vääristynyt perheasetelma

Monissa perheissä olen kuullut taas, että lapset tykkäävät enempi isästä kuin äidistä, koska isät antavat helpommalla periksi... eli ei tuo ole mitään vaarallista. Lapsi vain huomaa, kenen naruja on helpoin vedellä :D

Ehkä äitisi ei ole sietänyt miesystäviäsi, koska tuntee sinun ollessa yksin olonsa tarpeelliseksi "kakkosvanhempana" ja asemansa uhatuksi miehen astuessa kuvioon?

Kerro äidillesi rehellisesti asioista. Häistä tulee negatiivinen ja pahaa mieltä aiheuttava asia, jos se lipsahtaa joltain lapsistasi äitisi korviin.

Et ehkä halua kuulla tätä, mutta sanon kuitenkin, koska se on totuus: Noin pienen paikka on olla kotona äidin kanssa. (PISTE). Itsekin kitukuttelen kodinhoitutella/ ttt:lla pienessä vuokra-asunnossa kahden alle 3v muksun kansa yh:na Mutta en todellakaan kadu työelämästä poisjäämistä. Lapseni tarvitsevat minua NYT.

Olen matalapalkkatyössä ja on taatusti yhteiskunnalle edullisempaa (jo pelkkinä hoitokuluina), että hoidan muksuni kotona. Puhumattakaan lastenpsykiatrian kuluista joita tollaset välinpitämättömät/ idiootit lapsensa hylkäävät vanhemmat aiheuttavat MYÖS minulle kasvavina veroina. ENkä edes lapsen edusta puhu vielä mitään. Hyvää joulua vaan kaikille.

Jokainen tekee itse omat valintansa. Jos laittaa muksun hoitoon 1-vuotiaana niin ei kannata sitten ihmetellä jos lapsi kiintyy ensisijaiseen hoitajaansa äidin sijasta tai jos siitä valinnasta seuraa muitakin ongelmia (joista asiantuntijat ovat varoittaneet!). Ja jos on taas kotona oleva yh (kuten minä) niin ei pidä valittaa siitä, että raha riittää vaan aivan pakolliseen. Pienen lapsen on yksiselitteisesti aina parempi olla kotihoidossa (mikäli siis kotona terve vanhempi hoitajana). Ja on itsekästä oman elintason nostamisen vuoksi lykätä muksu vieraiden hoitoon. Ei lapsi todellakaan tarvi ensimmäisinä elinvuosina mitään pleikkareita, ulkomaanmatkoja tms. vaan ihan tavallisen sylissäpitävän arkea pyörittävän äidin (tai joskus isän). Kaikkea hyvää näin joununaikaan toivon kaikille, olittepa sitten millaisia valintoja tahansa tehneet. Toivottavasti olette loppuun saakka tyytyväisiä valintoihinne. Minä ainakin tiedän, että en kadu lasten kanssa vietettyä aikaa. :)

Ihan pieni lapsi pystyy maksimissaan luomaan kolmeen tai neljään aikuiseen läheisen suhteen. Enemmän on liikaa/ haitaksi. (Esim. jatkuvasti vaihtuvat hoitopaikan hoitajat jne ovat iso stressi). Ja yksikin turvvallinen kiintymyssuhde muuten riittää. Eikä sitä ensimmäistä kaikkein tärkeintä, turvallista, kiintymyssuhdetta (melkein aina äitiin) mikään oikein korvaa. Minua surettaa erityisesti alle 2-vuotiaden pitkät hoitoajat ja pitkät erot ensisijaisesta hoitajistaan, eli vanhemmista. Alle 3 vuotias ei hyödy säännöllisesti päivähoidossa käymisestä oikeastaan koskaan yhtään mitään, stressiä se vaan aiheuttaa. (Jos siis kotona ns. asiat kunnossa). Eikä vanhempaakaan lasta todellakaan tarvitse laittaa päivähoitoon "oppimaan ja sosiaalistumaan ja saamaan kavereita". Lapsi saa niitä kavereita muualtakin ja jokainen vanhempi osaa sen verran lukea, askarrella ym. touhuta isommankin lapsen kanssa.

Yksi läheinen suhde aikuiseen ihmiseen ei riitä, vaan minimi on tuo kolme. Hoitopaikat eivät pakosti ole alati vaihtuvia, vaan lapsella voi hyvinkin olla yksi pp-hoitaja eskari-ikäiseksi asti.

Riippuu määritelmästä "läheinen". Minä tarkoitan läheisellä sellaista joka näkee/hoitaa lasta lähes päivittäin. Ja silloin se kolme- neljä on jo isommallekin lapselle maksimi. Ja aina parempi jos kotihoidossa ja mummit muut luottoaikuiset vaan rikastuttavat elämää ja tukevat vanhemmuutta. Minun mielestä pienen lapsen kanssa olemista ei vaan voi ulkoistaa vanhemmilta (erityisesti äidiltä) pois. Meillä suomessa on joku kumma vimma itsenäistää jo vauvat/ taaperot. Alusta lähtien vauva omaan sänkyyn nukkumaan, vuoden iässä tissiltä vieroitus ja äiti töihin/ muksu hoitoon jne.. Argh. Saahan sitä sitten ihmetellä miksi lapset/ nuotet voi niin huonosti :( Toivottavasti esikoiseni ei nyt ihan mahdottomasti kärsi siitä, että hoidan hänet kotona eskari-ikäiseksi asti, kun kerran pienempikin on joka tapauksessa kotona. :D Onhan sillä varmaan välillä "tylsää", mutta sehän tekee ainakin lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä hyvää välillä.

Voi elämä, ku ottaa päähän tollaset äitit, jotka ovat olevinaan niin maailman parhaimpia jne, että oma valinta on vain se ainoa oikea ratkaisu ja muiden ratkaisut vääriä.
Meillä on poika 1 v ja 5 kk, ja olen kyllä palannut töihin heti, kun äitiysloma loppui, ei ollut vaihtoehtoja. Isä on pojan kans päivät kotona, isällä työt pääasiassa painottuu iltoihin ja viikonloppuihin, enkä ole kokenut, että lapsi olisi mitenkään kiintynyt isäänsä enemmän, kuin minuun. On vaan parempi, että lapsella on hyvä ja kiinteä suhde isäänsäkin, kaikilla näin ei ehkä ole, jos isät tekevät pitkää päivää töissä ja lapsi äidin kans kotona. Tällä hetkellä on niin hyvä tilanne, että ei ole tarvinnut hoitoon laittaa vielä, mutta kyllä sekin on suunnitelmissa tuossa ens syksynä. Mielestäni se taas on lapselle parempi, pääsee ikäistensä kanssa leikkimään ja oppimaan, meillä kun ei ole lähipiirissä saman ikäisiä lapsia, joita nähtäisiin edes viikottain. Tällainen tilanne meillä, tämä toimii meidän perheessä. Ehkä ei kaikille sovi, mutta jokainen valitsee omalle perheelleen parhaiten sopivan ratkaisun ja muiden täytyy se hyväksyä ja jättää huutelut ja moitteet pois. Kaikilla ei ole varaa valita sitä kotona olemista.

Teillähän on asiat aikas hyvin. Lapsi saa läheisen isän ja saa olla stressittömästi kotihoidossa. :) Se, että alle 3v ylivoimaisesti paras hoitopaikka on kotona, ei ole minun mielipide. Se on ihan yleistä tiedossa olevaa faktaa. Minua ärsyttää, että tästä ei saisi vanhempia syyllistää. Huom äidit ja isät: Myös henkinen pahoinpitely on laissa kiellettyä. Ja jos vie joka työpäivä, jopa alle vuoden ikäisen vauvan, joka on juuri eroahdistusiässä (tajuamassa vasta, että on erillinen olento) 8h matkat vieraaseen hoitoon niin kyllä se on henkistä pahoinpitelyä. Se on traumaattista ja vahingollista ihan pienelle lapselle. Ja voi oikeasti johtaa vakaviinkin mielenterveysongelmiin.
Kyllähän minuakin välillä esim. rahattomuus pännii, ja varsinkin se, ettei mies meillä kantanutkaan velvollisuuttaan isänä. Silti en ole valittanut asista koskaan: Se on nimenomaan minun valintani hoitaa lapset kotona. Ja jokainen voi valita! En ole kuullut, että ketään ois aseella uhattu viemään lapset hoitoon.. Tai en keksi muutakaan tilannetta, että olisi todella muka pakko laittaa lapset hoitoon. Kukaan ei suomessa kodittomaksi joudu tai nälkää näe vaikka vapaaehtoisesti jäisi töistä pois hoitaakseen lapsensa kotona.