Kellään kokemusta, että kävis yksityisellä terveysasemalla psykologilla/psykiatrilla "terapiassa" esim. kerran kuussa? Itse olen koittanut pitkäaikaisia ja tiheitä psykoterapioita. Aikataulut ahdistavat, ja mitä useammin sitä oli sitä enemmän menin lukkoon. Parhaita tuloksia sain, kun omien ja terapeutin aikatauluongelmien vuoksi kävin yhden kevään tosi harvoin, ehkä kerran kuussa. Olin siis Kelan tukemassa nuortenpsykoterapiassa.. Terapian lopetin, kun terapeutti ei siihen suostunut et olisin harvemmin siellä käynyt.. Ajattelinkin jos siirtyisin yksityiselle, kävisin kerran kuussa ja se maksais kai kerralta 75e. Ei nyt mikään aivan maailmaa kaatava summa kun noin harvoin käy, ja itsehän voin päättää jos jätän jossain kuussa väliin tai käyn vaikka 6vko välein tms.
Haluaisinkin kysyä, onko kellään siis kokemusta? Miten hyvin lääkäri/psykologi on paneutunu tapaukseenne ja saitteko apua? En kestä julkisen terveydenhuollon psykiatrisia sairaanhoitajia jotka vaihtuvat koko ajan..
Haluaisinkin kysyä, onko kellään siis kokemusta? Miten hyvin lääkäri/psykologi on paneutunu tapaukseenne ja saitteko apua? En kestä julkisen terveydenhuollon psykiatrisia sairaanhoitajia jotka vaihtuvat koko ajan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi,
jos tiivis psykoterapia ns. ahdistaa niin voi olla hyvä ratkaisu. Sitä on toki hyvä miettiä miksi syväluotaava itsensä tutkiskelu ahdistaa/pelottaa:).
Jos löydät psykiatrin joka olisi myös psykoterapeutti koulutukseltaan niin voisit saada oivaa apua. Ja juuri tuo, ettei hän vaihdu on omankin kokemukseni mukaan tärkeää. Voi olla, että löydät sellaisen heti tai sitten käymällä muutamalla. Luota fiilikseesi, tuleeko sellainen olo, että hän kuulee ja ymmärtää mitä sanot jne.
Itselläni on erionomainen kokemus tällaisestä psykiatrista. Siinä on myös se hyvä puoli, että hän voi tarvittaessa määrätä lääkkeitä ja kirjoittaa lausuntoja - jos tulee tarvetta kun esim. psykologi tai psykoterapeutti ei voi.
Oloen käynyt tiiviin 2 kertaa viikossa psykoterapiasaa kolmen vuoden ajan. Se oli tehokasta, ihan muuta kuin se satunnainen käynti ennen sitä.
Kun käy harvoin, voi vältellä liian ikäviä asioita, eikä prosessi lähde käyntiin. Psykoterapiassa jossain vaiheessa tulee huono olo, koska psyykkinen prosessi on sellainen. Jälkeenpäin olon pitäisi parantua.
Jos pelkäät kohdata itseäsi ja sisäisiä asioitasi, niin sitten ei voi mennä tehokkaampaan psykoterapiaan, mutta toisaalta se voi tarkoittaa sitä, ettei olotilasi kohene.
Sinun pitäisi löytää joku terapeutti. johon voisit luottaa.
Olen tämän tiivin psykoterapian jälkeen käynyt satunnaisesti 1-2 kuussa psykoterapiassa kun on ollut rankkaa Ehkä 6-7 kertaa vuodessa. Se on sellainen varaventtiili. On helppoa, kun on pitkä yhteinen historia terpan kanssa, niin ei tarvtse aloittaa alusta joka kerta.
Ja hetkinen. Psykiatrinen sairaanhoitaja ei ilmeisesti edes ole psykoterapeutti, vai onko? Kyseessä taitaa olla vain ns. keskusteluapu. Onko sinua huijattu?
Jos sinulla on diagnoosi, sinulla voi olla oikeus Kela kuntoutuspsykoterapiatukeen.
Yli 18-vuotiaalla työkyvyttömyyseläkeläisillä ei ole oikeutta Kelan tukemaan psykoterapiaan. Kuinka joku nykypäivänä voi vielä luulla että olisi??
Todella typerä kommentti siis edelliseltä kirjoittajalta ja itsestäänselvyyksia koko viesti täynnä.
t. 7 v psykoterapiaa takana "ammattilaiselta" mikä ei auttanut juuri mitään, koska alunperin en ollut edes psykiatrisen avun tarpeessa ja olin jo itsenäisesti käsitellyt koko elämäni ennen terapiaan hakeutumistani jossa pilkkua alettiin viilaamaan terapeutin koekaniinina hänen jatkokoulutusmahdollisuuksiaan silmälläpitäen
mistä ihmeestä luit niin, että aloittaja olisi työkyvyttömyyseläkkeellä?
Joo en tosiaan ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Kyllä aiemmissa terapioissa on tullut käytyä nää koulukiusaamisjutut jne läpi ja oon silleen jo "tutkinut itseäni" ja onnistun siinä parhaiten itse kun kenenkään terapeutin avulla. Löysin meinaan yhden täydellisen psykiatrin jonka luona kävin hakee lääkkeitä ja hän antaa myös tollasta "terapiaa" :). Ongelmana mulla terapiossa ollut vähän sellasta, että juttua ei vaan tule noin tiheästi ja muutenkin. Elämänongelmat liittyvät kyllä nykyisyyteen enemmänkin kun on vaikea elämäntilanne ja jatkuva paskarumba muiden ihmisten osalta jne.
Siis joo julkisella ei koskaan oo annettu psykologia. Ei kun oli yks mutta se väitti mua alkoholiongelmaiseksi (join tällöin hallitusti 4-5 annosta alkoholia kerran kuussa ja olin aikuinen jo) ja se täti vaihtu heti. Aina psykiatrinen sairaanhoitaja. Mutta yksi terapeuteistani joka oli Kelantukemana oli myös psykiatrinen sairaanhoitaja joka oli saanut terapeuttikoulutusta..