Ei isovanhempaa

Tiedän. Loukkaa todella paljon.

Itse kuulin jatkumona aikoinaan sisareni pojasta, joka oli saman ikäinen oman poikani kanssa. Toisen poikani jälkeen tarina vain jatkui ja kuopukseni jäi äitini jutuissa aina jalkoihin, samoin esikoiseni. Sitten syntyi vielä veljeni perheeseen tyttö ja myöhemmin poika. Arvaahan, sainko kuunnella näistä juttuja?

Pahinta oli, että jos ajoin tervehtimään lapsineni (matkaa 60 km), minun tietämättäni paikalle oli tilattu esim sisareni poika, jolloin omat lapseni jäivät melkoisen vailla huomiota, koska sisaren poika oli tutumpi ja ihanampi. Hänen ja muiden ihmeellisyyttä saivat seurata lähes päivittäin ja heidät paiskattiin äidilleni hoitoon silloin kun siltä tuntui että tarvitaan breikki. Itse sain todella anoa parin päivän visiittiä sen vuoksi että jouduin sairaalaan toimenpiteeseen, jonka jälkeen piti levätä pari päivää. Lapseni olivat 2,5 ja 4,5. Olen sinkku. Muilla puolisot.

Muistan aina että jos kerroin äidilleni omistani jotain, hän malttoi joskus kuunnella, mutta heti perään: Ai jaa joo - no - mutta arvaapas mitä N teki?
Kyllä katkeroitti hetkeksi ja itkinkin.
Minua harmittaa että olin niin kiltti etten koskaan kysynyt että ovatko minun poikani sinulle jotenkin alemmassa kurssissa, koska minusta tuntuu että sinä jätät heidät huomiotta silloin kun huomioit muut vastaavat?

Vietin unettomia öitä siksi, että hän sanoi että hänellä on valta valita miten hän lapsenlapsiaan hoitelee ja ilmoitti että aikoo ehkä hoitaa vain yhtä lapsenlasta kerrallaan. Työssäkäyvänä sinkkuna olisin tarvinnut joskus pari päivää lomaa kummastakin pienokaisestani. Lapseni olivat viikonloppukylässä noin kaksi kertaa vuodessa. Onneksi jätti yhden lapsenlapsen politiikan pelkäksi uhkailuksi.

Vaikea tilanne, mutta symppaan sinua. Syytä äitisi käytökseen en ymmärrä. Omalla kohdallani ajattelin että like mother like daughter. Äitini ei pitänyt minusta ja aiheutin hänelle aikoinaan paljon harmeja käyttäytymällä vastoin ajan vaatimia periaatteita. Saattoi olla kostostakin kysymys.