Minä koen, että elämäni on hyvässä tasapainossa ilman uskoa. Tuntuis, että saattaisi olla nykyaikana monelle muullekin hyväksi. Minulla on yhteisöllisyyttä, elikkä tiivistä ja vilkasta yhdessäoloa ystävien kanssa. Tapaamme viikottain, joskus päivittäin. Sillai tapaa myös toisia ihmisiä.
Nykypäivänä sellainen on melko harvinaista. Nykyaikana kärsitään paljon yksinäisyydestä ja monelle yksinäiselle ystävän kautta voisi tuoda uusia ystäviä. Sen lisäksi ei tarvitse huolehtia yliluonnollisista lisäelementeistä. Uskottomana ja ilman uskontoa on hyvä elää.
Nykypäivänä sellainen on melko harvinaista. Nykyaikana kärsitään paljon yksinäisyydestä ja monelle yksinäiselle ystävän kautta voisi tuoda uusia ystäviä. Sen lisäksi ei tarvitse huolehtia yliluonnollisista lisäelementeistä. Uskottomana ja ilman uskontoa on hyvä elää.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaikka aloittaja selvästi haluaa provosoida erästä toista keskustelun aloittajaa, ei silti huono sisältö. Nimittäin minäkin koen juuri näin. Entisenä vanhoillislestadiolaisena elämä tuntuu todellakin olevan vasta nyt vuosien jälkeen ensimmäistä kertaa oikeasti todella tasapainossa. On hyvä koti ja perhe, hyvä työ, hyvät ystävät ja hyvät harrastukset. Ei tarvitse miettiä, että epäilläänkö uskoani jonkin typerän arkisen asian tähden. Nyt minun ei tarvitse esittää mitään. Ei tekoiloista, eikä tekokatuvaa. Pyydän virheeni anteeksi lähimmäiseltäni, jota vastaan olen rikkonut, enkä yleisesti kättä nostamalla seuroissa. Syntejäni ei määritellä Oulussa.
Siis vakavasti ottaen, hyvä keskustelunaihe.
Aloittajalle tiedoksi: sinulla ei ole minkäänlaista turvaa, ja elämäsi on ohimenevä kuin pilvi joka kiitää pois, se on kuin tuulen henkäys ja poissa, mieti tarkkaan , jos uskoisit jumalaan ja tekisit isän tahdon pääsisit luojan rauhaan ikuiseen, etkä kuolemalla kuolemaksi tuleen.
Paino sanalla USKOISIT eli ilman hyviä perusteita epäilisin, että mahdollisesti on olemassa jokin ihmeellinen olento, joka hallitsee maailmaa vaikka hänestä ei ole olemassa mitään todisteita. Samaan mielikuvitusmaailmaan lisäisin vielä kuolemanjälkeisen elämän. Eläisin siis mielikuvitukseni luomassa fantasiassa.
Toinen vaihtoehto on elää todellisuudessa.
Turvaa? Ahdistuksessaan voi rakentaa turvallisuuden tunteensa mielikuvituskaverin varaan jos se helpottaa. Mutta mitään turvaa oikeasti vaaroja vastaan ei jumalista tietenkään saa.
Alkuperäiskansojen uskonnoissa ihmisellä voi olla mukanaan taikakalu jossa on "voimaa" ja joka antaa "turvaa". Kristityn taikakalu on ajatuksellinen, esim. rukous tai raamatun lause, tai jokin hokema kuten "Jeesuksen nimessä ja versessä, Jeesuksen nimessä ja veressä".
Jumalat ovat ihmisten kehittämmiä illuusioita, satuhahmoja.
Uskovainen: mitäs jos ottaisit vastuun elämästäsi itse. Rakasta, tee työtä ja kanna vastuuta elämästäsi itse. Rakastan elämää, tiedettä, taidetta, kauneutta, totuutta ja luontoa. Ja ihmisiä.
Ei ihminen tarvitse taikakaluja. Luottamus omaan itseen, realiteettien tunnustaminen, elämän syvimmän tarkoituksen ymmärtäminen, se ettemme ole täällä itseämme varten vaan toinen toisiamme varten.
Koko elämäni ei tarvitse olla ainaista kamppailua syntejä vastaan, kilvoitusta syntikuorman alla. Tämä elämä on niin lyhyt, että mieluimmin elän sen nauttien, enkä nyt tarkoita hillittömyyttä, vaan ihan tavallista elämää.
Nautin aamuista ja illoista, tapaamisistani ihmisistä, lukemistani kirjoitsta, musiikista, hyvästä ruoasta, vuodenaikojen vaihtelusta.
Näin kerrotaan hyvästä elämästä lyhennettynä.
Elämässä:
Luukas 16
Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus--
Elämän jälkeen:
-Ja rikaskin kuoli---Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan---Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
Hyvä ja onnellinen uskoton elämä tuo sinulle TUSKAA kuoleman jälkeen.
Jos kuoleman jälkeistä elämää edes on. Eipä siitä ainakaan todisteita ole ... raamatun ulkopuolelta. Todista tieteellisesti kuoleman jälkeinen elämä.
En halua asettaa elämän tavoitteita toiveajattelun varaan.
Vainko kärsimystä ja kurjuutta sisältävä elämä takaa taivaspaikan. Eihän kysymys ole siitä. Vaan asenteista. En minäkään ole kultalusikka suussa syntynyt, ei sinne päinkään. Lapsena ollessa kotona oli tosi niukkaa. Maitoakaan ei saatu joka päivä kun sitä piti saada meijeriin. Vanhoissa vaatteissa kuljettiin ja vaatteet kulkivat sisarussarjaa alaspäin niin kauan kun pysyivät koossa. kumisaappaissa kulkea louskutettiin. Mutta oli iloa ja valoa, äiti opasti lukemaan kaiken minkä käsiinsä ja kirjastosta haettiin lisää.
En ole ollut rikas koskaan, on ollut työttömyysjaksoja, lapsen sairastumisia ja lopuksi puolison kuolema.
Mutta aina pitää katsoa eteenpäin ja kantaa valoa. Ja se voima tulee sisältäni. koska tiedän miten ainutlaatuinen elämä on, miten lyhyt jokainen hetki.
Mutta jumalaa älkää minulle tuputtako. Olen lukenut näitä palstoja jonkin aikaa ja nähnyt miten vaikeaksi ja synkäksi uskovaisuus tekee elämän.
Et sitten malttanut lukea sitä paikkaa Raamatusta. Siinähän on vastaus kysymyksiisi.
Niin, tiestysti se ei sinulle avautunut, joten autan.
Jakessa 24 lukee:
Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän--jne.
Näin RIKAS mies eli yltäkylläisyydessä armonsa ohi ja nyt kuoleman jälkeen pyytelee armoa. Armo olisi tullut pyytää maanpääll eläessä!
Rikkaus ei ole se pahuus. Rikkaus vain tekee armon kerjäämisen usein ylivoimaisen vaikeaksi.
Miksi ihmeessä käytätte elämänne kumarassa kulkemiseen? En tietenkään tarkoita, että rellestää pitäisi. Mutta kun raamatussakaan ei sanota koruja, alkoholia tai meikkaamista synniksi, jne. Ja sikseen, mikään raamatussa luvattu merkittävä asia ei ole toteutunut. Eikös Herran pitänyt tulla pian? Pahuutta kaikkialla, missä näkyy varjelus. Eikä selitykseksi kelpaa yläkerran salaisuus tai ihmisen pahuus.
Elämästä voi nauttia onnellisena ilman toisten ihmisten asettamia turhia rajoitteita. Onhan meillä vain yksi elämä.
Mutta tietysti on jokaisen oma asia, mihin ja miten elämänsä käyttää. Kyllä minä sen ymmärrän. Voi kumartaa vaikka aidanseivästä.
>>Kyllä minä sen ymmärrän.
Mikä turva? Miltä usko turvaa, kun ei ole kuoleman jälkeistä elämää?
Anteeksi paha ikäni ;)
Oletko varma, ettei helvettiä ole? Oletko varma, että tuonelaa ei ole ? Oletko varma, että pimeyden valtoja ei ole?
Usko turvaa sen, että edellämainituilla ei ole valtaa.
Sinäkin tiedät sisimmässäsi, että Jumala on sinut rakentanut äitisi kohdussa ja sinä etsit tätä sinun rakentajaasi täällä maanpäällä. Siksi olet tällä palstalla. Et voi paeta luojaasi. Hän puhuttelee sinua sisälläsi, päivällä ja yöllä.
Ikäsi ei ole paha! Olet vain nuori, jota Jumala puhuttelee nuorena.
Aivan varma olen. Todellakin. Kuten kirjoitin, mikään ei todista muuta. Ei yhtään mikään. Siihen täytyy tyytyä. Mielestäni parempi mitä varhemmin sen itselleen myöntää.
Mutta hyvin olet sinä terminologian oppinut. Juuri noilla hienoilla lauseilla saakin kyllä epäröivät ihmiset uskomaan ihmistä suurempiin. Meedion tavoin lietsot "Hän puhuttelee sinua sisälläsi, päivällä ja yöllä". :D. Juuri tuollaista en arvosta, valitan.
Paljastan: en ole ollenkaan nuori. Olen nähnyt elämässä paljon, liiankin paljon. Se "liian" on taival vl:en joukossa. Mutta nyt on hyvin.
Ja vielä, jääkiekossa on vain vasen pakki, ei takapakkia :)
>>Kuten kirjoitin, mikään ei todista muuta. Ei yhtään mikään.
Minä ainakin olen täysin uskovainen ilman Lestadius-sukunimeä kantavaa ns VAIN ME uskoa.
Nimillä ratsastavat, "vain minua uskovat" pääsee taivaaseen, on ollut tuhansia ja tuhansia, niitä menee ja uusia taas tulee.
On vain yksi usko, usko jeesukseen ja jumalaan, ei sukunimeen vain me lestat,
"hyvä ja onnellinen uskoton elämä tuo sinulle tuskaa kuoleman jälkeen" Itselleen saa uskotella mitä haluaa. Ja jos se lohduttaa,suon sen teille. Mutta tuossakin lauseessa on tyypillistä lestojen lyömisen halua, kun epäuskoisten elämä pitää saada näyttämään kauhealta ja oma elämän eläminen alituisessa kilvoituksessa täytyy saada näyttämään järjelliseltä teolta.
Kuolema korjaa meistä jokaisen, uskoimme me tai emme. Kukaan ei ole ollut näkemässä, mitä on kuoleman jälkeen. On aivan turha taittaa peistä siitä onko siellä jotain tai ei. Mutta jos se lohduttaa, se on ok. toistan itseäni.
Oman uskonnollisuuden esilletuonti ja omanlainen ustkontoon kuuluvien rutiinien suorittaminen ei tuo yhtään sen rikkaampaa elämää/kuolemattomuutta kuin aktiivisesti ilman uskoa eläminen pinnallisten arvojen vallitsemassa maailmassa.
Sillä hepulla 2000 vuotta sitten oli oman tulkintani mukaan todella viisas pointti, jonka ydin viesti oli ajatella äärimmäisen rationaalisesti, kyseenalaistaa jatkuvasti ympäröivä ja ennen kaikkea tunnistaa oman itsensä pettäminen ja luottaa ympäröivien ihmisten tukeen heikkoina hetkinä. Lyhyesti: käytä järkeäsi muiden auttamiseen niin saat muita teitse saman verran ja enemmän takaisin.