Pyydän neuvojanne ja kannanottojanne tilanteeseeni. Ajattelin ensin kirjoittaa tuonne uusperheiden osastolle, mutta päädyin lopulta tänne.
Tilanteeni on sellainen, että asun toista vuotta naisen kanssa, joka on kymmenisen vuotta sitten ryhtynyt sijaisvanhemmaksi. Avovaimoni erosi miehestään, jolloin sijoitettu poika (nyt 16v) jäi asumaan avovaimoni exän kanssa. Sosiaalitoimi on avovaimoni kertoman mukaan sanonut hänelle, että hän on enää vain hyvä kaveri tälle pojalle. Ai niin asumme parin kilometrin päässä tästä pojan sijoituskodista.
No miksi kirjoitan? Olen mielestäni havainnut asioita, joista voi tulla ongelmia. Avovaimoni pitää sijoitettua poikaa lapsenaan lapsenaan. Kun olen kertonut avovaimostani ja pojasta siten, että hän on sijoituslapsi, niin avovaimoni on suuttunut.
Kun poika käy meillä, niin poika pysyttelee avovaimoni lähellä ja puhuu hänelle usein lähes taukoamatta. Asia ei häiritse minua, koska koen yhteyden hienona asiana. Itse en tietenkään useinkaan kykene osallistumaan keskusteluihin, koska en tunne puheena olevia asioita ja jatkuva kyselemällä osallistuminen ei ole mielekästä. Avovaimoni on huomauttanut, että olen piittaamaton poikaa kohtaan??? Annan mielelläni heidän "purkaa" uutistulvaa keskenään, mutta avovaimoni suuttuu jos touhuan omia askareitani.
Onko sijaislapsiin yleensä kohdistuvassa mielenkiinnossa jotain hävettävää tai sellaista hyssyteltävää, että asioista pitäisi vaieta? Minä en pidä salaisuuksista tai asioista jotka voivat tulla tuttavapiirissä ilmi sattumien kautta, kun niistä voisi puhua avoimestikin...
Toivottavasti saitte selvää asiasta toiseen hyppivästä kirjoituksestani.
Tilanteeni on sellainen, että asun toista vuotta naisen kanssa, joka on kymmenisen vuotta sitten ryhtynyt sijaisvanhemmaksi. Avovaimoni erosi miehestään, jolloin sijoitettu poika (nyt 16v) jäi asumaan avovaimoni exän kanssa. Sosiaalitoimi on avovaimoni kertoman mukaan sanonut hänelle, että hän on enää vain hyvä kaveri tälle pojalle. Ai niin asumme parin kilometrin päässä tästä pojan sijoituskodista.
No miksi kirjoitan? Olen mielestäni havainnut asioita, joista voi tulla ongelmia. Avovaimoni pitää sijoitettua poikaa lapsenaan lapsenaan. Kun olen kertonut avovaimostani ja pojasta siten, että hän on sijoituslapsi, niin avovaimoni on suuttunut.
Kun poika käy meillä, niin poika pysyttelee avovaimoni lähellä ja puhuu hänelle usein lähes taukoamatta. Asia ei häiritse minua, koska koen yhteyden hienona asiana. Itse en tietenkään useinkaan kykene osallistumaan keskusteluihin, koska en tunne puheena olevia asioita ja jatkuva kyselemällä osallistuminen ei ole mielekästä. Avovaimoni on huomauttanut, että olen piittaamaton poikaa kohtaan??? Annan mielelläni heidän "purkaa" uutistulvaa keskenään, mutta avovaimoni suuttuu jos touhuan omia askareitani.
Onko sijaislapsiin yleensä kohdistuvassa mielenkiinnossa jotain hävettävää tai sellaista hyssyteltävää, että asioista pitäisi vaieta? Minä en pidä salaisuuksista tai asioista jotka voivat tulla tuttavapiirissä ilmi sattumien kautta, kun niistä voisi puhua avoimestikin...
Toivottavasti saitte selvää asiasta toiseen hyppivästä kirjoituksestani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ole kovinkaan helppoa päästä sisälle suhteeseen joka on avovaimollesi elämän arkea.
Mutta ota rauhallisesti ja keskustele avovaimosi kanssa asiat selviksi miten koet tilanteen.
Sinun pitäisi keskustella pojan kanssa kuten kenen tahansa perheenjäsnen kanssa.
Onhan sinulla omia juttuja joita puhut pojan kanssa eli ei välttämättä tarvitse sekaantua Sijaisäidin ja pojan juttuihin jos ne mielestäsi eivät sinua kiinnosta.
Tee jotakin pojan kanssa vain te kaksi ja näin tutustut häneen aivan eritavalla kuin jos olette kokoajan yhdessä.
Näinhän se on. Jatkan vielä tilanteen kertomista:
Poika on varsin harvoin meillä ja silloinkin pysyttelee koko ajan sijaisäidin lähellä. Eli kulkee hänen perässään ja kohdistaa kaiken sanomansa hänelle.
Poika ei ainakaan vielä muutamia ehdotuksiani tehtyäni ole syttynyt tekemään kanssani asioita. Paljon mieluummin hän seuraa äitinsä kukkien asettelua ja astuskelee hänen kanssaan saunassa keskustellen. Näin on kuulemma ollut ennenkin. Sijaisisälläkään ei ole ollut erikoisempaa kontaktia poikaan.
En tiedä. Kaipailen vielä jotain konkreettisempaa neuvoa.
rankkaa joutua toisen kerran hylätyksi. Sitä ero varmasti hänelle omalla tavallaan on ollut. Varsinkin jos hänellä ei ole isäänsä ollut läheisemmät väliin kuin äitiin. Varmasti hän siksi tukeutuu äitiin kovin paljon tavatessaan.
Tuolla hyviä juttuja huostabisneksestä: http://vanhemmat.com/phpbb/viewforum.php?f=13