kirkkaampina, suru ja kaipaus syvemmin ymmärtämään onnellisia ja hyviä hetkiä, erottamaan aidon ja falskin. kolhut rikkovat ja tekevät ihmisestä ehyen ja kokonaisen, eikä mikään ole hukkaan heitettyä. kaikkea ei vain voi saada.
varjot saavat
värit näkymään
31357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niin kuvaavaa on lauseet nuo,
se meileen niin kauniin muiston tuo.
Se ihminen oli niin lämpöinen.
Minä täydellinen, en.
En sen arvoinen.
Jotain se antoi,
uskon ihmisen.
Mutta sydämen asioissa on hyvä tehdä kaikkensa saadakseen rakkauden. Niissä ei voi huijata. Voin tyytyä vähempään materiassa, kaikessa muussa, mutta vierelleni haluan vain hänet. Mutta en saa. Olen siis yksin vaikka loppuelämän, ilman rakasta kumppania.
Paljon tekisin,
mutta nyt ei riitä muuta kuin se täydellinen.
ihastua
kenties joskus rakastua,
sitä jota rakastaa,
joka sylissä kantaa.
jolle sydämmeni soi
jotan en voi unohtaa
sekään ei vain riitä.
tunne olkoon
molemminpuolinen.
nyt kuuntelen hiljaa
silmäni suljen
minä en ollut se hänen
Toisesta kun vain välittää
ei se vaadi mitään
ja siksi se taakseen jättää
sieluun se koskee
mutta pakko on jatkaa
elämän mustaa merta
sieluni vaeltaa.
keinuttaa lastua valtaisaa
Tyydy en vähempään
olen vain tälläinen
en niin täydellinen
jos se ei ole kirjoitettu
ei minulle tarkoitettu
olen itselle armollinen
muistojen hautaan
hautaan helmen sen
Hetken se kesti
oli arvoinen sen.
elääni meri
se kenties hautaa
tunteen tään
niin pienen ja voimakkaan.
olen siis vain minä
en niin täydellinen
Olen konkreettisesti sairastunut. Luule että se voi johtua erostamme, mies. Raastavan vuoden huipentuma. Rakastan sua, mitään en sille voi. Atsii.
Tulen minä. Minulle on vain yksi ja se olet sinä.
kaunista talvipäivää sulle.
pellemiäs vauhdissa, se on yksi ja sinä, niit on vaan aika monta niitä yksi ja sinää.
nyt tällä palstalla ? ikävä ja rr han on sun vakikalastuspaikkojas ?
kun lukee sun miehen kirjotelmia niin sadoissa on sun naiset.
ja tulisit myös. Lämpöäsi, kainaloosi kaipaan. Niisk.
Entä jos hän on vain epätoivoinen kalastelija... kaunista talvipäivää vaan kaikille, mutta siitä huolimatta.
Tuun parantamaan sut vain mun rohdot tehoaa suhun. Injektoin sellaisen mällin että paisut kuin pullataikina vai käviskö piparitaikina näin joulun alla.
Joskus kun oikeasti tarvitset.
Sillä tiedäthän, että en ole sinuun enää yhteydessä. En koskaan enää tee aloitetta.
Niinpä sinun täytyy itse päätellä, milloin tarvitsen. Ja me kumpikin tiedämme, että sinä et sitä tee, et jousta. Koteloidut kuten aina ennenkin.
Ei ole joustamisesta kiinni. Kunnioitan hänen päätöstään.
Silti jos joskus oikeasti tarvitsee, hän tietää, että tulen.
Täällä kaihoot, jos tääl ei sun mielestä o kun yks ukkeli satojen naisten perässä, en ymmärrä?
valehtelet taas täällä, oli aika kun oikeasti tarvitsin ja kerroin sen sulle, et tullut vaan sanaakaan sanomatta käänsit selkäs.
Kun te täällä vakuutatte vieraille kuinka ootte saatavilla kun hän oikeasti tarvitsee, te huomaamattanne osoitatte että sanoillanne ei ole merklitystä puupennin vertaa.
Ei se ole koteloitumista, jos ei rakasta toista, eikä tule rakastamaan.
joskus nää itseään kehuvat itseään täynnä olevat tyypit täällä kun tietää tasan tarkkaan että ainoo mitä he itsestään antavat on suuret ja tyhjät sanat netissä,
oikean elämän puolella ei kukaan saa heiltä yhtikäs mitään. mutta täällä on helppo olla retevä ja luvata kuukin taivaalta mukavasti konetta naputellen iltayöstä.
on niin helppo luvata mutta entäs sitten kun tulee tosipaikka eteen, miten sillon käypi ? kysyn vaan.
Teitä se taas jurppii pirusti, koska niin mielellänne petätte itseänne kuvittelemalla, että kuu taivaalta luvataan juuri teille itse päättämänne ihmisen kirjoittamana. Niinhän se ei koskaan ole, sitten teitä tulee taas jurppimaan.
vaan niin että itseään täynnä olevat möhömahat kertovat kuinka hyviä ihmisiä ovat ja kuinka valmiita tulemaan hätiin tarpeen tullen, käsitit varmaan tahallasi väärin.
joka haluaa oikeesti auttaa, ei kuuluta sitä täällä vaan tekee sen ilman torven toitotusta.
samaa mieltä, sama pätee moneen asiaan, toisen auttamiseen, sen voi tehdä ihan hiljaa, kehumatta itseään, vain olemalla tukena ja apuna, voi antaa myös aineellista apua kahdella tapaa, niin että nimi tulee lehteen tai vaikkapa kuvaruutuun tai sitten
tehdä lahjoitus anonyymisti.
Kukin toimii oman sisäisen äänensä mukaan, onko tarve olla näyttävästi esillä vai
riittääkö vain se hyvä teko.
Mitä enemmän lupaa, sitä vähemmän tekee - mitä vähemmän lupaa sitä enemmän tekee.
Jotkut eivät lupaa mitään, ja toteavat oharin tehdessään: "En mä ikinä mitään luvannut."
Rakkaimmalleen sekä lupaa että pitää lupauksensa. Rakkaintaan ei vaadi "tekemään" mitään.
Ei pidä paikkaansa. Kolhut jne vain rikkovat ihmisen ja jättävät jäljelle tyhjän kuoren jota sitten hienot ja ehjät ihmiset rikkovat tuomitsevuudessaan enemmän.
Jotkut eivät saa koskaan mitään vaan joutuvat ottamaan tarvitsemansa vaikka se olisi epäsovinnaistakin ja karua.
Kaikki on omasta päästä kiinni. Ottaako opikseen vai katkeroituuko ja koteloituuko. VAIN OMASTA PÄÄSTÄ KIINNI. Kaikki.
Parempi osaisille tuo on todennäköistä.
"hienot ja ehjät" ihmiset eivät aina ole aitoja, kokonaisia ja läsnäolevia. Pieni särö tekee mun mielestä ihmisestä ihmisen. Pienet säröt myös paikkaa toisiaan parhaimmillaan, jos vain antaa ja uskaltaa.
Mutta ei ihminen ole maailmassa yksin, ei ainakaan pitäisi olla, ei hyvässä eikä pahassa. Ei aina jaksa vetää hyvin, ei vaan jaksa, täytyy ajoissa luottaa johonkuhun, ymmärtää, että ei voi olla niin itseriittoinen, että pärjäis aina yksin.
vasta pienet säröt tekevät mielenkiintoisen ihmisen. Mutta sitä se ei muuta, että katkeroituneet ja koteloituneet ihmiset ovat pelottavia. Eli säröinen, kovia kokenut mutta silti elämänuskoinen ja iloinen ihminen on i h a n a!