Introvertti ei ole yhtä kuin ujo

Olet täysin oikeassa. Itsekin olen kirjoitellut yhdistäen helposti introverttiuden ja ujouden. Näiden yhdistäminen on johtunut vain siitä, että omasta kokemuksestani olen huomannut kuinka introverttius voi olla joillekin introverteille (ei tietenkään kaikille) häpeällinen asia sen sijaan, että se olisi vain neutraali ominaisuus ja yksi osa itseä. Tämä häpeällisyys voi olla tiedostamatonta. Elämmehän tietynlaisessa ekstroverttiutta ylistävässä ja ekstroverttejä normaalimpina ja terveempinä pitävässä kulttuurissa. Jo lapsille annetaan ymmärtää, että pitäisi pyrkiä olemaan sosiaalisesti aktiivinen ja avoin, koulussa esim. panostetaan paljon ryhmätyöskentelyyn ja luokkakoot ovat suuria eli niissä on mahdotonta ottaa lapsia huomioon yksilöllisesti. Siksi olen sitä mieltä, että omalla kohdallani yksi suuri syy ujoudelleni oli introverttiyteni. Sillä ympäristö sai minut näkemään introvertti-ominaisuudet häpeällisenä asiana, josta pitäisi muuttua käyttäytymään kuin ekstrovertti. Häpeä on usein ujouden ja pelkojen syy ja vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon. Olin perheessänikin vähemmistönä persoonallisuuden suhteen. Vanhemmat saattavat hyvää tarkoittaen yrittää painostaa introverttia lasta käyttäytymään kuin ekstroverttilapset ja näin he antavat lapselle kuvan ettei hän riitä omana itsenään. Vasta kun olen alkanut hyväksymään introverttiuteni niin ujouskin on kaikonnut. Varsinkin nuorilla introverteilla voi olla suuret sosiaaliset paineet, mikä voi johtaa ujouteen.

Itse en ole pelkästään hyväksynyt introverttiä persoonaani, vaan olen iloinen, että minulla on sellainen. Muut sisarukseni ovat ekstroverttejä ja huomaan, etteivät he ole esim. niin sensitiiviä kuin minä, vaan tunneköyhempiä. Introvertit luotaavat keskimäärin elämää syvemmältä, myös tunne-elämä on oikeasti ehkä syvällisempi, vaikka ekstrovertit näyttävät sitä enemmän ulospäin. Tutuista ekstroverteistä olen huomannut, että he jäävät keskimäärin pinnallisemmaksi ihmiseksi kuin introvertit, mikä on luonnollista, koska introvertti ajattelee enemmän, itsekin olen nuoresta saakka aina pohtinut elämän eri osa alueita ja muodostanut käsityksiä asioista kokemusten lisäksi jatkuvan ajattelun ja sisäisen filosofin avulla :)

Siinä olet täysin oikeassa, että ekstroverttejä piirteitä korostetaan ja arvostetaan nykymaailmassa liian korkealle.

"Koska ekstrovertit ovat ulkoisesti referensoituneita, he eivät kiinnitä yhtä paljoa huomiota tunteisiinsa ja puhuvat ennen ajattelemista. Muun muassa tämän takia ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät ota aikaa reflektoidakseen tilanteisiin, toisin kuin introvertit."

Ainakin tuntemani ekstrovertit vaikuttavat minusta yleensä pinnallisilta ja myös tunneköyhemmiltä kuin intrvertit, joihin olen saanut tutustua. He kyllä tekevät pienistäkin asioista ja tunne- sekä muista kokemuksista suuren numeron, mutta vaikuttavat usein olevan huonosti kykeneviä syvällisyyteen ja aitoihin, suuriin tunteisiin.

Meissä suomalaisissa on paljon slaavilaista syvällisyyttä ja melankoliaakin, ilman negatiivista merkitystä. Annetaan vain eteläisen euroopan ihmisten harjoittaa pinnallista ja teennäistä höpötystään ja small talkiaan, me voidaan olla hyvillä mielin vähän jurompia :)

Määrätynlainen varautuneisuus, rauhallisuus, kyky ladata akkujaan omissa oloissaan vietetyllä ajalla, harkinta ennen kuin laukoo näkemyksiään ja mielipiteiden muodostaminen kokemuksen, tiedon ja oman ajattelun pohjalta ovat kaikki hyviä, myönteisiä luonteen vahvuuksia. Kanna niitä ylpeänä.

Itse olen menestynyt myös työelämässä loistavasti nimenomaan tukeutuen introverttiin luonteeseeni. Esim. johtamisessa se luo ilmapiiriin rauhallisuutta, luottamusta ja uskottavuutta, jättäen samalla pois turhan kohkaamisen ja epäolennaisuudet. Yhteisön sosiaalisia tarpeita voi kyllä ulospäinsuuntautuneemmat toteuttaa kahvitunnilla ja firman illanvietoissa.

On syytä myös muistaa, että sosiaaliset taidot ja sosiaalisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Introvertillä voi olla loistavat sosiaaliset taidot, vaikka sosiaalisen elämän tarpeet ovatkin vähäisemmät. Oikein oivallettuna introvertti luonne tarjoaa nimenomaan parhaat puitteet kehittää sosiaalisia taitojaan.

Impulsiivinen ekstrovertti lähtee hetken mielijohteesta risteilylle, etelän rannoille.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi rohkea ja introvertti arka. Kumpi tahansa voi olla arka tai rohkea.

Introvertti pohtii enemmän ja suunnittelee paremmin. Mutta jos hän pitää seikkailuista, uusista kokemuksista, maisemista ja erilaisesta elämästä, hän voi päättää lähteä vaikka kiertämään Etelä-Amerikkaa. Ja tekeekin sen hyvin, suunnitellen, varautuen ja valmistautuen. Rohkealtakin ekstorvertilta jää tällaiset matkat monesti tekemättä, impulsiivinen luonne ei jaksa valmistautua.

Minulla on ekstrovertti veli. Hän pitkästyy herkemmin, lähtee impulsiivisemmin matkalle, mutta aina samaan paikkaan, Espanjan rannoille. Hyvä niin, saa tarvitsemansa vaihtelun. Minä olen introvertti, olen kiertänyt melkei koko maailman, tehnyt pitkiä reissuja mitä kummallisempiin paikkoihin. Pitkäjänteisesti suunnitellen ja valmistautuen, kärsivällisesti säästäen suunnitelmaa varten. Onneksi en ole niin impulsiivinen, jäisi moni asia kesken, kun pitäisi jo innostua jostain muusta.

En ikinä haluaisi olla ekstorvertti. Kun ne höpöttää joutavia keskenään, minä hymyilen rauhallisena vieressä ja miten omia juttuja :)

"sitä en osaa sanoa onko heissä enemmän vai vähemmän ujoja kuin introverteissä."

Varmaan yhtä paljon mutta monilla ekstrovertti ujoilla se ujous vähenee/häviää, kun he luontaisesti hakeutuvat muiden ihmisten seuraan ja näin tottuvat eri tilanteisiin.
Kun taas eristäytyvälle introvertille ujoudesta voi muodostua todellinen ongelma ja voi helposti kehittyä jopa sosiaalisten tilanteiden peloksi.

Tätä aihetta käsittelee hyvin Susan Cain kirjassaan Hiljaiset - introverttien manifesti. Ainakin itse ymmärsin omaa luonnettani paljon syvemmin.

Me introvertit olemme parempia ja arvokkaampia kuin pinnalliset ja säälittävät ekstrovertit.