Tein viikko sitten raskaustestin ja positiivistahan se näytti. Nyt olen tilannut sekä ekan neuvolakäynnin että ultran.
Olen 23-vuotias ja onnellisesti mieheni kanssa kihloissa. Minua ahdistaa ja suoraan sanottuna pelkään kuollakseni kertoa raskaudesta isälleni ja siskolleni. He ovat molemmat vanhanaikaisia lapsienhankinnan suhteen (ensin naimisiin, oma talo, ikää itsellä pitäisi olla melkein 30 v.) ja en tiedä milloin uskaltaisin kertoa heille raskaudestani. Pelkään, että he pettyvät minuun ja hylkäävät minut. Mieheni suku on ihan toista luokkaa ja sieltä suunnalta saamme paljon tukea. Olemme kertoneet nyt tässä vaiheessa jo mieheni äidille ja hän oli aivan innoissaan.
Olemme molemmat valmistumassa keväällä tuleviin ammatteihimme ja huolta meillä ei ole, ettemmekö me pärjäisi lapsen kanssa. Minua huolettaa nyt vain oma perheeni ja heidän suhtautumisensa.
Milloin te kerroitte raskaudestanne? Minkälainen oli vastaanotto?
Olen 23-vuotias ja onnellisesti mieheni kanssa kihloissa. Minua ahdistaa ja suoraan sanottuna pelkään kuollakseni kertoa raskaudesta isälleni ja siskolleni. He ovat molemmat vanhanaikaisia lapsienhankinnan suhteen (ensin naimisiin, oma talo, ikää itsellä pitäisi olla melkein 30 v.) ja en tiedä milloin uskaltaisin kertoa heille raskaudestani. Pelkään, että he pettyvät minuun ja hylkäävät minut. Mieheni suku on ihan toista luokkaa ja sieltä suunnalta saamme paljon tukea. Olemme kertoneet nyt tässä vaiheessa jo mieheni äidille ja hän oli aivan innoissaan.
Olemme molemmat valmistumassa keväällä tuleviin ammatteihimme ja huolta meillä ei ole, ettemmekö me pärjäisi lapsen kanssa. Minua huolettaa nyt vain oma perheeni ja heidän suhtautumisensa.
Milloin te kerroitte raskaudestanne? Minkälainen oli vastaanotto?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kertoisin vasta ensimmäisen ultran jälkeen, kun 12 viikkoa on täynnä ja tietää että kaikki on hyvin. Helpompi teille, mikäli jokin menee pieleen raskauden alussa (varsinkin jos he suhtautuvat uutiseen huonosti). He suhtautuvat sitten asiaan niin kun suhtautuvat. Tosiasia on kuitenkin se että teille tulee vauva. Toivottavasti saat heiltä tukea! Voi olla että asia vaatii heiltä hieman sulattelua, mutta voi myös olla että yllätyt positiivisesti! :) Onnea odotukseen! PS. Meillä vastaanotto uutiseen oli iloinen, koska kärsimme pitkään lapsettomuudesta.
Minun mielestä taas jokainen voi kertoa raskaudestaan milloin itsestä tuntuu hyvältä. Jos jotain käy huonosti, onpahan ihmisiä tukemassa ja toisaalta ikävätkin asiat kuuluvat elämään eikä mielestäni keskenmeno ole mikään hävettävä asia. Teille on tosiaan tulossa vauva ja jos olette siitä itse onnellisia, kertokaa ja näyttäkää se muille. Suosittelen vain rohkeasti kertomaan, se on sitten oma häpeä jos asian ottaa huonosti. Useimmiten ihmiset heltyvät viimeistään kun saavat ihanan vauvan syliinsä ;) Onnea odotukseen!