ei näin...

Täytyy varmistaa ettei minun ruumista käytetä lääketieteen opiskeluvalineenä.

Kanssaopiskelija kirjoitti osuvasti, mikä tuossa kirjoituksessa oli pielessä.

Kun ihminen on lahjoittanut ruumiinsa tieteelle tai köyhänä kuolleen ruumis joutuu kustannussyistä opetusvälineeksi, niin ruumista pitäisi kohdella kunnioittavasti.

Tuon kirjoituksen perusteella ruumiin kunnioittava kohtelu tuntuu täysin mahdottomalta, sillä kirjoittajan kuollutta kunnioittava käytös ei luontevasti jatku asiallisina sanavalintoina.

En ole uskovainen ja uskon ruumiin mätänevän ihmisen kuoltua, mutta en silti halua omalle ruumiilleni tuollaista teurasjätekäsittelyä.

Ruumiiden leikkelyä - kirjoitus oli varsinainen rimanalitus.

Kirjoitusta kauheampaa oli lukea muiden kannustukset, sillä luulisi toisen tekstiä lukeavan kiinnittävän huomiota lääkärille sopimattomaan asenteeseen.

Toisaalta tuossahan selviää syy, miksi lääkärit suhtautuvat potilaisiinsa vain työhönsä kuuluvina ärsyttävinä häiriötekijöinä.

Lääketieteen opetuksessa pitäisi opettaa hauskan ja halventavan ero. Halventavaa on myös pitää tekstiä vain loukkaavana, sillä se on todella törkeää vähättelyä kulmakiven merkityksestä.

Keskustelu on saanut kärkeviäkin piirteitä, ja jossain määrin näyttäisi siltä, että osapuolet puhuvat toistensa ohi.
Varsinkin ns. maallikkokeskustelijat tuntuvat ajattelevan, että kyseessä on katala juoni nuoren opiskelijan sananvapauden kukistamiseksi.
Tiedekunnan edustajat taas ehkä olisivat voineet harkita esiintulonsa tarkemmin.

Kysymys ei nähdäkseni ole missään tapauksessa siitä, että ilmaisunvapautta haluttaisiin rajoittaa. Kukin kirjoittakoon, mitä parhaaksi näkee ja julkaiskoon tuotoksensa - yleisö antaa kyllä tuomionsa aikanaan. Seikka, jota minua paljon kunnianarvoisammat kirjoittajat ovat jo koskettaneet, koskee ammattietiikkaa.

Kaikki lääketieteen alaa Suomessa opiskelleet ovat opiskelujensa aikana tulleet tutuiksi vainajan tutkimisen kanssa. Parempi varmasti aloittaa harjoittelu potilailla, joilla vahinko ei ole enää korjaamaton. Se ei ole salaisuus. Eikä varmasti tule monelle yllätyksenä, että nuoret ihmiset, joista monet kohtaavat kuolleen ihmisen ensi kertaa dissektiosalissa, keventävät henkistä kuormaa joskus makaaberillakin huumorilla.

Tämä kaikki kuuluu osana lääkäriksi kasvamiseen. Tästä blogin kirjoittajakin puhuu. Matkaan kuuluu iloisia, vaikeita ja kipeitäkin hetkiä. On ihailtavaa, että opiskelija jakaa tällaisen kasvukokemuksen lukijoidensa kanssa. On kuitenkin tärkeä muistaa, että tämän nimenomaisen kirjoituksen aiheet ovat epäitsekkäästi valinneet luovuttaa ruumiinsa jälkipolvien terveyden parantamiseen. Eivät siis kevytsävyisen blogin aiheeksi.

Minä en haluaisi lukea tällaista tekstiä omasta isoäidistäni, sedästäni tai kummistani. Lääkärin ammattietiikkaan kuuluu asettaa potilas aina etusijalle - riippumatta terveydentilasta. Pelkään pahoin, että kirjoittaja on unohtanut (tai ei kenties ole koskaan oppinut) tämän tärkeän asian.

Muistuttaisin myös kaikille innokkaille kommentoijille, että lääkärillä ei ole potilaidensa suhteen minkäänlaista "sanavapautta". Päin vastoin, on olemassa vaitiolovelvollisuus. Se koskee myös vainajia. Jos tätä asiaa ei ymmärrä, pitäisi miettiä omaa ammatinvalintaansa uudestaan.