Me suomessa emme elä kovinkaan "onnellisessa" yhteiskunnassa, vaikka iltalehden tutkimukset muuta väittävätkin. Ennen nukkumaan menoa ihmiset vaeltavat unilinnoissaan saarille, missä kaikki on ilmaista ja aina on kesä. Miksi emme ole siellä? Miksi kaikki ei ole ilmaista? Miksi pitää olla töissä ja värjötellä bussia aamulla?
Me olemme länsimaissa unohtaneet kaiken, mitä ihminen luonnostaan tarvitsee ja se on tieto itsestään että on tämän planeetan älykkäin olento.
Tämä unohdetaan meidän yhteiskunnallisessa suunnittelussa lähes täysin. Nykyään ratkaisut ongelmiin ovat aina kieltäminen taikka paapominen, eikä tehdä muutosta asiaan, josta tilanne lähti.
Hyvä esimerkki, lapsi heittelee lumipalloja koulussa, toinen lapsi saa lumisodassa vahingossa pienen kiven silmäänsä ja sattuu haaveri. Opettaja suuttuu tästä heittäneelle lapselle ja ottaa asian puheeksi opettajain huoneessa ja koulu päättää kieltää lumipallojen heittelyn, että vastaavaa ei sattuisi. Vedotaan lasten turvallisuuteen.
Asian laitahan on näin että onnettumuus ei johtunut lumesta vaan kivestä. Olisi mielummin asiallisempaa miettiä uutta hiekoitusratkaisua, taikka jättää lapsille alue, missä saa heitellä lumipalloja. Vieläkin mielekkäämpää olisi valistaa lapsia että lumipallot ovat ihan ok, jos niistä ei tee liian kovia ja katsoo että leikit ovat heikattomilla alueilla.
On myös huomattu, että lasten oppimiseen kaikkein vaikuttavin tekijä on se, että kiinnostaako opetus. Lapsia ei nykyään koulu kiinnosta, sen tietää jokainen, joka on käynyt nykyaikaisen peruskoulun. Vain murto-osa ottaa koulun tehtävät vakavasti, ja se on ainoastaan siitä kiinni, onko lapsi helposti taipuvainen auktoriteetteihin. Jos ei ole niin paperitollot lentää ja iPhone soi tunnit ja välkät. On myös huomattavaa, että opettajien auktoriteetit eivät nykyään pure oppilaisiin ja rangaistukset ovat vain hieman harmillisia, eivät ollenkaan opettavia.
Tästä suuri määrä ongelmia. Lapsilla kun menee ensiksi usko opettajaan koulusa, menettää yhteiskuntakin samalla osan kasvoistaan. Jos oppilas alkaa halveksumaan opettajaa mikä nykyään on yleistä tapahtuu, se että lapsi saa tyydystä tehdessään rikoksen. Samoin tapahtuu aina, kun lapsilta kielletään jokin hauska koulussa. Aina kun nautinto kielletään, sen tavoittelu jatkuu, mutta eri konstein. Jos karkit kielletään, niitä syödään sitten salaa. Niin se vain menee ja tästä tulis ottaa oppia päättäjien tekoihin.
Jos lapsien opetus perustuisi siihen, mitä he haluavat oppia ja mikä heitä kiinnostaa, he oppisivat aivan varmasti paremmin. Kaikkihan oppii ilman opettamistakin kielen, matematiikan perusteet ja kaiken muunkin, sen kautta kun käytännössä tulee haasteita vastaan. Itse opin laskemaan kolmevuotiaana, kun kalastelin mökillä ja sain kaloja. Saaliista innoissani aloin pitämään kirjaa ja kappas olin saanut matematiikan opin päähäni. Samoin kävi lukemisen kanssa, kun isäni kysyi haluanko kuulla "isojen juttuja". Sitten kun sanoin kyllä hän alkoi kertomaan mitä kirjaimet ja lukeminen on ja siinä meni päivä kun olinkin kirja kädessä ja innoissani uudesta taidosta.
Jos isäni ei olisi innostanut minua pienellä salaisuudella, tuskin olsin koskaan saanut niin kovaa iskua itseltäni oppimiseen. Jos tilanne olisi ollut se että "lue kun kaikki muutkin lukevat" tuskin olisin kiinnostunut asiasta ja olisi voinut kestää kauankin, että olisin oppinut lukemaan.
Älyllinen haaste on mielenkiintoista lapselle ja siihen on lisättävä suora motivaattori. Jos motivaattoria ei ole, ei lapsiakaan kiinnosta.
Eräs koulukaverini joutuu nykyään käyttämään laskinta, jos hän haluaa kaupassa käyttää tarkasti 20 euroa. Minulle se ei tuota ongelmia koska isäni sanoi että jos käytät laskinta, unohdat kuinka lasketaan ja sehän pitää kutinsa.
Olisiko meillä suomessa asuntovelkaisia taikka valittaisiko kukaan ruuan hinnasta jos opetettaisiin kaikille se, että jos yhdessä hoidetaan peltoa, saadaan ruokaa, ja jos yhdessä rakennetaan talo, saadaan turvaa. Siitähän se on kiinni. Ja nykyteknologialla meidän ei edes tarvitse tehdä kaikkea vaivaa näiden saavuttamiseksi. Pikku pelto tulee bob catilla parissa minuutissa, perunat ja porkkanat yhdessä kesässä. Miettikää jos meidän ei tarvitsisi aina haalia rahaa elääksemme vaan voisimme keskittyä tylsän arjen sijasta muuhun? kasvattaa vaikkapa lapset itse tuntemattomien ihmisten sijasta!
Raha on se joka tappaa tämän planeetan.
Me olemme länsimaissa unohtaneet kaiken, mitä ihminen luonnostaan tarvitsee ja se on tieto itsestään että on tämän planeetan älykkäin olento.
Tämä unohdetaan meidän yhteiskunnallisessa suunnittelussa lähes täysin. Nykyään ratkaisut ongelmiin ovat aina kieltäminen taikka paapominen, eikä tehdä muutosta asiaan, josta tilanne lähti.
Hyvä esimerkki, lapsi heittelee lumipalloja koulussa, toinen lapsi saa lumisodassa vahingossa pienen kiven silmäänsä ja sattuu haaveri. Opettaja suuttuu tästä heittäneelle lapselle ja ottaa asian puheeksi opettajain huoneessa ja koulu päättää kieltää lumipallojen heittelyn, että vastaavaa ei sattuisi. Vedotaan lasten turvallisuuteen.
Asian laitahan on näin että onnettumuus ei johtunut lumesta vaan kivestä. Olisi mielummin asiallisempaa miettiä uutta hiekoitusratkaisua, taikka jättää lapsille alue, missä saa heitellä lumipalloja. Vieläkin mielekkäämpää olisi valistaa lapsia että lumipallot ovat ihan ok, jos niistä ei tee liian kovia ja katsoo että leikit ovat heikattomilla alueilla.
On myös huomattu, että lasten oppimiseen kaikkein vaikuttavin tekijä on se, että kiinnostaako opetus. Lapsia ei nykyään koulu kiinnosta, sen tietää jokainen, joka on käynyt nykyaikaisen peruskoulun. Vain murto-osa ottaa koulun tehtävät vakavasti, ja se on ainoastaan siitä kiinni, onko lapsi helposti taipuvainen auktoriteetteihin. Jos ei ole niin paperitollot lentää ja iPhone soi tunnit ja välkät. On myös huomattavaa, että opettajien auktoriteetit eivät nykyään pure oppilaisiin ja rangaistukset ovat vain hieman harmillisia, eivät ollenkaan opettavia.
Tästä suuri määrä ongelmia. Lapsilla kun menee ensiksi usko opettajaan koulusa, menettää yhteiskuntakin samalla osan kasvoistaan. Jos oppilas alkaa halveksumaan opettajaa mikä nykyään on yleistä tapahtuu, se että lapsi saa tyydystä tehdessään rikoksen. Samoin tapahtuu aina, kun lapsilta kielletään jokin hauska koulussa. Aina kun nautinto kielletään, sen tavoittelu jatkuu, mutta eri konstein. Jos karkit kielletään, niitä syödään sitten salaa. Niin se vain menee ja tästä tulis ottaa oppia päättäjien tekoihin.
Jos lapsien opetus perustuisi siihen, mitä he haluavat oppia ja mikä heitä kiinnostaa, he oppisivat aivan varmasti paremmin. Kaikkihan oppii ilman opettamistakin kielen, matematiikan perusteet ja kaiken muunkin, sen kautta kun käytännössä tulee haasteita vastaan. Itse opin laskemaan kolmevuotiaana, kun kalastelin mökillä ja sain kaloja. Saaliista innoissani aloin pitämään kirjaa ja kappas olin saanut matematiikan opin päähäni. Samoin kävi lukemisen kanssa, kun isäni kysyi haluanko kuulla "isojen juttuja". Sitten kun sanoin kyllä hän alkoi kertomaan mitä kirjaimet ja lukeminen on ja siinä meni päivä kun olinkin kirja kädessä ja innoissani uudesta taidosta.
Jos isäni ei olisi innostanut minua pienellä salaisuudella, tuskin olsin koskaan saanut niin kovaa iskua itseltäni oppimiseen. Jos tilanne olisi ollut se että "lue kun kaikki muutkin lukevat" tuskin olisin kiinnostunut asiasta ja olisi voinut kestää kauankin, että olisin oppinut lukemaan.
Älyllinen haaste on mielenkiintoista lapselle ja siihen on lisättävä suora motivaattori. Jos motivaattoria ei ole, ei lapsiakaan kiinnosta.
Eräs koulukaverini joutuu nykyään käyttämään laskinta, jos hän haluaa kaupassa käyttää tarkasti 20 euroa. Minulle se ei tuota ongelmia koska isäni sanoi että jos käytät laskinta, unohdat kuinka lasketaan ja sehän pitää kutinsa.
Olisiko meillä suomessa asuntovelkaisia taikka valittaisiko kukaan ruuan hinnasta jos opetettaisiin kaikille se, että jos yhdessä hoidetaan peltoa, saadaan ruokaa, ja jos yhdessä rakennetaan talo, saadaan turvaa. Siitähän se on kiinni. Ja nykyteknologialla meidän ei edes tarvitse tehdä kaikkea vaivaa näiden saavuttamiseksi. Pikku pelto tulee bob catilla parissa minuutissa, perunat ja porkkanat yhdessä kesässä. Miettikää jos meidän ei tarvitsisi aina haalia rahaa elääksemme vaan voisimme keskittyä tylsän arjen sijasta muuhun? kasvattaa vaikkapa lapset itse tuntemattomien ihmisten sijasta!
Raha on se joka tappaa tämän planeetan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ahneuteen, itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen identifioituvaa tyhmyyttä ei kuitenkaan korjaa äly tai ihmisten käsitys omasta älykkyydestään, vaan siihen tarvitaan välittämistä eli rakkautta, ja sen toteuttamista.
Tehokkuuden tavoittelu kaikessa, mukaanlukien lasten kasvatus, on kuin hölmöläisten peitonjatkamisprojekti jossa toisesta päästä leikataan ja leikatut palat ommellaan loppupäähän...