En nyt sen enempää ala tilanteestani kirjoittamaan, mutta mä en yksinkertaisesti hallitse mitään small talkia tai muuta keskustelun taitoja! Olen aina sellainen sönkkääjä ja menen sanoissa sekaisin. Sen takia kukaan ei aina meinaa mua ymmärtääkään, mun pitää sama asia kertoa usein vähintään kahdesti.
Luulisi että nämä sosiaaliset taidot kehittyisivät ajan myötä mutta ei tunnu mua auttavan -_-
Jos joku on päässyt eroon tälläisestä niin kertokoot kokemuksia (:
Sosiaaliset taidot hukassa!
emla93
8
779
Vastaukset
- 3+14
Olen kohta 24-vuotias enkä ole päässyt eroon näistä ongelmista. En usko sen omalla kohdallani enää olevan mahdollista. Pakko kai vaan oppia elämään tällaisena. Mun ongelmat on kylläkin pahempia kuin vaan ujous.
- emla93
mm :/ kai se on pakko kun ei muu auta.
valitettavasti kaikkia ei ole luotu puhumaan itsekkin joudun välillä miettimään pari päivää aikasemmin että mitä puhuu jos esim olen menossa työporukoiden kanssa ravintolaan.
Kannattaa aloittaa sillä että kuuntelee ensin mitä muut puhuu ja sitten niinkun heittelee sanoja mukaan niin siitä se lähtee ;)- ex-ujo
Olin nuorempana toivottoman ujo, ja sekoilin sanoissani. Kunnes tajusin, että ihmiset pitävät, kun heille jutellaan ja kysellään asioita. Aloin tietoisesti kehittää tätä taitoa ja hankkiuduin tilanteisiin, joissa juttelin ja pidin keskustelua yllä. Nyt kolmekymppisenä otan tilanteen kuin tilanteen haltuun, eikä mene enää jauhot suuhun. Esiintymistaidon kurssille tms. harjoittelemaan siitä :) Tsemppiä!
- Jotkut pitää
iso osa ihmisistä myös kokee kiusalliseksi, kun udellaan omasta elämästä. Hyvin monet eivät halua avautua puolitutuille, vaan ainaostaan harvoille ja valituille, luotetuille ystäville.
Kyse ei ole ujoudesta tai sulkeutuneisuudesta tms., vaan ihan luonteen piirteestä. Kaikilla kun ei ole tarvetta avautua ja jakaa elämäänsä suuremmalti tai saada jatkuvasti huomiota ja palautetta itsestään ja tekemisistään.
Olenkin ottanut tavaksi sanoa uteliaille, pinnallisille tutuille, jotka kyselevät ja urkkivat ylläpitääkseen "smalla talkia", kun alkavat urkkimaan, että mitä kuuluu, mitä olet puuhaillut jne., että olen myynyt persettä ja toiminut gigolona, mutta nyt on taukoa, kun esinahka on pahasti tulehtunut. Eivät utele toista kertaa.
Vanhat sananlaskut ovat oikeassa: "Uteliaisuus ei kuulu sivistykseen", "kysyjän perseeseen tulppa".
Vanha kunnon sivistykseen kuuluva hienotunteisuus kunniaan. Se ei ole yksin suomalainen piirre, vaan tulee esiin esim. Englantilaisissa, Saksalaisissa ja Ranskalaisissa vanhoissa elokuvissa ja kirjallisuudessa.
Utelemalla ja kyselemällä kerää kyllä narsisteja ympärilleen, he eivät saa koskaan tarpeekseen huomiosta.
- freenaaja
Kuunteleppa ihmisiä jotka puhuvat small talkia niin opit. Ainut keino on vain harjoitella ja jos olet arka, ainut keino millä arkuus katoaa on harjoitus harjoitus ja harjoitus. Itse arastelen etenkin miehille puhumista, mutta aion tänä vuonna skarpata tässsä asiassa. En siis etsi miestä itselleni, vaan ihan harjoitusmielessä aion alkaa harjoittamaan itseni pois tästä pelosta. Olen huomannut että ihmisille voi oikeastaan puhua mistä vain. Ja ennenkaikkea ihmiset puhuu mielellään itseensä liittyvistä asioista kuulumisistaan, harrasteista jne. Ja jos antaa kehua tai positiivista palautetta jollekin se tekee hyvää. Itsekin ilahdun ja muistan hyvällä ihmisiä jotka ovat huomioineet kehua tai kiittää minua vaikka ihan pienestä asiasta. Voisi koettaa jutella ihan niitä näitä vaan, niinkuin tutullekin puhuu, turha rakennella mitään hienoja kuvioita ja lauseita. Mitään hävittävää ei ole, elämä on lyhyt, joten eiköhän aleta elämään?:)
- ljgdlfgjkasdg
Small talk on yliarvostettua. Todellisuudessa se on turhaa paskanjauhamista, johon ihmiset joutuvat turvautumaan pelätessään hiljaisuutta. Voi kun löytäisin sellaisen ihmisen, joka ei pitäisi minua outona sen takia, että olen kovin hiljainen enkä jaksa koko ajan olla kommentoimassa kaikkea. En voi sietää ihmisiä jotka läpättävät niin että suusta roiskuu sylki.
Mutta sinulle sanon, että jos nyt välttämättä haluat puhella niitä näitä, niin tuskin se kovin vaikeaa on kun oikein miettii. Ota sellanen asenne, että nyt sanon sen mitä mieleen juolahtaa ja sitten sanot sen, älä mieti liikaa. Mutta ei susta todennäköisesti koskaan mitään small talkin mestaria tule, onneksi.- Tyhjät tynnyrit
Olet täysin oikeassa.
Suomalaisista suuri osa on sellaisia, jotka eivät niin välittäisi small talkia turista. Osa ihmisistä on kuitenkin niin levottomia tai epävarmoja, etteivät kestä hiljaisuutta, jatkuva hälinä on tehnyt tehtävänsä ja ihmisistä heikkohermoisia, levottomia.
Vaikka toisin väitetään, vaikeneminen on kultaa. On hetkiä, jolloin voi olla tarpeen puhua, mutta väkisin maahan tuotu avautumiskulttuuri ei sekään ole hyväksi. Jos ahdistaa ja puhuminen jonkun kanssa auttaa, silloin tietenkin on hyvä puhua, kunhan katsoo että keskustelukumpani on luotettava. Monet taas saavat purettua mielipahaansa ja murheitaan parhaiten esim. vaeltamalla luonnossa, ihan itsekseen. Introverttinä tiedän, että surukin purkuatuu monille meistä ilman patoutumien kertymistä ihan omissa oloissa, läheisen menetykset on itketty luonnon helmassa ja menty elämässä eteenpäin.
Varsinkaan small talkia ei kaikki tarvitse eikä kaipaa, se vain väsyttää ja kuluttaa, jos ei ole oikein keskusteltavaa, on rentouttavaa istua hiljaa omissa ajatuksissa, potaskan jauhaminen ja kuunteleminen vain uuvuttaa.
Kun katsoo esim. ranskalaisia elokuvia, niin huomaa että heissä on vilkkauden lisäksi paljon yhteistä suomalaisten kanssa, paljon vähäeleisyyttä ja hiljaisuuttakin. Amerikkalainen hihkumis ja avautumiskulttuuri on meille vieras.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1562677
- 1991947
- 711696
- 921638
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91411- 741078
- 811040
- 951019
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes191944- 67911