Minulla on vakava ongelma. Olen nuori opiskelija ja sairastuin 6 kk sitten psykoosiin. Hain apua itse ja olin heti 100% hoitomyönteinen. Selvisin 3 kk niukalla ketipinorilla ja masennuslääkityksellä kohtalaisen hyvin kunnes sairaus alkoi pahentua ja jouduin osastolle uudestaan. Tuolloin määrättiin lääkitys ja jo alkoi olo selvästi kohentua. Kamalat oireet ja yleinen piina loppui ja toimintakyky oli parempi kuin koskaan. Kaikki kääntyi kun aloin saada tietoa neuroleptilääkkeiden vaaroista ja miten ne voivat muuttaa luonnetta ja aivoja. Olen erittäin herkkä ja hysteerinen ihminen joten aloin kärsiä todella pahasta ahdistuksesta koska olin syönyt lääkkeitä jo ainakin kuukauden. En kestänyt ajatusta että veressäni oli myrkkyä joten aloin itse salaa vähentää lääkitystä. Oireet ja painajaiset alkoivat heti hiipiä takaisin ja kun pääsin osastolta pois olin jo lopettanut itse lääkityksen kokonaan noin viikon tiputtelulla. Tuosta lähtien olen elänyt elämäni kaameimmassa helvetissä. Helvettiä uskon tämän kirjaimellisesti olevan koska jokainen päiväni on syvintä mahdollista piinaa. Alkoi ensin lievällä masennuksella ja mielen ja todellisuuden pimenemisellä, hieman samalla tavalla kuin ennen sairauden alkua mutta kuin tuhat kertaa voimakkaampana. On tullut uusia oireita, harhoja ja pelkoja joista en olisi osannut kuvitellakkaan. Ennen olin korkeintaan vain lievästi skitsoaffektiivinen, nykyään täytän jo varmasti skitsofrenian kriteerit. En ole lainkaan oma itseni, joskus en tiedä missä olen ja onko tämä edes todellisuutta vai jonkun toisen todellisuutta. Silti tunnen olevan jollain tavalla järjissäni; pystyn puhumaan täysin järkeviä ihmisten kanssa ja käymään ulkona mutta en pysty edes kertomaan miten sekaisin mieleni on. Joka päivä menee enemmän kieroon, itken aamuin illoin ja voin fyysisesti pahoin ja pääkipu on aivan hirveää. En jaksa pitää silmiäkään aina auki. Kertokaa ihmeessä joku joka on lääkityksen lopettanut kuinka kauan vieroitusoireista joutuu kärsimään ja ovatko ne oikeasti vieroitusoireita vai henkilön omaa takaisintullutta sairautta? En odota sairaudesta parantumista mutta kai tämän paskapainajaisen joskus täytyy hellittää. Olo on vain kerrassaan fyysisesti luonnoton, ollessani sairas tunsin hyvin sairauteni luonteen, tämä ei voi olla alkuperäistä sairauttani, tuntuu selvästi kuin aivojen ja kehon kemiat olisivat lääkkeiden lopetuksesta sekaisin.
Ja vielä pääasiaan: Miten voi päästä lääkepelosta eroon? Pelkään että se tekee syviä vahinkoja keholleni. Otin pari päivää sitten ketipinoria ja olin saada paniikkikohtauksen heti otettua koska pelkäsin taas että saan jonkinlaisen myrkytyksen. En uskaltanut edes lääkkeissä tehdä mitään vaikka olo olikin rauhallisempi. Eniten pelkään koukkuun jäämistä loppuiäkseni koska lopettaminen on niin vaikeaa. En edes uskalla ajatellakkaan aloittavani uudestaan jotain lääkitystä koska saisin kuitenkin jonkun lääkepelon ja lopettaisin seinään -> viikkojen kemiallinen psykoosihelvetti jota en kestäisi toiseen kertaan vaan tekisin itsarin. Sairastuttuani olin täysin sairaudentuntoinen, nykyään minusta on tullut jonkinlainen kliseinen sairaudentunnoton itsekseen puhuva kummajainen joka vihaa ja pelkää kaikkia ihmisiä ja läheisiään. Vihaan ja pelkään myös lääkäreitä ja psykiatreja jotka ennen olivat ainoa oljenkorteni ja jotka uskoivat että minussa on oikeasti jotain vialla. Loppujen lopuksi helvettiä tämä sairaus on olipa sitten lääkkeissä tai ilman. Ilman lääkkeitä ihminen elää jatkuvassa kidutuksessa ja lääkkeissä on oma terveys alttiina, ajatuksenjuoksu täysin pöpinä ja todennäkköisesti kuolee normaalia aiemmin. Kaipaisin apua miten selvitä lääkkeiden lopetuksesta ja miten hoitaa skitsofreniaa ilman lääkkeitä.
Ja vielä pääasiaan: Miten voi päästä lääkepelosta eroon? Pelkään että se tekee syviä vahinkoja keholleni. Otin pari päivää sitten ketipinoria ja olin saada paniikkikohtauksen heti otettua koska pelkäsin taas että saan jonkinlaisen myrkytyksen. En uskaltanut edes lääkkeissä tehdä mitään vaikka olo olikin rauhallisempi. Eniten pelkään koukkuun jäämistä loppuiäkseni koska lopettaminen on niin vaikeaa. En edes uskalla ajatellakkaan aloittavani uudestaan jotain lääkitystä koska saisin kuitenkin jonkun lääkepelon ja lopettaisin seinään -> viikkojen kemiallinen psykoosihelvetti jota en kestäisi toiseen kertaan vaan tekisin itsarin. Sairastuttuani olin täysin sairaudentuntoinen, nykyään minusta on tullut jonkinlainen kliseinen sairaudentunnoton itsekseen puhuva kummajainen joka vihaa ja pelkää kaikkia ihmisiä ja läheisiään. Vihaan ja pelkään myös lääkäreitä ja psykiatreja jotka ennen olivat ainoa oljenkorteni ja jotka uskoivat että minussa on oikeasti jotain vialla. Loppujen lopuksi helvettiä tämä sairaus on olipa sitten lääkkeissä tai ilman. Ilman lääkkeitä ihminen elää jatkuvassa kidutuksessa ja lääkkeissä on oma terveys alttiina, ajatuksenjuoksu täysin pöpinä ja todennäkköisesti kuolee normaalia aiemmin. Kaipaisin apua miten selvitä lääkkeiden lopetuksesta ja miten hoitaa skitsofreniaa ilman lääkkeitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei, syö nyt niitä lääkkeitä ihan ohjeen mukaan. Tärkeintä on nyt saada olo tasaiseksi. Itse olen vasta vuosien myötä vähentänyt lääkeen pienelle annokselle. Minulla sivuvaikutukset eivät ole olleet pysyviä. Tärkeintä on saada sinulle nyt rauhallinen, turvallinen olo, jotta sinun pääkoppasikin saa levätä. Ja voit keskittyä elämäsi rakentamiseen ilman häiritseviä harhoja. Psykoosista voi toipua mutta akuuttivaiheessa tarvitsee lääkkeitä. Sitten myöhemmin kun on vankemmalla pohjalla voi lääkkeitä vähentää. Älä leiki terveydelläsi.
Tänään aloitin uudelleen lääkkeet. En kestänyt olla enää psykoosissa. Oli pahoinvointia ja päänsärkyä heti oton jälkeen mutta olo alkoi iltaan mennessä taas jotenkuten normalisoitua. En tiedä voinko antaa itselleni ikinä anteeksi että lopetin omin päin. Voin vain toivoa että todellisuudentajuni palautuu taas ennalleen.
Sinulla on vakava ongelma.
Hyvä, että jatkoit lääkitystä. Olet niin nuori, että sinulla on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään. Lääkkeet ovat vähän niinkuin kainalosauvat, jotka auttaa että pääset elämään kiinni. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, mutta netissa liioitellaan paljon. Tsemppiä.
Juuri tuon vuoksi kannattaa viivyttää mahdollisimman kauan neurolepti-lääkitykseen siirtymistä. Parempi vaihtoehto olisi antaa akuuttivaiheessa esimerkiksi bentso-lääkitystä ja lopettaa se oireiden mentyä pois, mutta eihän niin voi nykyään toimia, koska lääketehtailla ei ole enää patentteja bentsoihin. Sen vuoksi määrätään "uudempia" neurolepteja. Kun neurolepteja, olivat ne sitten uudempia tai vanhempia, aletaan määrätä psykoositasoisiin oireisiin, niin ne kaikki toimivat samalla tavalla: ne estävät dopamiinireseptorin d2 toimintaa. Kun sen reseptorin toimintaa estetään, niin aivot sopeutuvat siihen monella eri tavalla: esimerkiksi aivot kasvattavat uusia dopamiini-reseptoreita, dopamiinia tuotetaan aikaista enemmän, dopamiini-reseptorit menevät hypersensitiiviseen tilaan, jne.
Sitten kun lääkkeet otetaan pois, niin *boom*! Potilas menee entistäkin pahempaan tilaan. Sen jälkeen hän alkaa saada entistäkin pahempia diagnooseja ja isompia määriä lääkkeitä.
Se on ikävää, että olet joutunut tuohon kierteeseen. Siitä poispääseminen on yleensä aika hankalaa. Sen vuoksi pitäisikin olla todella varovainen ennen kuin edes aloittaa neuroleptilääkityksen.