesti raskaudesta joten kai ne viimeisetkin epäilykset hälvenevät.

Paljon riippuu kysymyksen sävystä, rehellinen kysymys ei haittaa niin paljon kuin kiertely tai alentuvaan sävyyn tehty utelu.

Luulin että olen jotenkin tiukkapipo,kun muakin rasitti noi kysymykset!!Itse olen 29,ja mies 35,niin että tän ikäiset aikuiset ihmiset kyllä tietää mitä on ehkäisy!Itse tehtiin vauvaa vuosi.Ja meilläkin on oma ok-talo,vakaa suhde (avoliitto tosin) ym.Ymmärtäisin kysymykset tosi hyvin jos olisin sinkku tai teini,mutta nyt en jaksa ymmärtää....!

Juu loukkasi todella syvästi, kun veljeni tyttöystävä möläytti suustaan juurikin tuon yllämainitun lauseen! Katsoin kyllä hieman pitkään, että kuulinko oikein...Olemme mieheni kanssa seurustelleet pian 8 vuotta ja asuneet yhdessäkin reilut 5 vuotta. Olen myös puhunut jo useamman vuoden vauvakuumeestani.

Työkaverilta kuultuna kommentti ei loukannut ihan niin pahasti, koska ei hän voi tietää yksityiselämästäni paljoakaan, kun en ole kertonut.