Mitähän tässä nyt...

Minä pieni

Kun noin vuosi sitten aloitin uuden suhteen, jätin vanhan elämäni kokonaan ja hyppäsin uuteen, hänen elämäänsä. Hän jatkoi elämäänsä samanlaisena kuin ennen tapaamistamme oli elänyt.
Kaikki on mennyt tähän asti hyvin, mutta alkuhuuman jälkeen, hän aina vain enemmän tarvitsee omaa aikaa, tehdäkseen omia juttujaan, joissa en minä ole mukana.
Tunnen yksinäisyyttä ja suuttumusta häntä kohtaan tästä. Onkohan tässä oma kasvuni paikka, eron vai mitä pitäisi tehdä. Tuntuu typerältä kerjätä toiselta aikaa yhteiseen olemiseen. Tiedän että taas kerran tein väärin, kun muutin koko elämääni, mutta siihen vuoden takaiseen elämääni on nyt jo vähän myöhäistä palata.
Elin tavallaan siitäkin jo ulos.

6

917

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sanni

      Hei Sinä pieni!
      Esittämäsi tilanne on todella mutkikas ja monijuonteinen. Olen ollut itse vastaavassa tilanteessa, vaikka olenkin ollut se kuvaamasi toinen osapuoli. Tosin olen muuttanut elämäni lähes kaikki perupilarit viimeisen parin-kolmen vuoden aikana. Kuitenkin tietyt ovat ja pysyvät, ja näistä on seurannut vaikeuksia parisuhteeseeni, joka on nyt todellisella katkolla.

      Omasta kokemuksestani voin sanoa, että on vaikea sovittaa kahta elämää yhteen silloin, kun kumpikin toivoo suhteelta eri asioita. Sellaisia asioita, joissa on kummankin vaikea tehdä kompromisseja. Toinen voi haluta "perinteisen parisuhteen" ja toinen jotain täysin muuta kuin perinteisen suhteen. On kai niitä muitakin suhdemalleja olemassa? En kuitenkaan tarkoita omalta osaltani ns. "vapaata suhdetta", jossa kukin menee miten lystää. Olen häneen täysin sitoutunut enkä haikaile muita. Ehkä kyse on jonkinlaisesta hengenvapaudesta.

      Miten sitten yhdistelet näitä kahta? Taustalla voi olla syvä yhteenkuuluvaisuuden tunne toista kohtaan, tajunnan räjäyttäviä kohtaamisen kokemuksia, jopa rakkautta. Mutta kun käytäntö ei sovi yhteen millään.

      Suhteeni toinen puolisko kysyi minulta jokin aika sitten, uskonko, että hän rakastaa minua? Vastasin, pienen miettimistauon jälkeen ehkä vähän kuivasti: "Uskon, että rakastat minua niin kuin toivoisit minun rakastavan sinua". Näin teen itsekin, mutta silti emme pysty käytännössä sovittamaan suhdettamme niin kuin hyvä on kummallekin. Hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi suhteessa minun elämääni ja minä tunnen kurkullani kuristusotteen, näin kuvainnollisesti.

      Valitettavasti minulla ei ole antaa reseptiä, miten tällaisesta ristiriidasta selvitään. Olemme yrittäneet löytää sitä jo pitkän aikaa, onnistumatta.

      Toivon sinulle avartavia hetkiä, ja mikäli keksit vastauksen pulmaan, kuulisin mielelläni siitä.

      • Minä pieni

        Kiitos Sanni, että annoit ajattelemisen aihetta. Tuon oman ajan ottaminen suhteessa on tärkeää, mutta minulta se yleensä jää helposti ainakin suhteen alussa. Olen liian mukautuva tai sanotaanko sulautuva ja unohdan omat tarpeeni. Naiseni ei nää tilanteessamme mitään ongelmaa, ja nyt asiaa pohdittuani tajuan, että minullahan se ongelma onkin. Pitää sovittaa yhteen meidän kahden elämä ja pitää osata pitää myös omista oikeuksistaan kiinni, vaikka pikkuriitaa siitä seuraisikin. Riita on yksi jota vältän viimeiseen saakka. Mieluummin kärsin sisälläni, mutta se tihkuu kuitenkin minusta ulospäin ja pilaa sitä vähäistäkin yhteistä aikaa. Nyt yritän etsiä ratkaisumallia, joka sopii meille kahdelle, ettei hyvä suhde hajoa tällaisten käytännön juttujen vuoksi.


      • Trolli
        Minä pieni kirjoitti:

        Kiitos Sanni, että annoit ajattelemisen aihetta. Tuon oman ajan ottaminen suhteessa on tärkeää, mutta minulta se yleensä jää helposti ainakin suhteen alussa. Olen liian mukautuva tai sanotaanko sulautuva ja unohdan omat tarpeeni. Naiseni ei nää tilanteessamme mitään ongelmaa, ja nyt asiaa pohdittuani tajuan, että minullahan se ongelma onkin. Pitää sovittaa yhteen meidän kahden elämä ja pitää osata pitää myös omista oikeuksistaan kiinni, vaikka pikkuriitaa siitä seuraisikin. Riita on yksi jota vältän viimeiseen saakka. Mieluummin kärsin sisälläni, mutta se tihkuu kuitenkin minusta ulospäin ja pilaa sitä vähäistäkin yhteistä aikaa. Nyt yritän etsiä ratkaisumallia, joka sopii meille kahdelle, ettei hyvä suhde hajoa tällaisten käytännön juttujen vuoksi.

        Jos muuten olet tyytyväinen suhteenne laatuun, voisitko kuvitella sen ajan käyttämistä, minkä toinen käyttää omana aikanaan, omana aikanasi ja täyttävän sen niillä asioilla jotka sinulle ovat suhteen lisäksi tärkeitä.

        Alkuhuuman jälkeen tulee aina se vaihe milloin oman ajan tarve lisääntyy ja kaverit ja harrastukset tulee tärkeiksi uudestaan,ja suhteen toinen osapuoli jää vähemmälle tietenkin, eihän aika kaikkeen riitä ja se on vain itsekunkin hyväksyttävä, vaikka sitten suuttumuksen ja yksinäisyyden kautta.

        Elä omaa elämääsi, kuitenkin muistaen,että hän rakastaa sinua kuten hän haluaa sinun rakastavan itseään ja hän kohtelee sinua kuten haluaa itseään kohdeltavan.


      • Sanni
        Minä pieni kirjoitti:

        Kiitos Sanni, että annoit ajattelemisen aihetta. Tuon oman ajan ottaminen suhteessa on tärkeää, mutta minulta se yleensä jää helposti ainakin suhteen alussa. Olen liian mukautuva tai sanotaanko sulautuva ja unohdan omat tarpeeni. Naiseni ei nää tilanteessamme mitään ongelmaa, ja nyt asiaa pohdittuani tajuan, että minullahan se ongelma onkin. Pitää sovittaa yhteen meidän kahden elämä ja pitää osata pitää myös omista oikeuksistaan kiinni, vaikka pikkuriitaa siitä seuraisikin. Riita on yksi jota vältän viimeiseen saakka. Mieluummin kärsin sisälläni, mutta se tihkuu kuitenkin minusta ulospäin ja pilaa sitä vähäistäkin yhteistä aikaa. Nyt yritän etsiä ratkaisumallia, joka sopii meille kahdelle, ettei hyvä suhde hajoa tällaisten käytännön juttujen vuoksi.

        Mukautuvaisuus on ollut entisen elämäni riippa ja voima. Nykyisessä elämässäni en enää suostu tekemään asioita, joita en halua. Saattaa kuullostaa raa'alta, mutta kun pohtii sitä vähän pidemmälle, ei se niin kauheaa olekaan.

        Tarkoitan tässä kohtaa sitä, että sen minkä teen, mihin suostun nousee ihan oikeasta halusta ja motivaatiosta. Arkinen esimerkki: jos teen ystävälleni ruokaa, haluan hänen mahansa täyttyvän ja haluan hänen nauttivan ruoasta, haluan että hänellä on hyvä olla. Olen siinä ihan kybällä mukana, ei mitään marttyyrifiiliksiä. Jos teen sen velvollisuudentunnosta, syyllisyydestä tai vastavuoroisuuden velvoitteesta, koen uhrautuvani. Uhrautuminen ei ole minkään väärtti.

        Kehotan sinua, kuten viisaasti itsekin kirjoitit, tutkiskelemaan omaa tahtoasi. Mitä tahdot? Miten toivot sen saavasi? Mitä kompromisseja olet vapaasta tahdostasi - ei esim. jättämisen pelosta johtuvaa - valmis tekemään ilman uhrautumiselementtiä. Oletko siis itse valmis sitoutumaan omaan päätökseesi syyttämättä toista sen seurauksista? Tämän itseltä paljon vaativan ajatusmallin mukaan myös toisen on toimittava tämän mukaan. Suhteenne tulevaisuus ei ole yksin sinun harteillasi. Vaikuttaa siltä, että pystytte kuitenkin puhumaan vaikestakin asioista, mikä on osoitus upeasta suhteesta.

        Anna anteeksi, jos "grillaan" sinua liikaa, ei ole tarkoitus. Olen vain joutunut itse kirvelevästi pohtimaan näitä ajatuksia.

        Älä syytä itseäsi, äläkä varsinkaan syyllistä itseäsi. Olet upea ihminen juuri sellaisena kuin olet, sinussa ei ole mitään vikaa. Sinä OLET.


    • mandi

      ...selvittääksesi mitä haluat elämältä? miksi syöksyt seuraavaan mikä on ehkä taas erilainen? milloin alat elää omimmannäköistäsi elämää? miksi tarvitset sen toisen kyetäksesi elämään? mikset latais akkujas ja selvittäs päätäs sen sijaan että etsit uutta johon nojata?

      • Minä pieni

        Hei!
        Siis kaikki ongelmat ratkeaa kun elää yksin!?
        En elä yksin, haluan elää suhteessa. En myöskään koskaan syöksy suhteeseen, vaan toipumisaikani edellisestä suhteesta on riittävä. On aina ollut. Ja nythän yritän tehdä sitä omannäköistäni elämää, toisen ihmisen rinnalla. Suhteessa eläminen on yhdessäoloa ja erillisyyttä. En oikeastaan tajua, kenelle vastauksesi kirjoitit. Enkä todellakaan etsi tukipuuta itselleni, ei, ei, siitä ei ole ole kysymys.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin

      Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee
      Maailman menoa
      63
      2172
    2. Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki

      "Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."
      Maailman menoa
      6
      1826
    3. Miten kestätte tyhmiä?

      Miten usein turhaudutte tai suututte ihmisiin, joilla on matala älykkyys? Minulla tätä tapahtuu useita kertoja viikossa
      Sinkut
      238
      1334
    4. En kerro nimeäsi nainen

      Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin
      Ikävä
      71
      970
    5. Lahkojen uudestikasteille ei pitä mennä

      Sananl. 22:3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.
      Kaste
      88
      960
    6. Miksi naisen pitäisi maksaa 50/50

      Vuokrasta miehelle? Eikö se ole miehelle lahja, ja aarre, jos nainen suostuu muuttamaan kanssasi asumaan?
      Ikävä
      196
      944
    7. Minkä arvosanan 4-10 annat Susanna Laineelle Farmi-juontajana?

      Susanna Laine vetää Farmi Suomi -realityä. Minkä arvosanan 4-10 annat Suskille juontohommista? Suosikkijuontaja teki
      Tv-sarjat
      21
      905
    8. Onko se liikaa pyydetty

      Voisitko sinä mies kerätä rohkeutta ja ottaa yhteyttä? Minä en jaksa tätä enää. On niin ikävä sinua. Minä niin haluaisin
      Ikävä
      39
      750
    9. Kaatopaikka Inhassa

      Kuka omistaa kyseisen kaatopaikan? Näkymä tielle kammottava!
      Ähtäri
      19
      746
    10. Jos joku kertoisi ihastuneensa sinuun

      mutta sinua ei voisi vähempää kiinnostaa, niin vastaisitko silti ystävällisesti?
      Sinkut
      93
      719
    Aihe