Uskon alkaneeni potemaan paniikkikohtauksia/sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Kohtaukset alkoivat kun eräänä iltana ravintolassa minua tuli iskemään tuntematon mies. En kuitenkaan ollut hänestä millään tavoin kiinnostunut, enkä saanut miestä tätä uskomaan ja lähdin kävelemään lähellä sijaitsevaan kotiini.
Yllättäen useampi naispuolinen, täysin tuntematon ihminen (jotka myöhemmin paljastuivat tuon miehen ex-tyttöystäväksi ja hänen kavereikseen) kävi takaapäin kimppuuni, ja minut pahoinpideltiin. Jouduin ambulanssilla sairaalaan, jossa jouduin olemaan useamman vuorokauden. Tein rikosilmoituksen, mutta aloin saada puheluita joissa minut uhattiin tappaa. Kotiin päästyäni sain näitä pitkään, ja pelottavinta oli että kyseiset henkilöt tiesivät tarkalleen työaikani, ja jopa kellonajat jolloin olin käynyt ruokakaupassa. Oikeudenkäynti oli raskas, mutta lopulta ohi, ja sain vaatimani korvaukset.
Olin ennen tuota tapahtumaa erittäin elämäniloinen ihminen. Rakastin matkustelua ja uusien ihmisten tapaamista. Tapahtuman jälkeen en kuitenkaan uskaltanut enää lähteä pois kotoani. Jäin pian myös työttömäksi, ja nimenomaan näissä uusissa työhaastatteluissa sain ensimmäiset paniikkikohtaukseni. Pian jo lääkärilläkäynnit, pankissa asioinnit ym. tuottivat yhtä tuskaa. Kaverini eivät ymmärtäneet, kun kaikki vaikutti jo olevan heidän silmissään ohi. Aloin jättäytyä pois heidänkin seurastaan. En osannut olla luonteva, kun pelkäsin jatkuvasti.
En haluaisi syödä lääkkeitä, ja koko lääkäriltä avun hakeminen tuntuu ylivoimaiselta. Olen kyllä hakeutunut tahallaan sosiaalisiin tilanteisiin nähdäkseni miten reagoin, mutta joka kerta olen edelleen sydänkohtauksen partaalla.
Ulospäin minusta ei nuo kohtaukset näy, ellen joudu mitään pitkiä puheita tuntemattomille pitämään. Haluaisin jo vihdoin eroon tästä hirveästä ahdistukseta jota poden päivittäin. Olisiko jollakin jotain neuvoja päästä paniikkikohtauksista omin neuvoin eroon, tai tietoa josko kirjallisuuden kautta voisin itse opetella elämään taas normaalisti? Pääseekö näistä kohtauksista lopullisesti edes eroon, vai ovatko ne tästä lähin pysyvä asia elämässä, jonka kanssa on vain opeteltava tulla toimeen?
Yllättäen useampi naispuolinen, täysin tuntematon ihminen (jotka myöhemmin paljastuivat tuon miehen ex-tyttöystäväksi ja hänen kavereikseen) kävi takaapäin kimppuuni, ja minut pahoinpideltiin. Jouduin ambulanssilla sairaalaan, jossa jouduin olemaan useamman vuorokauden. Tein rikosilmoituksen, mutta aloin saada puheluita joissa minut uhattiin tappaa. Kotiin päästyäni sain näitä pitkään, ja pelottavinta oli että kyseiset henkilöt tiesivät tarkalleen työaikani, ja jopa kellonajat jolloin olin käynyt ruokakaupassa. Oikeudenkäynti oli raskas, mutta lopulta ohi, ja sain vaatimani korvaukset.
Olin ennen tuota tapahtumaa erittäin elämäniloinen ihminen. Rakastin matkustelua ja uusien ihmisten tapaamista. Tapahtuman jälkeen en kuitenkaan uskaltanut enää lähteä pois kotoani. Jäin pian myös työttömäksi, ja nimenomaan näissä uusissa työhaastatteluissa sain ensimmäiset paniikkikohtaukseni. Pian jo lääkärilläkäynnit, pankissa asioinnit ym. tuottivat yhtä tuskaa. Kaverini eivät ymmärtäneet, kun kaikki vaikutti jo olevan heidän silmissään ohi. Aloin jättäytyä pois heidänkin seurastaan. En osannut olla luonteva, kun pelkäsin jatkuvasti.
En haluaisi syödä lääkkeitä, ja koko lääkäriltä avun hakeminen tuntuu ylivoimaiselta. Olen kyllä hakeutunut tahallaan sosiaalisiin tilanteisiin nähdäkseni miten reagoin, mutta joka kerta olen edelleen sydänkohtauksen partaalla.
Ulospäin minusta ei nuo kohtaukset näy, ellen joudu mitään pitkiä puheita tuntemattomille pitämään. Haluaisin jo vihdoin eroon tästä hirveästä ahdistukseta jota poden päivittäin. Olisiko jollakin jotain neuvoja päästä paniikkikohtauksista omin neuvoin eroon, tai tietoa josko kirjallisuuden kautta voisin itse opetella elämään taas normaalisti? Pääseekö näistä kohtauksista lopullisesti edes eroon, vai ovatko ne tästä lähin pysyvä asia elämässä, jonka kanssa on vain opeteltava tulla toimeen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.