Tämä on kirjoitettu omien kokemusten pohjalta, eikä tällä ole tarkoitus osoittaa ketään sormella. Ei siis kannata vetäistä Jokelan kellarin portaista löytyviä poroja sieraimiinsa.
Miksi tuo otsikon ensimmäinen sana on lainausmerkeissä?
No kun se muistaminen loppui välillä hyvin lyhyeen.
Pämppääminen aloitettiin joskus heti kun ovi narahti, koska jossakinhan se kankkusen korjaus piti aloittaa.
Parhaimpana tai pahimpana päivänä muuan, nyt jo edesmennyt ystäväni sammui pöytään kolmesti. Kerran päivässä sammuminen ei ollut juuri edes maininnan arvoista.
Statuksestamme johtuen meillä oli "lupa" sammahtaa välillä ja kuten tiedämme/tiedätte niin suuret ajatukset ovat uuvuttavia, joten lepo on tarpeen.
Kesken antaumuksellisen tissuttelusession olisi kuitenkin silkkaa tuhlausta lähteä kotiin nukkumaan, koska sen voi tehdä pöydässä aivan hyvin.
Viimeiset reissuni ko. paikkaan tein 80- luvun alussa, mutta siihen mennessä olin kantanut sinne varmaan repullisen seteleitä.
Vuosien myötä kyllästyin kemiallisesti viritettyyn filosofointiin, vaihdoin alaa ja samalla meni "kaveripiiri" uusiksi.
Kyllästymisen syynä saattoi olla myös se, että tajusin tulleeni siihen pisteeseen josta lähdetään vain ylös, koska alemmas ei oikein omin voimin enää päässyt.
Siihen olisi tarvittu hautausurakoitsijaa.
Eihän se "ylösnousemuskaan" ihan kompuroimatta sujunut, mutta nyt olen ollut kuivilla jo vuosia.
En tiedä minkälaista meno Jokelassa on nykyisin, mutta silloin se oli välillä aika "vapautunutta".
Olen pohdiskellut sitä, että miksi tuon "kulttuuriravintolan" säilyttäminen on tullut niin tärkeäksi. Kolmisenkymmentä vuotta sitten olisi varman ollut minullekin.
Päässäni on herännyt omituinen ajatus.
Olisikohan niin, että Jokelan säilyttämisvaatimusten takana ei ole yksin sen kohteen säilyttäminen kulttuuriperintönä tuleville vaan siihen liittyy hyvin paljon muutakin.
Ehkä hiukan tietynlaista pelkoa.
Itse tunsin Jokelan oikeastaan ainoaksi oikeaksi paikaksi, koska kaikki kaverit kävivät siellä.
Tulihan sitä käytyä Pielahovissa ja tietysti Teatteriravintolassa, mutta, mutta...
Oikeasti niissä ei ollut läheskään niin kivaa eli muualle ei voinut mennä, koska siellä saattoi joutua tekemisiin ihan vieraiden ihmisten kanssa.
Sellainen tilanne hirvittää.
Mitä niille vieraille puhuisi? Mitä ne ajattelevat minusta? Muistavatko edes kehua saavutuksiani?
Jokela oli toista maata. Siellä minut tunnettiin ja siellä minua arvostettiin.
Siellä tapasi ihmisen isolla I:llä.
Vai tapasiko?
Olisiko sittenkin niin, että Jokela ei kaipaa suojelua, eikä takki neulaa - ei lankaa, mutta moni sielu...
Pari vikkoa sitten jouduin työni vuoksi ajelemaan Joensuuhun ja kun siinä jäi pari tuntia aikaa niin kävelin siihen Tori- ja Niskakatujen kulmaan.
Katselin Jokelan taloa risteyksen takaa hyvän tovin, kävin ovella ja pistäydyin sisälle.
En tuntenut nykyisten, enkä edesmenneiden suurten kulttuurivaikuttajien hengellistä/henkistä läsnäoloa, ei herättänyt mitään myönteisiä fiiliksiä.
No, olihan minulla tietyllä tapaa vapautunut olo.
Kävelin vielä pari kertaa talon ohi ja totesin, että joutaa purkaa
Miksi tuo otsikon ensimmäinen sana on lainausmerkeissä?
No kun se muistaminen loppui välillä hyvin lyhyeen.
Pämppääminen aloitettiin joskus heti kun ovi narahti, koska jossakinhan se kankkusen korjaus piti aloittaa.
Parhaimpana tai pahimpana päivänä muuan, nyt jo edesmennyt ystäväni sammui pöytään kolmesti. Kerran päivässä sammuminen ei ollut juuri edes maininnan arvoista.
Statuksestamme johtuen meillä oli "lupa" sammahtaa välillä ja kuten tiedämme/tiedätte niin suuret ajatukset ovat uuvuttavia, joten lepo on tarpeen.
Kesken antaumuksellisen tissuttelusession olisi kuitenkin silkkaa tuhlausta lähteä kotiin nukkumaan, koska sen voi tehdä pöydässä aivan hyvin.
Viimeiset reissuni ko. paikkaan tein 80- luvun alussa, mutta siihen mennessä olin kantanut sinne varmaan repullisen seteleitä.
Vuosien myötä kyllästyin kemiallisesti viritettyyn filosofointiin, vaihdoin alaa ja samalla meni "kaveripiiri" uusiksi.
Kyllästymisen syynä saattoi olla myös se, että tajusin tulleeni siihen pisteeseen josta lähdetään vain ylös, koska alemmas ei oikein omin voimin enää päässyt.
Siihen olisi tarvittu hautausurakoitsijaa.
Eihän se "ylösnousemuskaan" ihan kompuroimatta sujunut, mutta nyt olen ollut kuivilla jo vuosia.
En tiedä minkälaista meno Jokelassa on nykyisin, mutta silloin se oli välillä aika "vapautunutta".
Olen pohdiskellut sitä, että miksi tuon "kulttuuriravintolan" säilyttäminen on tullut niin tärkeäksi. Kolmisenkymmentä vuotta sitten olisi varman ollut minullekin.
Päässäni on herännyt omituinen ajatus.
Olisikohan niin, että Jokelan säilyttämisvaatimusten takana ei ole yksin sen kohteen säilyttäminen kulttuuriperintönä tuleville vaan siihen liittyy hyvin paljon muutakin.
Ehkä hiukan tietynlaista pelkoa.
Itse tunsin Jokelan oikeastaan ainoaksi oikeaksi paikaksi, koska kaikki kaverit kävivät siellä.
Tulihan sitä käytyä Pielahovissa ja tietysti Teatteriravintolassa, mutta, mutta...
Oikeasti niissä ei ollut läheskään niin kivaa eli muualle ei voinut mennä, koska siellä saattoi joutua tekemisiin ihan vieraiden ihmisten kanssa.
Sellainen tilanne hirvittää.
Mitä niille vieraille puhuisi? Mitä ne ajattelevat minusta? Muistavatko edes kehua saavutuksiani?
Jokela oli toista maata. Siellä minut tunnettiin ja siellä minua arvostettiin.
Siellä tapasi ihmisen isolla I:llä.
Vai tapasiko?
Olisiko sittenkin niin, että Jokela ei kaipaa suojelua, eikä takki neulaa - ei lankaa, mutta moni sielu...
Pari vikkoa sitten jouduin työni vuoksi ajelemaan Joensuuhun ja kun siinä jäi pari tuntia aikaa niin kävelin siihen Tori- ja Niskakatujen kulmaan.
Katselin Jokelan taloa risteyksen takaa hyvän tovin, kävin ovella ja pistäydyin sisälle.
En tuntenut nykyisten, enkä edesmenneiden suurten kulttuurivaikuttajien hengellistä/henkistä läsnäoloa, ei herättänyt mitään myönteisiä fiiliksiä.
No, olihan minulla tietyllä tapaa vapautunut olo.
Kävelin vielä pari kertaa talon ohi ja totesin, että joutaa purkaa
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oliskiko kannattanut samalla reissulla tehdä kierros kaupungissa ja katsoa muuta tarjontaa?
Että jos sinä olet ollut alkoholisti Jokelassa joskus muinoin, niin sekö on sitten argumentti purkamiselle? Hieman on henkilökohtainen tuo purkuintosi.
Sillä viimeisen 20 vuoden aikana Jokelassa ei ammattijuoppoja juurikaan ole ollut. 95% kävijöistä on ihan tavallista tallaajaa, joka köy ottamassa oluen tai pari.
Ja kun ravintolatarjonta Joensuussa on kaventunut olemattomaksi (vrt. teinihelvetit), niin eipä sitä ole keski-ikäisille paikkaa missä kupposen ottaisi, maailmaa ihmetteisi.
Luin tuon aloitukseni uudelleen, mutta en huomannut, että olisin perustellut sen purkamista omalla alkoholismillani.
Tosin vastineesi ei ollut mitenkään yllättävä. Osasin odottaa jotain tuollaista.
Osuinko arkaan paikkaan?
Joka tapauksessa mielipiteeni on edelleenkin, että se rakennus joutaa purkaa.
Sikäli kuin olen taipaleellani havainnut, kulttuuri ei tarvitse kosteita kehyksiä.
Mitä taas tulee kaljoitteluun niin siihen nuo kehykset ovat turhan kalliit joskin helvetin rumat.
Purkuinnostuksesta ja sen vastustamisesta sanoisin, että sehän on jokaisella viime kädessä sittenkin henkilökohtainen. Joukossa heiluminen ei sitä muuksi muuta.
Mites tämä uiske tämä tuleva Sointula? Maailmaa voi silloin parantaa pienessä intiimissä paikassa...
Jokela,iloton ilotalo.
Komppaan eka kirjoittajaa, juopoilla vaan tuuli huulia heiluttelee kun haluava jonkun kapakat säilyttää!
Jotain outoa siinä talossa on. Muistan kyllä menoni Jokelaan. Sen sijaan muistan harvoin sieltä pois tulleeni. Pakkohan minun on kai olla takaisin tullut koska taas muistan sinne menneeni.
Voiko homeella olla tuollaisia vaikutuksia?
nyt kaikki ajamaan,että jokelaan nousisi ilotalo.
täyden palvelun lihapuoti.
Kansalaiset valvoo toisiaan Suomessa kuten Itä-Saksassa aikanaan.
Se ei ole kulttuuria jos se säilyy rahan ja rauhoituksen voimalla.
Jokela purettava mahdollisimman pikaisesti.
Jokela matalaksi ja sassiin, kaljan kittaajat osaa kalajansa juoda vaikka lumipenkalla.
Leo Jokelan tietäminenhän kuuluu yleissivistykseen Jokelan taas tulevaan menneisyyteen. Pro Jokela-sivuilla mainitaan keulakuvan käyttäneen tähän asiaan tuhansia tunteja, no huh huh..