Olen huomannut että tällä palstalla kävijät nauttivat siitä, että saavat ikävöidä. Se on myös osa minun omista tavanomaisista rituaaleista, joilla ruokin ikävääni. Rakkauteen, ikävään, syvään kaipuuseen, pettymykseen ja moneen suruunkin liittyy meissä ihmisissä ikävöinti. Ikävä on rakkauden hinta, sanotaan. Ikävä on myös ikävä kyllä, viihdettä mitä parhaimmillaan. Suru on yhteinen tekijä. Ilman sitä ei olisi meillä ikävää. Suru kadotetusta, suru poisnukkuneesta, suru tulevasta, suru omasta surkeudesta, suru kaikkien meidän puolesta. Ikävä asuu meissä.
Ikävä ruokkii itseään
Ei kai?
3121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
en todellakaan ole nauttinut
Minäkin juuri vaihdoin työpaikkaa, mutta käytän kaikki energiani että saan utsittua tietoja entisistä työkavereista, käytän luotettavia kätyreitä jopa;) No vähän sairasta myönnetään, mut minkäs teet kun olet niin ihastunut;) (ja virallisesti mulla menee hyvin ja olen onnessani kun pääsin pois:)
Melankolia = itsesäälissä rypemistä ja siitä nauttimista.