Nimityksistä

mun mielestä tenava tai muksu ei ainakaan oo halventava nimi. Kakara o meillä leikissä ja kutitteluhetkissä käytössä, hupsuttelunimenä, mä otan lapsen kiinni ja syliin ja kutitatan, samalla höpötetään "sä oot mun oma ihana kakara" tai muuta vastaavaa, ei pidä ottaa niin vakavasti, eri puolilla suomea on eri merkitystikin sanoilla, mikä on yhden mielestä haukkusana ei toisesta ookkaan sit kun muuttaa uudelle paikkakunnalle ovat ihmeissään. Mun korvaan sit taas särähtää kun niin monet puhuu lapsesta se tai toi.

Meillä käytetään lapsesta(poika): Pikku-ukko/ ukko, sälli ja vässykkä. Toki ihan omaa nimeekin...

Vanhemmat ovat ihan isä ja äiti nimityksellä.

Mä sanon meijän lasta oman nimen lisäksi nappulaksi, pikkuseksi, vauvaksi ja sitten pikku-akaksi ja pennuksi LEIKKISÄSTI, en halveksuvasti =)

Yleensä puhuttelen lapsiani rakkaiksi, nuppusiksi, yms. mitä mieleen juolahtaa.
Miestä kutsun muruksi.
Lapset puhuvat äipästä, äitistä, isistä, iskästä.

Meillä puhutaan lapsista muruina tai kultina, joskus sanotaa murmeli, mutta LEIKKISÄNÄ nimityksenä hellittelymielessä sanon meidän villiä vähän yli 1-vuotiasta kakaraksi. Jos hän vaikka tekee jotain mitä ei saisi niin menen luo ja sanon (en vihaisesti!) esim. että "senkin kakara, nyt pois sieltä" tms. Tyttö osaa jo itsekin sanoa kakara. :D Mut vihaisena ei nimitellä lapsia. He puhuvat meistä äitinä ja isinä.

Minun lapsillani on ristimänimet. Niistä on hellittelymuotoja, mutta pääasiassa kutsun lapsiani heidän nimillään. Ja kun kerron heidän edesottamuksistaan, sanon korkeinattn MEIDÄN MUKSUT, Ikinä en nimittele ketään, en aikuisia enkä lapsia, enkä salli perheenkään niin tehdä.

Isä on aina iskä ja äiti on joko "äitiiiii" tai "äite".