Hyvä joulumieli keräys

1. Miten lahjakorttia voi hakea?
Hyvä Joulumieli -keräyksen tuotto kanavoidaan MLL:n ja SPR:n kautta lahjakortteina kotimaan vähävaraisille lapsiperheille. Perheiden valinnasta päättävät järjestöjen paikallisyhdistykset ja -osastot, jotka tekevät yhteistyötä neuvolan, sosiaalitoimen tai diakoniatyön kanssa. Hyvä Joulumieli -lahjakorttia ei voi hakea.

2. Kuka lahjakortin voi saada?
Lahjakortin voi saada lapsiperhe, jossa asuu ainakin yksi alle 18-vuotias, ja jossa on vaikea taloudellinen tilanne johtuen esimerkiksi yksinhuoltajuudesta, pitkäaikaistyöttömyydestä, vanhempien pätkätöistä, sairaudesta, vammaisuudesta tai kriisitilanteesta. Koska lahjakortteja on rajallinen määrä, valitettavasti vain osa apua tarvitsevista perheistä voi saada kortin.

http://www.mll.fi/ajankohtaista/keraykset/hyva_joulumieli/usein_kysytyt_kysymykset/

No sitten entistä enemmänkin ihmettelen,miksi lahjakortit menevät keskituloisille?
Onko heillä muka vaikeampi "taloudellinen tilanne" kuin esim.perheillä jossa on työttömyyttä?

Oon täsmälleen samaa mieltä.En ole onneksi laittanut, enkä laita siihen keräykseen. Ne rahat mene näiden poliittisiin perheisiin.

2011 jouluna kävin kans hakeen lahjakorttia en saanut kun ruokakassin(kiitos siitä). Mutta jonossa edelläni olevat kaksi alkoholistia sai ruokakassit ja lahjakortit. Olisin tuona jouluna tarvinnu lahjakortin.

Korjaus. 2010 jouluna.

Jokainen, joka saa lahjakortin itkettyään, kun jouluna ei ole kinkkua pöydässä ja lapsilla lahjoja joulukuusen alla (jälkimmäisen hoitaa Joulupuu-keräys), tulisi viedä maahan, jossa nähdään nälkää, sieltä taas otettaisiin tänne ruokakasan taakse hyvinvoivan perheen tilalle joku kurjuudesta kärsivä perhe. Heillä silmät kiiluu takuulla ilosta, vaikka ei muuta saisi kuin puuroa ja lahjaksi saisivat hyvät vaatteet joutavien lelujen ja pelikoneen sijaan. Vaihto olkoon vuoden mittainen. Mitä sitten sieltä kurjuudesta palaava suomalaisperhe mahtaa ajatella runsauteen paluusta ja mitä kurjuudessa eläneet mahtavat ajatella, kun joutuvat palaamaan takaisin elettyään maidon ja hunajan maassa, jossa jokainen tuntee olevansa köyhä?

Unkrainiassa vaihtoivat wanhan naapurin pyhät ihan muualle jo.

Voi voi, pärjäisikö nykyperhe, vaikka molemmat vanhemmat töissä kävisi alle tonnilla kuussa nykypäivänä (molempien tulot yhteenlaskettuna), ilman tukia ja muita avustuksia, korkeintaan lapsilisä "ylimääräistä" rahaa? Vielä sukupolvi sitten oli todellisuutta, jos töissä kävi, avustuksia ei tippunut. Palkalla ruokittiin lapset, koti pyöritettiin, ylimääräistä ei ollut, mutta eipä ollut ongelmiakaan. Pummiperheet sitten on oikeutettuja näihin lahjakortteihin, joissa tupakka käryää ja viina virtaa. Omana aikanani toki oli varaa kinkkuun, mutta lahjat sitten ei olleet kaksiset, ei tapana kaikilla ollut, että lähestyttiin kilometrin mittainen lahjalista kädessä, ja vanhemmat sitten otti sydämenasiakseen toteuttaa kaikki toiveet. Iloinen sai olla, jos jotain sai. Käykääs keräyksen kotisuvuilla lukemassa, miten "sydäntäsärkeviä" tarinoita sieltä löytyy, yksikään ei takuulla elä niin niukasti, kuin 1990-luvulla, jolloin tuista ei tiedettykään! Ihmettelen, miten edes kehdataan nostattaa mielikuva siitä, että jääkaapissa oleva nakkikeittokattilallinen joutaa väistää herkkujen tieltä, jotka joku laupias samarialainen on hoitanut. Ennen joulukinkku ja perunalaatikko oli takuulla joulun hengen nostattajat, nyt oikein nyrpistellään, jos on "vain" edellä mainittuja tarjolla, kun pitää vähäosaisillakin olla kalaa tuhannen sorttia ja jälkiruokia niin, että vatsanahka repeää. Keräyshän oikein lietsoaa sitä, minkälainen "oikea" joulu on, sen sijaan, että opettaisi etsimään jouluilon aihetta sieltä, missä parempiosaiset ei sitä näe! Totta ihmeessä televisiot pursuaa joulun aikaan mainoksia, joissa mainostetaan jouluherkkuja ja muita turhuuksia, koska myyminen on kauppiaiden elinehto ja mainostamisen on tarkoitus herättää turhiakin tarpeita! Monikohan saa joulumielikeräyksestä lahjakortit vuodesta toiseen ja sukupolvesta sukupolveen!

https://www.ts.fi/lukijoilta/5855843

Viime jouluna ei ainakaan mennyt kaikkiin tarpeellisiin kohteisiin, jos joku joutuu muistuttamaan, miten joillakin joulu menee kaurapuuroa pupeltaen ja näkkäriä järsien. Ei sen puoleen, upeaa on, jos on edes niitä vatsan täytteeksi. Voisiko keräyksessä olla niin sanottu ensikertalaiskiintiö, eli ensi kertaa kinuava saa varmasti, sen jälkeen on herran hallussa saako tulevina vuosina mitään. On väärin, että jotkut turvautuu hyväntekeväisyyteen liiankin luottavaisin mielin, että toki jotain saa... Kyllä köyhienkin on hyvä ymmärtää ja nöyrtyä, että aina tulee uusia köyhiä ja yhtä lailla hekin tarvitsevat jouluruokansa kuten ne, joilla jokavuotinen kinuaminen on perinne. Missä vaiheessa kerjääminen muuttuu niin automaattisesti, että odottaa vain hetkeä, jolloin saa tuon lahjakortin itselleen, eikä pysähdy ajattelemaan ettei ole ainut köyhä, aina tulee uusia köyhiä ja onko oma tilanne kuitenkin sen verran hyvällä mallilla, ettei oikeastaan "tarvitse" avustusta kuin vain periaatteesta.

TP kävi osoittamassa kunnioitusta koneelle. Pelkästä kuusen kumartamisesta ei tule niin joulu Mielelle.

https://hyvajoulumieli.fi/saadaanks-me-oikeesti-taa-iso-konvehtirasia/

Inhottavaa, että meillä on oikein varaa nostattaa mielikuva tyyliin, että tullaan nälkäisenä kotiin tietoisena, että onneksi sitä makkarakeittoa on, mutta sitten nenään tulvahtaa herkullisempi tuoksu ja oikein huokaillaan "Mitkäs juhlat nyt on?" Ihan kuin ihminen ei ennen ruokaa olisi saanut...

Järkevässä hyvinvointimaassa tarina loppuisikin toteamukseen, että onneksi sitä soppaa on. Rikkaassa hyvinvointivaltiossa taas herätellään mielikuva, miten väärin on syödä jouluna samaa ruokaa kuin arkena ja vaatimus on, että jouluun kuuluu kinkkua, laatikoita monen sorttista, kalaa kaikin eri tavoin valmistettuna, jälkiruokavaihtoehtoja niin paljon, ettei kaikkea jaksa edes maistaa. Kehdataan oikein huokaistakin, että monella joulupöytä saattaa koostua kinkunsiivusta ja jostakin laatikosta. Eli ensin ei kelpaa keitto, mutta jos "juhlaruokaa" saa edes hitusen, sekään ei kelpaa, koska valinnanvaraa pitää olla kuin valintamyymälässä?!

Ymmärtäisin keräyksen toki, jos lahjakortin saa sellainen, jolla oikeasti on uhkana viettää joulu nälkäisenä, mutta sellaisilla on oikeus saada avustusta ympäri vuoden, ei vain jouluna. Vain onko ihminen sittenkin niin sitkeä sissi, että pärjää vuoden syömättä? Olen kuvitellut, ettei sellainen ole mahdollista...

Tiedän yksinasuvana, että on sulaa hulluutta änkeä jääkaappi täyteen ruokaa, joka kuitenkin jää pilaantumaan. Jouluna ostan monesti valmislaatikon ja valmistan lihapullakastiketta, siinä se, eikä ole paha mieli. Pahempi mieli olisi, jos ostaisin jouluun "kuuluvia" ruokia vain siksi, että jouluna "kuuluu" syödä tiettyjä ruokia, osasta en edes pidäkään ja jääkaapista löytyy sitten pilaantunutta ruokaa.

Hullua on myös verrata omaa jouluaan muihin ja huokaista miten muilla joulu on kuin tavaratalokuvastossa. Lapsena selaisin nimenomaan kuvastoja ja kuvittelin mitä ostaisin sitten kun olen aikuinen ja käyn töissä rahaa tienaten. Kuvitelmista ei tullut sikäli totta, että rahaa riittäisi jatkuvasti, mutta olen asennoitunut siten, että joulun ei tarvitse olla ylellisyysjuhla eikä tarvitse näyttää kenellekään, millainen joulu on. Jos toki haluaa viettää ylellisen joulun, sen kuin pistää kortin vinkumaan, mutta turha on huokaista murheellisena, kun tulee laskun maksamisen aika. Tunteille toki ei aina mahda mitään ja toki ymmärrän, etä joskus menee mieli matalaksi kun kuvittelee, miten hulppeata joulua muut viettävät. Ja monesti kyse saattaakin olla kuvittelusta. Joillakin on oikeasti varaa koreaan joulupöytään ja kalliisiin lahjoihin, mutta taustalla voi olla muille näyttäminen ja kaikki on ostettu velaksi. Turha siis mieltään on pahoittaa ainakaan jatkuvasti, kannattaa olla iloinen siitä makkarasopasta. Vai kenen tekisi mieli vaihtaa osia jonkun oikeasti nälkäisen kanssa? Suomessa köyhyys on suhteellista, harva elää absoluuttisessa köyhyydessä. Hyvä joulumieli -keräys voisikin keskittyä auttamaan oikeasti köyhiä, ei niitä, jotka vain haluavat korean joulun notkuvien pöytineen, vaikka heillä jääkaappi pursuaa sitä tavallista arkiruokaa, eikä varaa ole ostaa kuin ehkä yksi lahja. Autettaisiin ennemmin niitä, joilla jopa joulu merkitsee sentin venyttämistä, ei niitä, jotka vain jouluisin valittelevat köyhyyttään.

Mieluiten muuten otan vaikka vain yhden rasiallisen Pandan Juhlapöydän konvehteja vastaan kuin hirvittävän isokokoisen rasian, joiden sisällön maku ei miellytä. Tottakai iso suklaarasia pitää olla, kun kuvitellaan, että se merkitsee jotain... mutta katsokaapa joulusuklaiden kilohintaa ja verratkaa johonkin tavalliseen tuotteeseen, voi tulla ylläri! Mikäs joulu myytiin hävyttömän isokoinen pahvinen Fazerin Sinisen suklaalevy, sen sisällä oli muistaakseni yhdeksän normaalikokoista suklaalevyä. Vaikka tuotteen sisältö oli sama, mitä normaalistikin myydään, ratkaiseva tekijä oli kilohinta. Iso, hulppea suklaalevyksi naamioitu pahvirasia sisältöineen tuli kilohinnaltaan kalliimmaksi kuin jos olisi ostanut tavallisesta karkkihyllystä ne yhdeksän levyä erikseen. Vaan ei huokailija "Saadaaks me tää iso suklaarasia?" ei ymmärrä kilohintojen päälle, kun eivät tunnut muutkaan jouluruoka kinuavat ymmärtävän. Tärkeintähän on saada jotain erikoista tai siltä näyttävää, vaikka se maksaisi enemmän kuin sama seikka tavalliseen tapaan tarjottuna. Jos on köyhä, kilohinta (tai litrahinta) olisi ratkaiseva tekijä eikä se, saako jonkun halvatun juhlapakkauksen. Sama pätee "juhlaruokaan", verratkaapa kinkun kilohintaa vaikkapa tonnikalaan tai muuhun säilykkeeseen, joita jotkut väittävät syövänsä jouluna...

Suurin ongelma on, että yltäkylläisyyden keskellä meillä on varaa valittaa ja hyväntekeväisyys oikein vahvistaa, millainen joulu on "oikea" joulu. Surullista.

Joulu vietetään joka vuosi samaan aikaan, toisin kuin pääsiäinen, jonka ajankohta vaihtelee. Miksi ei pitkin vuotta säästetä joulua varten? Vaikkapa siten että aloittaa keräilyn 1. tammikuuta ja nostaa potin 1. joulukuuta.

Tällaisia budjetteja laskin aikani kuluksi:

Jos laittaa sivuun euron päivää kohden, on säästänyt vuodessa joulua varten 334 €.

Jos säästää 10 € kuussa, potti on 110 €, tehden päivä kohden noin 30 senttiä.

Jos säästää 10 senttiä päivää kohden, potti on 33,40 €.

Pieniä laskuvirheitä voi olla ja jokainen saa toki laatia itselleen haluamansa budjetin.

Hyvä joulumieli -lahjakortti ymmärtääkseni on arvoltaan 70 €, eli pienimmillä budjetilla saa kätevästi puolet lahjakortin summasta kasaan, jos säästää 20-30 senttiä enemmän, lahjakortin summa jo ylittyy.

En jaksa uskoa, että Suomessa elää yhtäkään ihmistä, joka ei voi edes vähän laittaa sivuun. Jos jotain kovasti haluaa, ymmärtää, toivottavasti, laittaa haluamaansa varten silloin tällöin hiemaa rahaa sivuun. Kun tarpeeksi kauan on säästänyt, saa monesti haluamansa. Mutta tuntuu siltä, että säästämisen kuvitellaan olevan vain rikkaiden huvia. Aina voivotellaan ettei ole varaa säästä. Vaan kyllä on, kun tavoitteen takaa tarpeeksi moneen osaan.

Jouluun liittyy suuria odotuksia, koska sellaiset on opetettu sukupolvesta toiseen, aina tekosyihin vedoten: on huonot ajat, joihin haluaa piristystä. On hyvät ajat, jolloin luksus kuuluu itsestäänselvyyksiin. On "köyhiä", joille muiden on kustannettava kuu taivaalta, on "rikkaita", jotka ovat köyhiä, kun haluavat samaa kuten muutkin, koska eivät itse raaski maksa senttiäkään itse, kas kun tasapuolisuuden nimissä heillekin pitää suoda ilmainen ateria! Pohjimmiltaan odotukset ovat itse luotuja ja saa kyllä kuvittelijat ihan itse kärsiä, ellei unelmat toteudu!

Muistakaamme ensin niitä, joilla nälkä on muinakin aikoina tuttu, epämieluisa vieras, eikä heitä, joita vaivaa pimeimpään vuodenaikaan jouluruoannälkä ja joilla on varaa nyrpistellä, jos jouluna syötäväksi on sitä tuttua arkiruokaa tai puuroa. Ruoka-avustukset eivät heille kuulu!

Luin jostakin, miten poliittiset lakot saattavat vaikuttaa siihen, että kaupoista loppuu ihmisille rakkaat jouluruoat tai eivät ole helposti saatavilla. Mitä hyötyä sitten Hyvä joulumieli -keräyksestä on, ellei vastineeksi saa posket pullolleen sitä kinkkua, laatikoita, mitä vielä...

Jos ja kun keräystä joskus ei enää järjestetä, kuoleeko Suomessa nälkään lauma ihmisiä? Epäilen.

Rupesin miettimän, mistä jouluruoka koostuu, lopputulos: yksikään ei koostu aineksista, joita ei saa kuin jouluna. Kinkkua saa pitkin vuotta, aivan yhtä isoa möhkälettä kuin jouluna ei muuten saa, mutta kinkkua on tarjottavana pienempinäkin palasina, sitten sitä on tarjolla esimerkiksi leikkeinä ja pasteijana. Rosollin ainesosat saa kaupoista sitäkin pitkin vuotta, lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikot eivät nekään nyt ole tehty niin ihmeellisistä aineksista, etteikö niitäkin saa halutessaan, kun kauppaan marssii.

Yliarvostettua se jouluruoka on, kelpaisiko, jos survotaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat jouluruoat sörsseliksi, myydään vaikka pasteijana, kelpaisiko silloin?

Kouluaikaisesta lukukirjasta löysin tarinan kuninkaasta, joka söi vain ja ainoastaan pelkkiä herkkuja, lopultahan ruokahalu meni ja vihelsi mennessään, pannukakku hilloineenkaan ei enää maittanut. Kuninkaan luokse marssi sen tuhannen sortin tietäjiä ja lääkäreitä, kaikki yhtä neuvottomia, mitä tehdä kuninkaan ruokahalun herättämiseksi. Lopulta linnaan saapui tarinankertoja, joka kertoi kuninkaalle Laiskurien maasta, vuoret ovat riisipuuroa, oliko suklaasta muistaakseni tiet tehty, ja tuossa Laiskurien maassa nautittiin maailman parasta herkkua: linnunmaitojuustoa. Ja tarinankertoja kuvaili linnunmaitojuustoa niin, että kuninkaan ruokahalu heräsi, ja tämä päätti matkustaa Laiskurien maahan moista herkkua maistamaan, niinpä kuningas lähti matkaan narrinsa mukanaan. Aikansa kaksikko taivalsi, lopulta nälkä oli ja pitkän ajan päästä kuningas pohti, joko siellä Laiskurien maassa oltiin. Kaksikko astui lähistöllä olevaan mökkiin ja kuningashan vaati linnunmaitojuustoa syötäväksi. Mökin eukko tokaisi, ettei koskaan linnunmaitojuustosta ole kuullutkaan, mutta hernekeittoa toki oli tarjolla. Kuningashan keittoa särpi ja mietiskeli, olikohan linnunmaitojuusto yhtä hyvää kuin juuri nautittu hernekeitto. Ja narripa totesi kuninkaalleen, miten kaikki ruoka maistui maailman parhaimmalta herkulta, kun on kova nälkä.

Tämä tarina tuli mieleen, kun itsekin kävin Hyvä joulumieli -keräyksen sivustoilla lukemassa kirjoituksen "Saadaanko me tää iso suklaarasia". (kutakuinkin otsikko noin meni...) Ilmeisesti kirjoittaja puhumattakaan kirjoituksessa olleiden juttujen kertojilla koskaan ei ole ollut nälkä. Paitsi jouluruoannälkä.

Jouluateriallakin nimittäin makkarakeitto - tai mikä hyvänsä arkiruoka - tuoksuu ja maistuu taivaalliselle, jos se nälkä on pujahtanut kylään.

Ja mistäs oon lukenut sanonnan: nälkä on paras mauste.

Hyvät ihmiset, sekä Hyvä Joulumieli -keräykseen osallistuvat että siitä kerjäämällä ruokansa saavat ovat mitä ilmeisimmin laskutaidottomia tunteilla eteenpäin meneviä kaksijalkaisia. Eivät kaikki työssäkäyvätkään voi hankkia joulupöytään "kuuluvia" herkkuja.

Otanta jouluherkkujen hinnoista:

Heinäsorsa 24,90 €/kilo
Lohifileesiivu 37,52 €/kg
Juhlapöydän lohi 39,75 €/kg
Katkarapurengas kastikkeella 26,63 €/kg
Juhlasilakka 34,41 €/kg
Siian mäti 99,90 €/kg
Muikun mäti 179,90 €/kg
Kylmäsavustettu kirjolohen mäti 74,90 €/kg
Luullinen kinkku 6,9 €/kg

Hyvä joulumieli -keräyksen kotisivuilla siis on raivostuttavaa luettavaa vaikka millä mitalla: https://hyvajoulumieli.fi/category/ajankohtaista/

Miksi haluamme luoda mielikuvaa notkuvista herkkupöydistä, jotka eivät todellakaan ole realistisia? Ja miksi hankkia kaikkea vain näön vuoksi? Miksei vain voi koota joulupöytä sellaisesta, mistä pitää? Ja onko niin paha, jos jouluruoka koostuu arkiruoasta? Eikö olekaan hyvä, että saamme joulunakin syödäksemme, vaikka sitten sitä arkiruokaa, kuin viettää pyhät vatsat kuristen?

Maailma ei ole jakautunut köyhin lapsiperheisiin ja rikkaisiin muihin, väliin mahtuu lukemattomia muita. Ennemminkin tunnumme haluavan luoda mielikuvaa siitä, mikä mukamas kuuluu "oikeaan" jouluun, kaikki muut tavat sitten ovat vääriä.

Väärin ei ole auttaa niitä, joilla menee huonosti ja joutuvat tinkimään perustarpeista, mutta joulu ei valitettavasti ole ainoa ajankohta, jolloin pitää syödä hyvin, kyllä joka päivä on oikeus saada vatsansa täyteen. Ja tietenkin mahdollisimman ravintorikkaalla ruoalla.

Me olemme vain tottuneet huokailemaan ja itkemään sen sijaan, että katsoisimme,. mistä kenkä puristaa ja huolellisesti laskemme käytössä olevia varoja ja miettisimme, mihin todella kulutamme. Katsokaapa kukin omaa tiliotettanne ja miettikää, onko siellä turhia merkintöjä. Hyvinvointivaltion kansalaisina pidämme pikkuostoksiakin oikeutettuna ja pidämme nolona sitä, että seuraamme, mistä rahaa tulee ja minne sitä menee. Oikeasti taloutta ajatteleva nimenomaan seuraa rahavirtaansa ja tekee tarvittavia korjausliikkeitä. Me kun emme vain halua huomata, mikä on vikana, kas kun pidämme alkoholia, tupakkaa, ravintolareissuja, suoratoistopalveluja, harrastuksia ja muista rahareikiä niin itsestäänselvyytenä ja oikeuksina, ettemme halua huomata, mistä voisi luopua.

Hintojen nousu on julma totuus ja palkan sovittaminen menoihin on tarkkaa puuhaa. Mutta onnistumme luomaan ilman hyväntekeväisyyttäkin kaikkea hyvää ympärillemme. Ensin on vain itse mietittävä mistä luopua. Ja hassua kyllä, jos näin mietimme, emme ole edes lähellä ihmisoikeusloukkauksia.

Hyvä joulumieli -keräyksen tulisi keskittyä avustamaan niitä, jotka todella joutuvat tinkimään, ei niille, jotka vain joutuvat luopumaan pikkuseikoista. Ei ihminen siihen kuole, jos joutuu vähän katsomaan, mistä raha tulee ja minne sitä menee ja tarvittaessa joutuu luopumaan pikkuasioista. Se kuluu normaaliin taloudenpitoon. Mutta me olemme tottuneet saamaan aina vain lisää eikä mitään saa ottaa pois, siinä se kenkä puristaa.

Silmillämme vain syömme, niin vauraita olemme.

Olen törmännyt ainakin kahteen seikkaan, joita on vilahdellut toisinaan ilmoituksissa, joissa kerrotaan, mistä voi hakea ruokakasseja. Eräässä ilmoituksessa vedottiin, ettei käy hakemassa ruokakassia, ellei ole akuutti tarve, koska kasseja on rajoitetusti. Joissakin oli taas ilmoitus, etteivät ruokakassit sisällä jouluruokaa, vaan helposti säilyviä ruokia (tyyliin säilykkeet ja kaurahiutaleet).

Jos nyt jouluruoka on niin tärkeä, osassa ravintoloissa tarjotaan jouluruokaa lounasaikaan, sen aika monesti on lähempänä joulua. Ja esimerkiksi eläkeläisille on joissakin paikkakunnissa jouluruokatarjoilu.

Mikäli siis haluaa jouluruokaa vain symbolisessa mielessä, keinoja on. Jos oikeasti nälkä kurnii vatsaa, heillekin on apua ja toivottavasti juurikin heitä ajatellaan, jos mielessä on ruokakassin hakeminen. toisin sanoen ei haeta periaatteesta vaan siksi, että oikeasti tarvitse kassin sisällön. Ja pidetään toki mielessä, että tärkeämpää kai on saada ruokaa ravinnon lähteeksi, ei vain siksi, jotta saa tiettyä syötävää tiettynä jouluaikana.

Joko muuten olen kulkenut silmät kiinni, tai sitten en ole huomannut muuten kuin jouluisin isompaa vouhotusta ruokakassien jakamisesta. Mutta ihminen kun tarvitsee ravintoa pitkin vuotta. Yhtä näyttävästi voitaisiin auttaa aina, muutenkin kuin jouluna. Tietty aina voi mennä vaikkapa oman alueen hyväntekeväisyystoimistoihin kysymään, miten voi auttaa, mutta varsinkin jouluna auttamisesta vouhotetaan enemmän. Jos ihminen on tosissaan hyväntahtoinen, hän auttaa myös muulloin kuin jouluna.

Vinkiksi kaupan päälle: joku muistuttaa, miten halvalla tulee ravituksi: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010038259.html

Keräys muistuttaa, miksi Suomi on valittu monta kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi, montako kertaa sen tunnustuksen vielä saamme?