Miehen seksiriippuvuus?

On kyllä todella hurjaa menoa... kuullostaa että ukkois elää jossain fantasia maailmassa.... ei millään pahalla.

Ihan kyllä ensi töikseni sinuna menisin teettämään kaikki mahdolliset testit!!!!! Oikeesti!!!

Eikä muuten ole ollenkaan ainoa, näitä vilisee seuranhakupalstoilla, chateissa, moottoriteiden levähdyspaikoilla, baareissa, uimahalleissa jne. Osalle kelpaa "omaan kivaan" myös miesseura, itseasiassa ovat sitä mieltä, ettei "oma kiva miehen kanssa ole edes pettämistä".... tuossa mainittiin esim iskuri.net ja siellä todella moni ukkomies hakee seksiseuraa miehistä, samoten koodi.netissä.

Mieti todella tarkkaan mitä miehen kans jatkossa teet ja mitä et. Suosittelen myös käymään sukupuolitautitesteissä, kaikki taudit, saattaa hyvinkin muhia piilevänä vuosikausia... Vaikka mies kiistäis, ettei ole seksiä muiden kanssa harrastanut, niin et voi olla varma ja ainoa tapa saada oma tilanne selville on teettää kaikki testit.

Tässä tapauksessa on sinun tärkeintä pysähtyä ajattelemaan mitä sinä haluat? Siis ihan oikeasti. Haluatko olla vielä miehesi kanssa? Jos eroat pärjäätkö lasten kanssa? jne.. Eteen tulee paljon kysymyksiä ja päätös kasvaa sisälläsi olisi se mitä tahansa. Kun olet ajatuksinesi valmis niin tämän jälkeen asiat sujuvat eteenpäin. Minun miehelläni oli salasuhde, joka jatkui ja jatkui ei auttanut uhkaukset ei mitkään, kunnes olin valmis ja muutin lasten kanssa pois. Nyt kyllä osaa katua, ei halua syitä kertoa miksi jatkaa vaikka tiesi sen olevan suhteemme tuho. Enää en miestäni takaisin ota tosin haluan pitää välit häneen lasten takia. Jonkin verran olen tukenut, mutta olen sitä mieltä, että itse on sopan keittänyt .
Omat tunteeni miestäni kohtaan ovat lähinnä sääliä ei enää rakkautta, hellyyttä tms. Luottamus on kadonnut ja sitä ei takaisin saa. Ensimmäisen kerran mies jäi kiinni noin 1,5 vuotta sitten.

Ajatukset vieläkin sekaisin... Päiviä jolloin ajattelee,että ehkä tämä tästä jotenkin selviää ja sitten taas tuntuu ettei luottamusta pysty enää rakentamaan tälläisen jälkeen. Ei tiedä voiko toiseen uskoa enää ja että koko suhde on rakennettu valheelle. Tuntuu että viisain olisi kun lähtisi ja aloittaisi alusta, mutta lasten vuoksi ei halua tehdä kuitenkaan mitään hätiköityä. Ehkä se päätös tässä kypsyy ajan mittaan... Oli se sit mikä tahansa.

Huh, menipäs kylmät väreet!
Ihan kuin omasta elämästäni, tosin elämäntilanne hieman toisenlainen.

Seksiriippuvuutta voidaan kyllä hoitaa. Siitä tehoaako hoito ei oikeastaan voi tietää mistään, kun kristallipalloa ei ole. Miehesi riippuvuuskausi voi olla hyvinkin pidempi kuin suhteenne kesto 9v. Mies on ehkä jo nuoresta asti ollut seksiaddikti. Mitä pidempi riippuvuus, sitä vaikeampaa on sen hoitaminen. Mies on hakeutunut hoitoon, koska "Ei halua meitä menettää". Hoito on vaikeampaa myös, kun mies on hakeutunut hoitoon muiden menettämisen pelossa, eikä oman itsensä takia. Useinkin muutamien epäonnistuneiden suhteiden/liittojen jälkeen ihminen on valmis hoitoon itsensä ja aina pahenevan, sietämättömän pahan olonsa takia.

Et voi vielä rakentaa mitään luottamusta mieheen. Tai voit oikeastaan luottaa lähivuosina siihen, ettei mies parane seksiriippuvuudestaan. Sinun vastuullesi jää suhteenne ja jaksatko siinä. Ole varovainen. Teillä on noin pienet lapsetkin. Uupumus/masennus hiipii yleensä niin hiljakseen, ettei sitä huomaa.

minun ex-mies pornoriippuvainen,jonkin sortin seksiaddikti myös. olimme olleet 2 vuotta yhdessä,asuimme yhdessä ja kun muutimme yhteen,alkoi ongelmat.mietin pääni puhki mikä hommassa mättää. ex- mieheni on vielä sellaiessa ammatissa että on monta viikkoa pois ja sitten monta viikkoa kotona.aina kun hän oli pois, meidän puhelin keskustelut olivat "sääkeskusteluja" tai sitä kuinka lapset voivat. hän syyllisti minua että miksi suhteemme ei toimi ja minun kans ei voi puhua. itse hakeuduin terapiaan,luullen että ehkä se on sitten minussa vika. terapeutti pyysi miestäni mukaan terapiaan ja juttu alkoi selvitä. myöhemmin mieheni avautui pikkuhiljaa minulle. Hän on saattanut viettää tunteja netissä pornoa katsoen joka päivä vähintään kerran.ulkomailla on punaisien lyhtyjen alueella kuljeskellut ja bordelliinkin eksynyt. kuitenkaan ei "tietenkään" ole ketään pannut. Siitä hän on kuulemma pitänyt huolen. hakeutui hoitoon koska ei halunnut meitä menettää. Sama homma jatkui,valehtelu on ihan mieletöntä,lähes tulkoon päivittäistä. Muutenkin olen aina aistinut hänestä että ei ole ihan normaalia kuinka katselee naisia. tottakai kaikki miehet katsovat,mutta ei näin ja tässä määrin.ja hän ei pysty edes peitteleen omaa kiihottumista vaikka olen paikalla. Kaikki punaisien lyhtyjenkin käynnit olivat vain kuulemma sitä kiihotuksen hakemista. ennen minua hän on kuitenkin käynyt maksullisten naisten luona. Viina on usein mukana myös näissä hommissa,hän kun on merillä töissä. Muutimme lasten kanssa pois, koska sama homma jatkui. Olin myös tukena koska hän oli niin katuvainen. Mutta kun hän on siinä pornomaailmassaan,hän kohtelee minua todella välinpitämättömästi, aivan kuin olisin jokin esine kenellä ei ole tunteita.ja se minun syyllistämisen määrä on valtava.olen antanut lukuisia mahdollisuuksia hänelle,aluksi hän yrittää mutta sitten alkaa aina valehtelu ja omat tarpeet menevät kaiken edelle.tämä on todella raskasta mnulle ja lapsille.minä rukoilen voimaa jättää hänet kokonaan.onko muilla vastaavia kokemuksia?tai oletko mies joka toimii tähän tyyliin,haluaisin tätä kautta rehellisiä kommentteja?olen käynyt testeissä tottakai,mutta eiköhän maksullisetkin kondomeja käytä!

Onko muilla vielä kokemusta vastaavasta? Tällä hetkellä käymme miehen kanssa erikseen ja tulevaisuudessa myös yhteis-istunnoissa ammatti-ihmisen luona mielenterveystoimistossa. Tietoisuus siitä, että hetkessä tätä ongelmaa ei poispyyhitä tai paranneta on raskasta henkisesti. Pelottaa että miten sitä pystyy olemaan tukena, kun omissa ajatuksissa ja tunteissakin selvittämistä. Ei mene hetkeäkään ettei ajatukset päässä pyörisi, Koko ajan silti epäilys ja pelko mielessä. Kuitenkin suhteessa on paljon hyvää, mutta joskus mietityttää että onko sekin vain harhaa... Tunteita toista kohtaan ja halua saada asiat parempaan kuntoon on paljon, mutta oma jaksaminen pelottaa. Siksi on hyvä nyt että myös itse saa puhuttua jonkun ulkopuolisen kanssa luottamuksellisesti. Päivä kerrallaan. Vaikeaa silti yrittää läheisille näytellä että kaikki on hyvin, vaikka sisältä olisikin täysin rikki ja lopussa. Tunteet menee edelleen yhtä vuoristorataa. Loputtomasta epätoivosta siihen, kun toisen kanssa on hetkellisesti hyvä olla ja uskoo, että asiat ehkä selviää lopulta. Kuitenkin kun tulevaisuuden suhteen kaikki valttikortit on miehelläni. Se, että haluaako parantua ja ymmärtääkö tosissaan asian vakavuuden. Itse ei voi toista väkisin auttaa. Pelottaa, että jos yritän toista tukea ja pelastaa jos jotain pelastettavissa enää on, ja sitten lopulta huomaan että kaikki olikin turhaa. Nämä ongelmat kun eivät ole ihan hetkessä käsiteltyjä...

Aika sekopäistä. Oletko ajatellut että voisi olla bipolaarinen? Täältä löysin itse mielenterveyspuolelta oman exäni oireet ja alkoi pakka purkautua. Taitaa aika moni pettäjä olla bipopää.

Hyi oksetus mikä mies! Sun kannattaisi muistaa, ettei ihminen muuta tapojaan ja ajattelumalliaan kenenkään toisen takia. Hän muuttaa itseään vain jos sitä itse haluaa. Tuo kuulostaa pahalta, että hän kertoo teidän takianne haluavan muutosta.

Et kai sä edes harkitse, että jatkaisit liittoa miehen kanssa, jopa harrastaisit seksiä? Rakastatko sä häntä enemmän kuin itseäsi ja lapsiasi? Kuvottavaa edes ajatella. että joku ällö mies kyttäisi parkkipaikalla kauniita naisia ja laittaisi viestiä perään.

Kuulostaa jotenkin niin tutulta, että riipaisee. Mä veikkaan, että mun pitkäaikainen ex-puoliso oli/on pahasti seksiriippuvainen. Tai ainakin riippuvainen siitä valloitustunteesta. Vaikka aina vannoi rakastavansa, niin siltikin tuntui etten vaan riittänyt millään. Pahinta tässä on kai se, että niinä lyhyinä hetkinä, kun uskon vahvasti hänen olleen täysin uskollinen parisuhteessamme, oli hän selkeästi masentunut. Jotenkin siitä valloittamisesta pidättäytyminen kai vaikutti hänen itsetuntoonsa liikaa. Ja minä tavallaan ymmärränkin sen. Haetaan omalle egolle kohotusta seksuaalisuuteen kohdistuvasta huomiosta. Ihan saman ilmiön näkee joka vkl baarissa. Mutta puolisolle siitä aiheutuva riittämättömyyden tunne on tuhoisa. Vaikka sen järjellä yrittääkin ymmärtää, niin tunteet ajaa ohi. Mä olen kai jollain tasolla pääsemässä yli, kun en enää tunne jatkuvaa katkeruutta. Ajoittain silti hirveitä raivontunteita puskee pintaan ja itsetunto ei kai ole mikään maailman vahvin... En tiedä auttaako tää mun tarinointi taas ketään. Sympatiat on silti sun puolella ap. Muista ettei mikään ole sun syytä! Jaksamista.

Olen kohtalotoverisi ap. Seksiriippuvuuden hoito on todella vaikeaa, epäilen vahvasti, että mielenterveystoimistossa ei ole siihen tarpeeksi asiantuntemusta. Pitäisi olla erikoistunut henkilö, kokenut seksuaali- ja pariterapiaan erikoistunut ihminen. Kysy neuvoa soittamalla Sexposta.

Minun mieheni oli 15 vuoden aikana kolmessa terapiassa, mutta vasta tämä viimeinen oli pätevä hoitamaan seksiriippuvuutta, joka koskettaa yleensä koko ihmisen persoonaan lapsesta asti. Valehtelu, salailu, pakonomaisuus ovat seksiriippuvuudessa elämäntapa. Ne eivät liity millään lailla sinuun tai parisuhteeseen. Mikä tahansa stressaava elämäntilanne voi laukaista käytöksen. Ihmisen pitäisi opiskella merkit, jotka edeltävät retkahtamista sekä lopettaa täysin muiden syyttäminen asiasta, jotta olisi jotain toivoa.

Älä mieti sitä miten voisit miestäsi tukea, vaan mieti itseäsi. Mieti myös lapsiasi, sillä he kasvavat ja saavat tietää isänsä teoista, mikäli ne jatkuvat. Vasta jälkimmäinen asia herätti minut todella. Olin liian kiltti. Mitä paremmin pidät itsesi ja lastesi puolia, sitä paremmin selviät. Rakkautta ei voi pyyhkiä hetkessä pois, mutta mieti missä rajasi kulkee? Siinä että saat sptaudin? Siinä että lapsesi törmää näihin asioihin? Siinä että miehesi joutuu tekemisiin poliisin kanssa?

Seksiriippuvaisen pitäisi ymmärtää, että hän vastaa teoistaan aina, loppupeleissä lain edessä. Hän ei kerro teoistaan vapaaehtoisesti, koska häpeää. Häpeä on suurin syy siihen, että riippuvuus jatkuu. Jos voisin valita elämäni uudelleen, olisin lähtenyt kun nämä asiat tulivat ensimmäisen kerran esille. Niin paljon tuskaa ja kärsimysta se on aiheuttanut.

Se on hyvä että käyt juttelemassa jossain ja myös miehesi käy. Mutta jatkoa ajatellen minusta sinun kannattaa kertoa läheisille ihmisille, ainakin luotettaville, että miehelläsi on seksiriippuvuus. Älä turhaan kanna häpeää joka ei kuulu sinulle, uskottomuus ja muut tehdyt asiat ovat miehesi valintoja etkä ole niihin syyllinen. Seksiriippuvuus on sairaus ja sinua helpottaa kovasti jos ei tarvitse teeskennellä. Jos ero tulee niin sinun ei sitten siinä tilanteessa tarvitse enää selittää kun on muutenkin raskasta. Ei kannata jäädä yksin tilanteeseen. Meitä on monia jotka ovat kokeneet samanlaista, et ole yksin. Siinä vaiheessa jos lapset saavat tietää, tarvitset tietoa ja varmuutta selittää lapsille mikä isällä on. Sinun kannattaa terapiassa ajatella asioita vuosien päähän, ei vain tätä hetkeä.

Vielä sanon tän: Mielestäni ap:n kannattaa yrittää myös ajatella vähän itsekkäästi. Hänelle kai ensisijaisen tärkeää on huolehtia omasta ja tätä kautta lastensa hyvinvoinnista. Seksiriippuvuus on miehen oma asia ja hänen tulee itse hakea apua siihen. Oma hyvinvointi ennen kaikkea. Vasta sen jälkeen voi ja on kykenevä auttamaan muita.

Usein ihmisillä näyttää olevan kuvitelma että seksin määrä on parisuhteen mittari. Yhä useammalla on kysymyksessä seksiaddikti (sairaus).
Seksin laatu on tärkeämpää kuin jatkuva puputtaminen. Vähäisempikin voi olla tyydyttävää jos laatu miellyttää. Tyydytystä elämään tuo muutkin asiat ja yhteiset tavoitteet. Seksiä tuputetaan joka tuutista niin paljon että alkaa ymmärtämään naisia jotka eivät miestä enää halua. Nuoretkin jo pilataan seksin tuputtamisella, he eivät enää tiedä miten pitäisi oikein elää.

"Yli menee" Seksin määrä ei ole parisuhteen mittari. Silti seksin määrä ja laatu on suoraan verrannollinen molempien tyytyväisyyteen parisuhteessa.

Kerrankin löytyi keskustelu joka on kuin minun elämästäni.
Miehelläni kaikki alkoi ollessani raskaana ja on jatkunut tähän päivään asti.
Ensin jäi kiinni suurista puhelinlaskuista jotka olivat pornon vuokraamiseen, koneelta löytyi seksitreffi sivustoja, chatteja, cami kivaa.
Kaikki live-sex sivustoja.
Käyttäytyminen minua kohtaan muuttui, olin vain osa hänen fantasiastaan joita haki seksisivustoilta.
Olen vuosien aikana ottanut asiat esille moneen kertaan, mutta mies ei pysty asioista puhumaan.
Häpeää selkeästi aihetta ja käyttäytymistään, mutta ei voi lopettaa.
Pahimmat sivustot ovat jääneet. (lopettaa ne aina kun jää kiinni) mutta uusiahan on netti pullollaan.
En tiedä muista, mutta meillä kevät ja alkutalvi ovat pahinta aikaa ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin tiedät milloin alkaa sivustoilla käymään.
Käytös muuttuukylmäksi/ etäiseksi ja on tyytymätön kaikkeen, makaa sohvan pohjalla eikä osallistu perhe-elämään. Jättäytyy täysin ulkopuoliseksi kaikesta.
Mieheni on aina ollut itsekäs ja kokee että hänellä on oikeus toimia näin. Tietää tekevänsä väärin, sillä peittelee jälkiään.
En osaa enää tuntea oikein mitään, elän ihmisen kanssa jolla on addikti.
Yritän itse keskittyä itseni ja lapsemme hvinvoinnista, jollain sairaalla tavalla olen turtunut ja tottunut tähän kaikkeen, nykyään tunnen helpotuta että käy "vain" camiivuilla... Ihmisellä on tapana käydä kun elää tarpeeksi pitkään haavoitettuna ja unohdettuna.

Sama juttuhan meilläkin,että mies on koko ajan pitänyt tekemisensä hänelle oikeutettuna toimintana, eikä ole siinä erityistä vääryyttä nähnyt, eikä ole seuraamuksia miettynyt. Minusta on kyllä aina ollut hirveän mustasukkainen.
Pelkään pahoin, että perheen haluaa säilyttää status-syistä jolloin on kulissit kunnossa, mutta ei kuitenkaan halua ymmärtää itse olevan mitenkään "sairas". Valehtelu ja salailu on sisäänrakennettua. Nyt toki yrittää näyttää haluavansa muuttua, mutta se ei riitä jos siinä ei ole sydämellään mukana. Ja edelleen yrittää silti totuuksia peitellä, kun ei kulemma halua aiheuttaa mulle pahaa mieltä. Rehellisyys kun olisi nyt kuitenkin aika avainasemassa luottamuksenkin rakentamisessa. Luottamus... Ihmeitä pitää tapahtua että se joskus vielä palaa.

Itse olen elänyt saman läpi ja edelleen asun tuollaisen miehen kanssa.

Toivon sydämmestäni että mies jää kiinni, jos vielä sortuu pettämään, koska olen jo luvannut itselleni että silloin lähden.
Ja sitten pääsen rauhaan miehen valheista ja pettämisistä.

Mieheni on itsekäs ja kaksinaamainen, hän on harjaantunut valehtelemaan eikä tunnu kokevan syyllisyyttä mistään.
Kehtaa aina vaan jankuttaa rakastavansa minua, vaikka kukaan ei voi rakastaa ketään, jota pystyy satuttamaan niin kuin mieheni on minua satuttanut valheillaan ja pettämisellään.

Itseään siinä korkeintaan rakastaa, jos oma mielihyvä menee kumppanin tunteiden edelle.

Kun hän ensimmäisen kerran jäi kiinni pettämisestä, kielsi kaiken viimeiseen asti ja lopulta vain suuttui siitä,että häntä koetetaan syyllistää, vaikka hän vain viattomasti piti hauskaa kun sattui olemaan tylsää.

Yleensäkin mieheni pettää juuri silloin kun olen töissä ja hän ei keksi itselleen mitään tekemistä, työtön kun on. Hän on kuin lapsi joka keksii pahaa silloin , kun vanhemmat eivät ole paikalla kanavoimassa energiaa sallittuihin leikkeihin.

Kaikesta huolimatta vain minä koen huonoa omaatuntoa,siitä etten enää luota pettävään mieheeni vaan harkitsen koko ajan jättäväni hänet.
Ja siitä etten jaksa uskoa että mies haluaisi muuttua.

Ja mietin millaista elämäni olisi eron jälkeen, menenkö ojasta allikkoon.

Taloudellisesti pärjään hyvin, siitä ei ole kyse, elätän onneksi itse itseni.

Mutta haluaisin vielä kerran miehen jäävän kiinni jos yhä pettää, se olisi se asia johon voisin itselleni vedota eron jälkeen.
Silloin kun kadun eroa ja saatan kaivata rinnalle edes sitä huonoa miestä,ennemmin kuin yksinäisyyttä.

Tai kun ajattelen teinkö kaikkeni suhteen onnistumisen eteen.
Tosin jo nyt tiedän etten olisi voinut thdä enempää, olen ollut ns. kiltti vaimo, ei ole kaulin viuhunut vaikka olisi kai pitänyt.
Olen koettanut puhumalla selvittää ristiriidat.

Mutta olen ollut ainut tämän suhteen rakentaja, mies on ollut pasiivinen osapuoli.
Mies on kuin iso vauva joka ei ota vastuuta mistään, ei tekemisistään eikä virheistään.

Tällaisia miehiä tuntuu olevan nykyään paljon ja mietin miten heidät on lapsena kasvatettu, vai onko kasvatettu lainkaan..

Luulen että elän loppu elämäni yksin jos eroan.
Mutta ero tästä kumminkin tulee, kun miehelläni on aivot vain kikkelissä, ei päässä .

Mutta olen ollut ainut tämän suhteen rakentaja, mies on ollut pasiivinen osapuoli.
Mies on kuin iso vauva joka ei ota vastuuta mistään, ei tekemisistään eikä virheistään.

Kuinka tuo yhdistelmä voisi tyydyttää sinua, jos et saa aktivoitua vauvaasia
kasvaamaan mieheksi .

Hanki itsellesi oikea vauva miehen kanssa.

Kotileikin on aika loppua !

Suhteen rakentajana varmaan itse myös olen toiminut ja vienyt sitä eteenpäin. Toisella ei ole kovin suuria haluja siihen ollut...
Tilanteet vaikuttaa nyt tällä hetkellä paremmalta,että josko pikku hiljaa saisi asioita tästä parempaan suuntaan?? Tosin olemme vielä kyllä puhuneet että ihan asiantuntevaan terapeuttiin,joka hoitaa seksiriippuvuksia voitaisiin yhteyttä ottaa. Uskon silti, että pahaa oloakin tässä varmasti tulee. Hyvä olo on vain tilapäistä, mutta sisimmässäni tahtoisin tämän suhteen eteen taistella kaiki voimin. Toki sitä samaa toivon kumppaniltani.... Tiedän että helppoa ei tulevaisuus tule olemaan, mutta päivä kerrallaan... Jos tässä vielä pahasti tulen pettymään, niin sitten ei tarvitse syitä lähtöön enää vakuutella itselleen. Asia olisi varmasti suht helppoa ratkaista. Lasten vuoksi kuitenkin on annettava tälle perheelle mahdollisuus,

Luin kommenttejanne ja meillä ei ole seksiriippuvuutta, vaan ehkäpä tuo bibolaarinen kuvaisi parhaiten mieheni luonnetta. On välistä masentuneen oloinen ja sitten yliaktiivinen. Työn puitteissa nämä piirteet ovat hoituneet tähän mennessä, kunnes joku kuukausi sitten hän ajautui parisuhteen ulkopuoliseen suhteeseen. Ajallisesti tämä jakso oli lyhyt, mutta jätti syvät arvet. Toinen nainen oli nimittäin tuttavani ja mikä oudointa; miestä selkeästi vanhempi nainen. Kaikki alkoi empatian antamisena naiselta sairaudelleni ja mopo karkasi käsistä. Seksiä oli yritetty, mutta se ei ollut onnistunut (syyllisyys??). Mies on kertonut totuuden, mutta nainen kotonaan siistimmän version tapahtumista. Asian paljastuttua ja hieman ennen jo sitä, mieheni oli syvästi masentunut. Toipuminen on vieläkin kesken.
Lääkäri oli todennut, että työstressiä pitää jatkossa välttää ja läheisä kuunnella elämässä. Tähän mennessä elämä on mennyt hänen ehdoillaan. Yhdessä olemme olleet n. 30 vuotta ja yhteisiä lapsia on monta. Lasten edessä mies häpeilee tapahtunutta edelleen. Samoin suhteessa minuun. Terapiaan hän ei lähtenyt: pelkää "hullunleimaa" otsassaan. Hänen lapsuuden kotinsa oli lähes tunnekylmä: asioista ei puhuttu ja tunteita ei näytetty. Heillä ei anopin sanojen mukaan koskaan ole riidelty, eikä vaikeuksia missään ole ollut. Tätä oma lääkärini (naistentautien) piti huolestuttavana. Minähän onneton sain bakteeritartunnan tuosta epäonnistuneesta yhdynnästä; limakalvokosketuksen kautta se kuulemma on mahdollista. Olen perussairauteni vuoksi erittäin infektioherkkä. Nyt hoitoja ollut jo usean kuukauden ajan, vaikkei kyseessä ole varsinainen sp-tauti. Kondyloomaa ei ole vielä poissuljettu. Se tapahtuu seuraavana. Seksiriippuvuudesta tässä ei ole kyse. Enemmänkin äiti-poika-asetelmasta ikäeron vuoksi. Toisaalta: seksiyritys siinä on outo, mutta se tapahtui naisen aloitteesta, joka kuulemma kotona välttelee seksiä?? Ollaan oltu naisen miehen kanssa yhteydessä ja hän vaikuttaa rehdiltä, mukavalta, tavalliselta mieheltä. Samoin ovat sanoneet hänestä yhteiset tuttavat. Nainen on jo yhden kerran laittanut oman avioliittonsa katkolle: mies oli saanut ennalta arvaamatta avioeropaperit postissa. Nainen oli muuttanut pois kotoa ja syy oli ollut erilleen kasvaminen. Jotta tämmöinen tapaus meillä ja sen jälkihaavoja hoidellaan. Jaksamista kaikille, jotka kärsivät ongelmista suhteissaan. Jos taistelu suhteen jatkumisen puolesta on mielestänne kannattavaa, se todella kannattaa tehdä. Muutoin: surutyö, ero ja oma elämä. Surutyön joutuu käymään läpi, vaikka suhteeseen päättäisi jäädäkkin ja ikävät muistot eivät ole kerrallla poispyyhittyjä.

Jos miehesi sairautensa vuoksi käyttäytyy mainitsemallasi tavalla
on välillä yliaktiivinen ja myös masentunut .

Ei miehesi otsassa lue "Varokaa naiset olen yliaktiivinen "
luonteeltani ailahtelevainen .Olen naimissa ja minulla on myös lapsia.
Hänen on mahdollista kertoa ihan mitä vain tarinaa itsestään
toisille naisille ollessaan aktiivisessa ja huolettomassa tilassa.

Sairautensa vuoksi miehesi on mahdollista tulla "hyväksikäytetyksi"
yliaktiivisuutensa tai masennuksensa vuoksi .Hakemalla lohtua
sairauteensa muilta naisilta .



Onko mielestäsi mies vastuussa lainkaan omista tekemisistään olessaan
bibolaarinen tai masentunut ?

Miehesi sairastuminen tuottaa perheessänne normaalista poikkeavan
tilaneen .
Ikävä tilanne kotonanne ja toivon jaksamista eteenpäin .


Joudut tästä syystä olemaan varuillasi miehesi tulevistakin mahdollisista
yliaktiivisuuksista ja masennuksista ,mikäli hän käyttäytyy sairautensa
mainitsemallasi tavalla.

Jos olette olleet yhdessä liki 30 v.

Nim. aeverything you take Joten teillä täytyy olla ikää mahdolliset
50 vuotta ,jollei miehesi ole sinua huomattavasti nuorempi.

Kerroit miehesi hakevan lohtua vanhemmasta naisesta ?
Mikä oudointa ???( Minkä ikäinen itse olet.Olette olleet yhdessä 30v.
18 30 = 48v.)
Miestä selkeästi vanhempi nainen.


Jokin ei oikein pelitä kertomuksessasi paikkansa pitäviksi .

.. ketjun aloittajalle.. mä olen ollut koko päivän aivan voimaton ja hulluuden rajamailla, avomieheni reissaa kanssa näillä sivuilla.. Olemme pitäneet yhtä 3,5 vuotta ja tämä oli tätä jo alusta alkaen; yhteydenottoa entiseen muijaan, sain kiinni. Rekisteröityminen Victoria Milan-seuraa varatuille-saitille, sain kiinni. Fb:ssa parikymppisten tyttö"kavereiden" haaliminen ja heidän kanssaan yhteydenpito; tiedän hänellä olevan fetissin nuoriin kokemattomiin naisiin, yleensä vaaleisiin (minä 37v. ja tumma, hän 41.. YÖK!) sain kiinni ja häipyi naamakirjasta.. nyt taas alkanut surffaamaan juuri näillä herkkusivuilla, suomi24 seksisivuilla ja alaston suomi-sivuilla joista viimeksimainitulla katsellut nuorten naisten profiileja ja käynyt rekisteröitymissivulla.. aikeena rekisteröityä?
Miten oisi käynyt jos en olisi saanut äijää kiinni?? Mulla alkaa kaikki henkiset varannot olla käytetty, seksi on ollut hänen puoleltaan lähes olematonta suhteessamme viim. 3 vuotta. Hän kanssa "masentui", ,, Mutta mulla alkaa olla kuppi nurin.. juuri viimeksi puhuttiin näistä asioista n. kk sitten ja nyt häiskä taas lorvii sivuilla.. Mua ei enää kiinnosta pätkääkään hänen mahdollinen sairautensa, lapsuudentraumat tms. sonta; olen niin monta kertaa laittanut kaikkeni likoon rakkauden alttarilla hänenkin kohdallansa, että alkaa riittää tämä mäntysoopa! Niin monta kertaa olen itseäni syyllistänyt muiden tökeröistä teoista, mutta ei enää! Neuvoisin aloittajaakin miettimään asiaa kaksi kertaa.. Tiedän, että ei ole helppo asia; minäkin hellyin viimeksi, kun mies alkoi kyynelehtiä kun hän ei kykene pitämään ketään onnellisena.. luulin todella että lopettaisi edes toviksi, MUTTA KUN EI!
Itsellä todella paha olla, kelvoton, arvoton (mitä en ole) masentunut, äijä on niinkuin ei mitään.. ajattelin, että annanpa mennä nyt loppuun asti, jos äijä onnistuu kehittämään jotain sutinaa. Olemme olleet kihloissakin ja avioon hän on sanonut mut vievänsä.. no, mä en halua avioon tuollaisen miehen kanssa!
Kanssasisar; mieti mitä teet, ajattele itseäsi ja lapsiesi aikuisenmallia. Oman terveytesi hinnalla kun lähdet tuollaista parantamaan (mikäli edes on sairaus!!), itse joudut myös seuraukset kantamaan, varsinkin jos satut romahtamaan. Mä olen sitä hyvin lähellä..
Siukkuja ja voimaa elämääsi!!

Tämä on myös minun elämää. Miehellä ihan pakkomielle iskeä jokainen nainen mikä eteen tulee. Lirkuttelee facebookissa jatkuvasti parikymppisille pimuille, elää kuin sinkku vaikka mekin ollaan oltu vuosi naimisissa. Ja kyllä minä tiedän ne naiset ketä se käy panemassa, stripparit ja thaihuorat... Mikään ei miehelle riitä, hänellä addiktio viinaan ja seksiin ja niitä käydään parantelemassa psykoterapiassa. Onko mies narsisti? Sitten voi kysyä miksi minä äijää katselen.. En kestäisi eron häpeää, yksin jäämistä kahden lapsen kanssa. Kaipa mielummin elän kulississa.