Oon 16.v tyttö, mulla on lievä dysfasia ja opiskelen amiksessa lähihoitajaksi/ lukio eli kaksoistutkinto (Aloitin elokuus 2012). Oon tosi ylpee, et pääsin tuohon haluamaan alaan, vaikka se vaati tosi paljon työtä varsinki matikkaa piti harjoitella tosi paljon, joka oli tosi raskasta. Oletin yläasteella, et oppisin r-vian, mut en. Koulun alus mua pelotti ja jännitti iha sika kovaa, miten ihmiset reagoi mun r-vikaan, koska koko yläasteen aikana olin hiljaa ja en puhunu paljon mitään, jotta mua ei haukuttais (mua siis kiusattiin koko ala-aste, joka oli täyttä tuskaa).
No... hyvinhän tässä on sit menny sen asian kans eli mua ei olla kiusattu eikä kukaan oo huomauttanu ärrääni. Käyn kyllä puheterapialla, koska mä oikeasti haluan oppii sen itsetunnon takia.
Itsetuntoni on myös huono, koska esim. opiskelut vie tosi paljon voimia varsinki lukio-opinnot. Halusin siis siksi ottaa kaksoistutkinnon, jotta mä vaikuttaisin normaalilta ja en vaikuttais niin "hidasälyiseltä" ja koska sukulaiseni ja äiti/isä/sosisko ovat ylioppilaita (heillä siis ei ole dysfasiaa) niin myös minäkin haluan, koska haluan näyttää mihin oikeesti pystyn, vaik mulla onki tää tyhmä dysfasia.
Vaikka mä tykkään lukioaineista esim. kielet, silti on hankaluuksia varsinkin luetunymmärtämisessä. Sain viime englannin kurssista 5 ja petyin tosi paljon. Numeroon vaikutti siis se, et mulla meni luetunymmärtämisen koe, kuullun ymmärämisen koe ja rakenne koe päin vitt**. Ja kuten tutkimukset ovat maininneet, et dysfasiaa sairastavilla (vai mikä tää onkaa) on usein huono itsetunto ja plaa plaa plaa (p.s onhan niitä hyviiki numeroit tullu :)!!) Mut niin mä siis haluan saada parempia tuloksia tulevaisuutta varten ja tehdä asialle jotain!
KÄYKÖ ketään muu lukiota/amista, vaikka onkin DYSFASIA? Millasii kokemuksii teillä on? Uskotteko, et voisitte pärjätä hyvin ja päästä esim. yliopistoon lukemaan ja valmistua sieltä?
No... hyvinhän tässä on sit menny sen asian kans eli mua ei olla kiusattu eikä kukaan oo huomauttanu ärrääni. Käyn kyllä puheterapialla, koska mä oikeasti haluan oppii sen itsetunnon takia.
Itsetuntoni on myös huono, koska esim. opiskelut vie tosi paljon voimia varsinki lukio-opinnot. Halusin siis siksi ottaa kaksoistutkinnon, jotta mä vaikuttaisin normaalilta ja en vaikuttais niin "hidasälyiseltä" ja koska sukulaiseni ja äiti/isä/sosisko ovat ylioppilaita (heillä siis ei ole dysfasiaa) niin myös minäkin haluan, koska haluan näyttää mihin oikeesti pystyn, vaik mulla onki tää tyhmä dysfasia.
Vaikka mä tykkään lukioaineista esim. kielet, silti on hankaluuksia varsinkin luetunymmärtämisessä. Sain viime englannin kurssista 5 ja petyin tosi paljon. Numeroon vaikutti siis se, et mulla meni luetunymmärtämisen koe, kuullun ymmärämisen koe ja rakenne koe päin vitt**. Ja kuten tutkimukset ovat maininneet, et dysfasiaa sairastavilla (vai mikä tää onkaa) on usein huono itsetunto ja plaa plaa plaa (p.s onhan niitä hyviiki numeroit tullu :)!!) Mut niin mä siis haluan saada parempia tuloksia tulevaisuutta varten ja tehdä asialle jotain!
KÄYKÖ ketään muu lukiota/amista, vaikka onkin DYSFASIA? Millasii kokemuksii teillä on? Uskotteko, et voisitte pärjätä hyvin ja päästä esim. yliopistoon lukemaan ja valmistua sieltä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harva haluaa oppia r-vikaa ihan tahalleen.. luulisin.
Itselläni ei ole dysfasiaa, mutta samassa lukiossa on yksi tyttö, jolla on vaikeuksia puheentuottamisen kanssa yms. Tunneilla hänestä ei muuten edes huomaa sitä ja muutenkin on mukava. En ymmärrä sitä, että joidenkin pitää naureskella tollaselle seikalle, joka ei kerro ihmisen persoonasta mitään ja jolle hän ei ole voinut mitään.
Huono itsetunto sen sijaan on vaivannut muakin. Sille on tosi vaikeaa tehdä mitään, sillä menneisyyden koettelemukset muistuvat aina välillä mieleen eikä sillon uskalla tehdä mitään... Noudattamani periaate on se, että jos ystävyyteni arvoinen on vain sellainen ihminen, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Toisten polkemaksi ei enää alennu.
Voit olla todellakin ylpeä itsestäsi. Lähihoitaja-alalla kokemuksistasi on varmasti erityistä apua tulevaisuudessa, sillä pystyt helpommin samaistumaan ihmisten ongelmiin.
Kiitos, tuo piristi kyllä ja onneks mulla on ihanii ystävii, jotka auttaa mua jaksamaan! :)