Pienenä olin todella ujo ja ykkösluokalla jouduinkin sitten koulukiusatuksi, itseäni vanhempien taholta. Kiusaaminen loppui ja tuntui että kaikki oli ok. Nyt vähitellen viime vuosina on ujous alkanut oikeasti mennä jo yli. Itse turhauttaa tajuttomasti kun vieraan puhuessa mulle kädet alkaa vapista, en saa juuri puhuttua, vastaan lyhyesti ja haluan vaan pois. Mitä pidempään tilanteessa olen, sen sijaan että rentoutuisin alan vaan tuntea enemmän ja enemmän tarvetta päästä pois tilanteesta.
Mulla on kyllä kavereita, joiden kanssa olen puhelias, samoin kuin harrastuksieni parissa en jännitä. Sanoisin että tilanteissa joissa "hallitsen" homman tai mulla on joku "dominoiva" ystävä lähellä, en ahdistu niin pahasti, mutta usein kuulen kavereiltani olleeni jossain kummallisen sulkeutunut; yleensä silloin paikalla on ollut joku vieras, mutta kuitenkin kaverin kanssa pärjään.
Yksin kävellessäni kadulla tai käydessäni kaupassa tuijotan vain lattiaa. Vauhti yltyy kävellessä lähes juoksuksi ja toivon vaan ettei kukaan nää.
Ja samaan aikaan HALUAN uusia ystäviä, HALUAN tutustua uusiin ihmisiin, mutta jos joudun kahdestaan johonkin ihmisen kanssa, jota pidän mukavana ja hauskana, en saa suutani auki. Toinen saattaa yrittää jutella pitkäänkin, mutta vähä vähältä vastaan yhä lyhyemmin ja "pakotetusti". Tilanteessa en voi ajatella että "oletpas tyhmä, rentoudu nyt", vaan päässä jyllää vaan ajatus siitä että "kiltti ole hiljaa ja mene pois" ja pian ihmiset lähteekin ja täysin ymmärrettävästä syystä. En minäkään viihtyisi ihmisen kanssa joka selkeästi antaa ymmärtää ettei seura kiinnosta. Yleensä pari tuntia tilanteen jälkeen tekee mieli itkeä ja inhoan itseäni kun taas mokasin.
Tuntuu ettei kaverit ymmärrä, toteavat vaan että sun pitää vaan rohkaistua ja kyllähän minäkin pääsin ujoudestani eroon jne. mutta kun tuntuu että siinä missä heillä ujous hälvennyt, mulla se vain kasvaa. Kuraattorille haluaisin mennnä puhumaan, haluan eroon tästä, mutta en vaan uskalla. Kavereille en uskalla kertoa siitä että olen kuraattorille menossa koska pelkään vastaanottoa, vaikka näin fiksusti ajateltuna luultavasti he vain tukisivat minua valinnoissani. Jotenkin tuntuu että pala palalta pilaan omaa elämääni, enkä saa mitään aikaiseksi tehtyä sille, kunhan itken yksin kotona. Ja sitten huomaan lopulta, että se yksi ja ainut nuoruus joka mulla oli, meni siinä.
Sosiaalinen pelkoko?
9
182
Vastaukset
- Juha260
Paljos on ikää?
Ujous voi nimittäin kadota iän myötä - Luovuttaako?
Ikää on 18 vuotta ja kyllä olen kuullut aika usein että ujous katoaa ja näin, mutta tottapuhuen jotenkin alkaa loppua toivo senkin suhteen.
- 2+11
Meinasin ensin itsekkin kysyä että minkä ikäinen olet. Itse olen sentään kohta jo 24-vuotias ja tuntuu siltä että mulla ainakin on jo nuoruus mennyt hukkaan. En ole vielä koskaan seurustellutkaan enkä usko että niin tulee koskaan omalla kohdallani tapahtumaankaan. En myöskään pysty tekemään töitä tai opiskelemaan itselleni ammattia. Todella vakavasta ongelmasta on kysymys. Ei varmaan kuitenkaan kannata luovuttaa vielä 18-vuotiaana. Sitten voi katsoa tilannetta uudelleen kun alkaa olla mun iässä. Itselläni on jo aikalailla sellainen olo että mitään toivoa ei ole minkään suhteen.
- Luovuttaako?
Niih, sitä vaan toivos että tälle vois tehdä jotain vielä kun on sitä nuoruutta hetken verran edessä, varsinkin kun nyt opiskelen pienessä paikassa jossa kaikki opiskelijatoverit tuttuja jo vuosien takaa, mutta entäs kun pitäis korkeakouluun hakea? Syrjäytyminen sen takia ettei uskalla pääsykokeisiin ei houkuta..
- Mielestäni
ongelma on se että uskotte mokailevanne sosiaalissa tilanteissa, ja luulette sen vielä johtuvan siitä että jännitätte.
Mutta monastikko olette sitten oikeasti mokannut sillä tavalla kuin pelkäsitte, enemmän kuin muut? Enpä usko että montaakaan kertaa, yhdesti? kahdesti?
Eikä tuo jännitys oikeasti lisää mokaamisen todennäköisyyttä. Sen ainoa haitta on että kun luulee pieleenmeno tunteen johtuvan siitä niin ei huomaa todellisia syitä.
Ja tietysti se että se tuntuu ikävältä.
Yllä viimeisin teoria jonka olen kehittänyt 33 vuoden jännittäjän "urallani" jos sitä jännitystä nyt enää onkaan.
Mutta jännittäkää niin paljon kuin haluatte vaikka se turhaa onkin, eipä se minua haittaa. - Juha260
Mokailu on ihan inhimillistä eikä siitä kannata nolostua jos tekee jotain väärää tai esim kompastuu julkisella paikalla kaikille käy niin joskus
Omalla kohdalla olen aina pelännyt sitä mitä muut ihmiset on ajatellut minusta se`´pilasi´´ nuoruuteni mutta nyt 22v iässä olen vihdoinkin päässyt siitä ujoudesta eroon.
Nyt alkaa puheenaiheiden kerääminen joten voin sanoa että pitää vaan lyötää semmoinen asia mikä antaa voimaa muuttaa itseään itselläni se oli ihastuminen - luovuttaako?
Kyllä sen itsekkin älyää tässä kotona koneella istuessani, että typeräähän tämä on, mutta tilanteessa joutuu vaan niin lukkoon.
Kannattaa aloittaa pienistä asioista esimerkiksi nostaa päätää kun kävelee kadulla ja katsella muita ihmisiä sivusilmällä ja unohtaa se mitä ne sinusta ajattelevat ja kun on kavereiden kanssa niin kannattaa ´´imeä´´ heiltä puheenaiheita tai jotain lyhyitä fraaseja niin siitä se oma mielikuvituskin lähtee jossain vaiheessa käyntiin eikä kannata miettiä liikaa mitä sanoo vann antaa sanojen tulla jos joku pahastuu niin sen voi korjata sanomalla että se oli vitsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - PerSut tykittää - Vaaralliset tappajat vankilaan jopa loppuelämäksi!!
Entistä rajumpi elinkautinen tulee – Vaaralliset tappajat vankilaan jopa loppuelämäksi Henkirikosten uusijat voidaan ja13814394Äärioikeistopurran nukke Petteri Lapanen paniikissa
Kun Suomen historian paras pääministeri antoi vankan lausunnon, kuinka "keskustelu politiikassa on käpertynyt lähinnä va386001SIELTÄ SE TULI: Kepu-Kurvinen: "Emme enää lähde punavihreään hallitukseen"
Nyt muuten nauretaan loppuviikko, että tähänkö kaatui Lindtmanin pääministerihaaveet. "Antti Kurvisen mukaan puolue ei1565577Onko rajojen kiinnipitäminen ihmisoikeuksien vastaista?
Maahanmuutosta puhutaan usein niin kuin kyse olisi vain numeroista ja rajoista. Kyse on kumminkin ihmisistä, jotka halua3114405HS - Sanna Marinin kirja on priimaluokan vedätys!
Kirja-arvio|Toivo on tekoja tulisi ensisijaisesti nähdä maineen rahallisen hyödyntämisen voimaannuttavana merkkipaaluna.514202"Rauhanomainen" miekkari hesassa: "Eläköön aseellinen vastarinta" - lakana
Kyseessä on Suomen Palestiinalaisten yhdistyksen viime perjantaina järjestämä ”Hiljainen kynttiläkulkue Palestiinalaiste1083692Some kuhisee Sanna Marinista: "Wau"
Sanna Marinia hehkutetaan. Muun muassa Jodelissa kommentoidaan The Sunday Timesin julkaisemaa kuvaa Marinista. Hän ant213660Vanhat miehet eivät muista
Niinistö muistaa vain Marinin hölmistyneen ilmeen, mutta ei miksi möllötti sen näköisenä. Vanhanen taas ei muuten vaan293607Monella äärivasemmistolaisella C-paperit armeijasta
Kuinka kävisi sodan tullen noille? Puolustusvoimat huomauttaa, että C-luokituksen saaneiden sijoittumisesta sodan aikan672690Huomenta naiselle
Toivottavasti tiedät, etten ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin voimakkaasti. Olen tietenkin meistä epävarma silti.991522