jäänkö mistään paitsi vaikka nukkuisin ikiuneen?
hei vaan
joku vaan
4189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ehkä se suuri rakkaus jää kokematta
Jos se menikin jo. Kun jäljellä ei ole yhtään mitään. Viimeinenkin oljen
korren tuhosi se ketä ei olisi moni muu, mutta sehän on vaan tapa yrittää päästä pois omasta syyllisyydeswtä, antaa muille tehtäväksi tuhota toinen lopullisesti kertomalla jotain mihin muka ei itse koe olevansa millään tavalla syyllinen millään tasolla.
Eikä muutenkaan pysty hyväksymään. Se on helppo kirjoitella
tänne elämän makuisia tarinoita sieltä jostain lämmöstä. Kun kaikki on hyvin.
Astu toisen eläämään ja koe ja elä se alusta loppuun, niin tajuat.
Niinpä, kenenkään kipuja ei voi toinen kokea, korkeintaan myötäelämään ja antamaan tukea kriiseissä. Itiselläni, niin hullulta kuin kuulostaakin, elämän vastkoinkäymisten seurauksena, olen oppinunt näkemään kauneutta ympärillä, ymmärtämään ihmisten erilaisutta, näkemään ihmisten ja elämän monisäikeisyyden. Ihmisten erilaisuus kiehtoo, ajatusmaailmat. On tullut halu oppia, kasvaa ihmisenä, ymmärtää itseään. Ne pelot, ahdistukset, rakkaudettomuudet, henkiset/fyysiset väkivallat vuosia kestäneet, mitä lapsena koin ja näin, ne on käännetty voimavaraksi. On hetkiä jolloin on epätoivoa, pelkoa, ahdistusta, itseluottamus horjuu , mutta jokin palo elämään vain säilyy. Muistan nuoruudesta erään biisin, jonka kuuli ensimmäisen kerran, kun synkkyyden ja epätoivon hetki oli syvimmillään. Vieläkin tämä biisi laittaa tipan silmäkulmaan. http://www.youtube.com/watch?v=FyAtNTdh-eU En todellakaan halua saarnata, jokainen elää/kokee asiat tavallaan. Jokainen on yksilö. Toinen kestää enemmän kuin toinen. Tämä oli nyt vain ajatelmaani ap:n aloitukseen. Pyyteetöntä ja puhdasta yritystä tsempata, herätellä, havahduttaa näkemään, että jokainen on arvokas, rakastettava ja meillä on yksi ainoa elämä. Voimia elämään ihmisille.
Elämä katsotaan viimeiseen korttiin. Niine kipuiluineen, ahdistuksineen, suruineen, rakastumisineen, iloineen, nauruineen. Kaikkine tunteineen, tapahtumineen mitä vastaan tulee. Voimat voi välillä uupua, usko elämään horjuu, ihmisiin sekä itseen, mutta sieltä noustaan taas. Vahvana, mutta herkkyys säilyen. Paljon riippuu myös asenteesta miten elämääsi elät, miten koet ja suhtaudut kanssakulkijiin sekä itseesi. Olkoon tämä aamunpaatos taikka iitsepsyykkaus, ihan miten vain. Paljon joutunut miettimään kuolemaa, kun vakavat sairudet ravistelevat lähipiiriä. Ei toivoa paranemisesta. Surullista, mutta totta, se antaa itselle ainakin ajatuksen, että elämä tässä hetkessä on elettävä, tunnettava, koettava. Intohimo elämään on kova. Vielä ajatuksia aamuun ja sitten töihin. http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4