Toivottavasti otsikko ei ole harhaanjohtava.
"Ongelmani" on vain ollut se,että oikeastaan ensimmäisen kerran olen miettinyt olenko tosissani rakastunut.Olen elänyt 18 lyhyttä vuotta ja jotenkin tuntuu että rakkaus on niin vahva sana,minkä vuoksi en ole uskaltanut sitä mistään vielä käyttää.Olen vain ollut niin uskomattoman sekaisin muutaman kuukauden erään ihmisen takia ja yhdessäkin oltiin,mutta ero tuli.Hän jätti ja yli en ole..Mietin häntä koko ajan,koskee sydämeen ja haluan hänet koko ajan itselleni.Kun olimme yhdessä,petin häntä kerran täysin merkityksettömästi ja paha mieli tuli..mietin vain,voiko rakastaa vaikka tekisi jotain vastaavaa?kerta oli kyllä ainut ja en olisi halunut sitä toistaa ja suhdetta olisin tässä mielentilassa voinut jatkaa maailman ääriin.
Riittääkö kriteerit jo siihen,että uskaltaisin ääneen sanoa (siis vaikka vain kavereilleni) että olen rakastunut tähän ihmiseen,vaikka hänelle en sitä luultavasti koskaan saa sanoa.Tämä tunne on vahvistunut joka päivä näiden kuukausien ajan ja tämä on tuskaa...Pysty sanomaan että tykkään AIVAN SAIRAASTI,mutta voinko rakastaa?En ole sitä tyyppiä joka huolettomasti jakelee joka ihmisen suuntaan tuota sanaa.
Jos joku sai tästä selvän ja jaksoi lukea niin valaiskaa minuakin.En usko vastaukseen että "kyllä sen tietää kun rakastaa" koska tuntuisin että rakastan,mutta esim.pettäminen..voiko rakastunut tehdä niin?
Eli onko se rakastaminen vain tunne vai muutakin..?
"Ongelmani" on vain ollut se,että oikeastaan ensimmäisen kerran olen miettinyt olenko tosissani rakastunut.Olen elänyt 18 lyhyttä vuotta ja jotenkin tuntuu että rakkaus on niin vahva sana,minkä vuoksi en ole uskaltanut sitä mistään vielä käyttää.Olen vain ollut niin uskomattoman sekaisin muutaman kuukauden erään ihmisen takia ja yhdessäkin oltiin,mutta ero tuli.Hän jätti ja yli en ole..Mietin häntä koko ajan,koskee sydämeen ja haluan hänet koko ajan itselleni.Kun olimme yhdessä,petin häntä kerran täysin merkityksettömästi ja paha mieli tuli..mietin vain,voiko rakastaa vaikka tekisi jotain vastaavaa?kerta oli kyllä ainut ja en olisi halunut sitä toistaa ja suhdetta olisin tässä mielentilassa voinut jatkaa maailman ääriin.
Riittääkö kriteerit jo siihen,että uskaltaisin ääneen sanoa (siis vaikka vain kavereilleni) että olen rakastunut tähän ihmiseen,vaikka hänelle en sitä luultavasti koskaan saa sanoa.Tämä tunne on vahvistunut joka päivä näiden kuukausien ajan ja tämä on tuskaa...Pysty sanomaan että tykkään AIVAN SAIRAASTI,mutta voinko rakastaa?En ole sitä tyyppiä joka huolettomasti jakelee joka ihmisen suuntaan tuota sanaa.
Jos joku sai tästä selvän ja jaksoi lukea niin valaiskaa minuakin.En usko vastaukseen että "kyllä sen tietää kun rakastaa" koska tuntuisin että rakastan,mutta esim.pettäminen..voiko rakastunut tehdä niin?
Eli onko se rakastaminen vain tunne vai muutakin..?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mun kirjoittama!!!aivan pelästyin,kun joku muukin painii samojen asioiden ympärillä!!eri asia vaan on se,etten ole pettänyt häntä millään tavalla.
olemme tunteneet kohta tasan vuoden,emme varsinaisesti seurustelleet koko aikana,mutta oli jotain säätöä,joka sitten loppui viime tammikuussa :/ olen sen huomannut,että tunteeni vain vahvistuvat koko ajan.paras ystäväni on mulle sanonut,että sä oot oikeesti rakastunut siihen,mutta en tiedä,että onko se vieläkin liian vahva sana mun suuhun :)
sä kirjoitit kyllä tosi hyvin noita tuntemuksia,mäkään en jakele koskaan tollasia "mä rakastan sua"-lausahduksia,ellen todella tarkoita sitä!!ja kenellekään ei ole sitä vielä tarvinnut sanoa,joten en tiedä,onko tämä rakkautta vai jotain ihan älytöntä ihastumista.mulla on ihan fyysisiä tuntemuksia kun tämä jätkä tulee vastaan...kerran lähti jopa näkö hetkeksi kun unohdin hengittää :)
mutta toisaalta tämä tyyppi saa mut ihan tosissaan v***uuntumaan hyvin nopeesti,mut sit taas...
Rakkaus on sekä tunne että tekoja, se on loputon voimavara ihmisessä.
Rakkauden synonyymi on välittäminen. Parhaimmillaan romanttinenkin rakkaus on nimenomaan syvää kiintymystä ja välittämistä sekä intohimoa toista kohtaan.
Ilman intohimoa rakkaus on toveruutta.
Nuorena vasta harjoitellaan toiseen ihmiseen sitoutumisen aakkosia. Siihen kuuluu epävarmuus omien tunteidenkin suhteen. Itsevarmuus kasvaa ja vahvistuu elämänkokemusten myötä, erehdysten ja onnistumisten kautta.
Rakkauden tärkeitä peruspilareita on toisen ihmisen kunnioittaminen. Se on mahdollista vasta kun kunnioittaa itseään, sillä itsestä kaikki saa alkunsa.
Omista valinnoista (teot ja sanat) vastuun kantaminen on tärkeä osa aikuiseksi kasvamista ja myös rakastamisen taitoa.
Harjoittelu tekee mestarin. : )
jos joku vain sanoo 'rakastan sinua' mutta ei osoita sitä millään muulla tavalla, on se tyhjää puhetta. Vihan tunnetta ilmaistaa helposti teoilla (väkivalta). Rakkauden tunnetta tuslisi myös voida ilmaista teoilla (kaakaon tarjoamisesta varpaiden hierontaan...riippuu tilanteesta)
Sanoisin silti että se nyrkkisääntö "kyllä sen tietää kun rakastaa" pätee tässäkin. Se fraasi tarkoittaa oikeastaan sitä, että niin kauan kuin omassa mielessä risteilee ajatuksia siitä, onko rakastunut vai ei, silloin ei rakasta. Tunne voi olla voimakas muuten, mutta rakkautta se ei ole. Voit siis toki olla juuri nyt menossa rakkautta kohti mutta et ole siellä vielä koska ihan oikeasti, ihan yksinkertaisesti: silloin ei enää kysele. Silloin tunne saattaa jopa pelästyttää voimakkuudellaan. Se ei ole sellainen asia että "Minusta ihan tuntuu että rakastan" vaan sellainen että "Minä rakastan". Ei mitään musta tuntuu -fiilistä enää, rakkaus on fakta. Se että joku toinen arvelee sinun olevan rakastunut ei ole sama asia.
Sanon näin siksi että minusta tuntui itsestäni nuorempana monta kertaa että olin rakastunut ja seurustelinkin täysin siinä uskossa että se oli rakkautta. Totuuden tajusin vasta siinä vaiheessa kun tapasin hänet johon oikeasti rakastuin. Tämä ihminen on muuten sellainen jonka kanssa ei oikein suhde onnistu... Mutta rakastan silti, se ei muuta mitään. Ja ei, en usko että pystyisin pettämään silloin kun rakastan toista ihmistä tällä tavoin. En kerta kaikkiaan usko että se edes kävisi mielessänikään silloin.