Työpaikallani on eräs nainen, johon olen vähän ihastunut. Työpaikka on suht. iso ja olemme eri osastoilla, joten en näe häntä joka päivä. Aina joskus satumme saapumaan työpaikalle tai lähtemään sieltä yhtä aikaa olemme vaihdettu muutama sana noin vuoden. Joskus näemme myös samoissa harrastuksissa. Olemme noin kolmekymppisiä.
En kuitenkaan ole huomannut, että hän oliis kiinnostunut minusta edes kaverina. Hän on luultavasti huomannut, että olen kiinnostunut hänestä.
Nyt kuitenkin mietin, että voinko antaa hänelle käsintehdyn joulukortin. Tein sen jo valmiiksi ja ajattelin lähettää sen sisäisessä postissa. Mutta sitten rupesin miettimään, että mitä hän ajattelee kun saa kortin. Ehkä se ei olekaan kovin fiksua antaa hänelle kortti. Kysyin asiasta naispuoliselta kaverilta ja hänen mielestään hän saattaa pelästyä, koska emme tunne tarpeeksi hyvin.
Mitä mieltä te ootte?
Minustahan tuntuu, että minulla on hyvät välit kyseiseen naiseen. Mutta hän tietenkin ajattelee, että minä olen vain yksi muiden joukossa.
En kuitenkaan ole huomannut, että hän oliis kiinnostunut minusta edes kaverina. Hän on luultavasti huomannut, että olen kiinnostunut hänestä.
Nyt kuitenkin mietin, että voinko antaa hänelle käsintehdyn joulukortin. Tein sen jo valmiiksi ja ajattelin lähettää sen sisäisessä postissa. Mutta sitten rupesin miettimään, että mitä hän ajattelee kun saa kortin. Ehkä se ei olekaan kovin fiksua antaa hänelle kortti. Kysyin asiasta naispuoliselta kaverilta ja hänen mielestään hän saattaa pelästyä, koska emme tunne tarpeeksi hyvin.
Mitä mieltä te ootte?
Minustahan tuntuu, että minulla on hyvät välit kyseiseen naiseen. Mutta hän tietenkin ajattelee, että minä olen vain yksi muiden joukossa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minä ahdistuisin jos saisin neutraalina työkaverinani pitämältä työkaverilta vieläpä itetekemän joulukortin.
Oon samassa liemessä. Sillä erotuksella että en tule kohta enää näkemään ko. tyyppiä kun vaihdan työpaikkaa. Eli ei edes ole mitään menetettävää mutta silti pyörittelen noita samoja ajatuksia. Ja asia saattaisi tulla osastollamme ilmi ja voisi tuntua muista oudolta.
Miks on helpompi vaikuttaa välinpitämättömältä kuin tehdä kaunis ele?
Mun mielestä sun joulukortti-idea on hyvä. Kun seuraavan kerran näette ja jos vaikkapa kiittää kortista niin tietenkin vähätellä ja latistaa tilannetta ja sanoa että tykkää tehdä itse kortteja ja lähetit niitä kaikille. Näin hänen ei tarvitse ajatella olevansa erikoislaatuinen ja sinä vältyt friikinleimalta.
Ei vaan oikeesti, anna palaa vaan. Kaunis elehän tuo on! :)
Yksi muiden joukossa, joten erotu muista...vai?
Onhan joulukortteja muutenkin tapana jaella parhaille ja ei niin parhaille kavereille.
Pidä kortti ystävällisen lämminhenkisenä; sellainen ilahduttaa kenet vain.
Go for it :)
Olen kyllä tehnyt samanlaiset kortit muutamalle työkaverille, mutta sitähän tämä henkilö ei tiedä. Hän saattaa uskoa, että hän on ainoa, joka saa kortin.
Itse kyllä ilahtuisin, jos saisin kortin.
No siinäpähän luulee että on ainoa jolle lähetät kortin:) Ei joulukortista voi kukaan pahastua
Lähetä se kortti. Juurikin tein vastaavaa viime viikolla, mies sai kortin ja pienen herkkupaketin. Nainen, johon olet ihastunut ei varmasti voi ahdistua, jos käyttäydyt tilaa antavasti. :)
Minuun tekisi vaikutuksen todellakin miehen itse tekemä kortti.
Ne muut saivat myös vähän joulusuklaata, mutta tämä saa vain kortin. Muuten se saattaisi olla liikaa.
Hyvä, jollette ole vaihtaneet sellaisia pitkiä katseita vielä, tai jutelleet elämän tarkoituksesta yms., niin suklaan aika ei ole vielä todella. :)
Laita se kortti, ja älä tosiaan pelästytä naista. Yritä kuitenkin kertoa, että olet ajatellut "silloin tällöin" häntä, ja hän kiinnostaisi? Lähettämällä sen kortin kerrot jo riittävästi.
Ja lämmin henkinen teksti sen olla pitää, lisäksi myös hyvän joulun ja onnellisen uuden vuoden toivotukset. Itse en tehnyt korttia itse, mutta etsin todellakin kauan kaunista, lämminhenkistä ja tyylikästä korttia.
Erotu joukosta sillä, että teet kauniin eleen, ethän halua olla vain yksi muista???
Lähetän sen kortin. Toivottavasti hän ilahtuu eikä pelästy. En edes tiedä, onko hän sinkku, mutta olen nähnyt hänet vain kavereidensa kanssa ja sellaisissa tilanteissa, että luulisin että poikaystävä olisi mukana, jos hänellä sellainen olisi. Ehkä hänellä on kaukosuhde.
Alussa tämä tuntui niin hyvältä ratkaisulta, mutta sitten rupesin ajattelemaan ja nyt mua pelottaa. Kaikki menee aina pieleen, kun yritän tehdä jotain hyvää. Kun rupean ajattelemaan, niin ajattelen liikaa ja jos teen jotain ajattelematta, niin silloin olisi kannattanut miettiä asioita ensin.
Mun tarkoitushan on hyvä, mutta kun en tiedä mitä hän ajattelee asiasta.
Mun mielestä olen kuitenkin tavannut hänet ja jutellut sekä työpaikalla että sen ulkopuolella, että ihan hyvin voisin antaa kortin ihan vain kaverinakin.
Hyvä :)
Voin kertoa, että myös minua hirvittää, ei sinäänsä pelota, mutta hirvittää, kun kohtaan erään miehen katseen seuraavan kerran. Jos jotain haluaa, täytyy uskaltaa, eikö niin :) Plussaa siitä saat naisen silmissä, usko huviksesi. Anna hänelle kuitenkin aikaa sulatella sitten sitä korttia, niin teen minäkin pysyttelemällä melkein viikon pois miehen silmistä....
Itsekin perustelin tuota kaveri-aspektia myös.
Kortti on annettu. Nyt vain odotan miten hän reagoi. Vielä ei ole kuulunut mitään. Toivottavasti hän edes kiittää.
Hyvä, sittenhän tiedät jatkossa paremmin :) Pidän peukkuja...
Dodiin! Posti ei minulle tuonut mitään uutta ihastuskorttia :(
Luulis kiittävän edes.
Miten sulla menee? Ootko sä saanut vastauksen?
En oikein tiedä sainko mieheltä sanattoman vastauksen, luulen niin, ja surkea mieli on...
Tänään hän kiitti kortista ja toivotti hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
Mitä teen nyt? Mitä mä sanon kun mä näen hänet?
Hienoa, että edes jollakin onnistuu, tee tikusta asiaa ja pidä keskustelu lämpimänä, kysy kahville. jne...
Aloittaja, hienoa että uskalsit!
Enemmän toivoisin sitä, että ihmiset eivät liikaa miettisi, pohtisi ja pähkäilisi etukäteen kaikkea, niin että sitten itse vielä luovat ne kamalimmat visiot, eivätkä uskalla toimia mitenkään.
Suomalaiset varsinkin ovat jotenkin niin kamalan miettiväisiä joka asian suhteen. Paljon hyvää ja kaunista jää tekemättä ja sanomatta, kun ei vain uskalleta. Ei eletä hetkessä, vaan mennään asioiden edelle, ja nimenomaan kuvitellaan ne negatiiviset lopputulokset, eikä positiivisia.
Itselläni on periaate, että jos on aihetta kiittää, kehua tai muistaa toista, niin sitten myös kiitän, kehun tai muistan. Tämä koskee nyt muitakin ihmisiä, kuin vain sitä ihastuksen kohdetta. Jos vaikka työkaverilla on kiva neule, tai hän on hoitranut jonkin tilanteen hienosti, niin sanon sen, enkä vain mieti mielessäni. Itseänikin yllättävät kehut tai kiitokset ilahduttavat, tulen hyvälle tuulelle, ja se taas poikii lisää vastaavaa.
Omaa ihastustanikin muistin tässä nähdessämme, ja hän tykkäsi :). Jos olisin jäänyt etukäteen miettimään, että mitähän hän nyt siitäkin saattaa ajatella, olisin luultavasti jättänyt asian sikseen ja tällä hetkellä harmittelisin, että pitikin nössöillä.