2v 4kk lapsi vaikuttaa välillä riivatulta.
Lapsi on päiväkodissa aloitettuaan alkanut lyömään jatkuvasti itseään ja muita. Tekee näin yllättävissä tilanteissa, esimerkiksi kun ei osaa odottaa jonkun ihmisen näkemistä jne. Myös kun ei saa tahtoaan läpi, tai häntä torutaan/kielletään jostakin.
Lapsi on myös aivan järjettömän mustasukkainen, vaikka vielä toistaiseksi on perheen ainoa lapsi. Isä ja minä emme saa halata toisiamme lapsen nähden, tai lapsi suuttuu hirveästi ja alkaa läpsimään joko isää tai itseään, tai tunkee väliin halaamaan itse molempia.
Onko tällainen käytös normaalia kaksi vuotiaan käytöstä? Etenkin tuo sairaanloinen mustasukkaisuus. Miten tulemme pärjäämään, kun pienempi sisarus syntyy?
Lyömistä olemme koittaneet kitkeä kaikilla tavoilla pois, eikä mikään tunnu auttavan. Kovasti sanominen saa lapsen nauramaan, tai läpsimään itseään, eli mikä neuvoksi?
Lapsella on liuta yksittäisiä sanoja käytössään, mutta hän selvästi turhautuu, kun ei saa itseään ilmaistuksi.
Pelottaa tietysti, että lapsi tulee joka tilanteessa yrittämään lyödä vauvaakin.
Onko muilla ollut vastaavaa käytöstä?
Lapsi on päiväkodissa aloitettuaan alkanut lyömään jatkuvasti itseään ja muita. Tekee näin yllättävissä tilanteissa, esimerkiksi kun ei osaa odottaa jonkun ihmisen näkemistä jne. Myös kun ei saa tahtoaan läpi, tai häntä torutaan/kielletään jostakin.
Lapsi on myös aivan järjettömän mustasukkainen, vaikka vielä toistaiseksi on perheen ainoa lapsi. Isä ja minä emme saa halata toisiamme lapsen nähden, tai lapsi suuttuu hirveästi ja alkaa läpsimään joko isää tai itseään, tai tunkee väliin halaamaan itse molempia.
Onko tällainen käytös normaalia kaksi vuotiaan käytöstä? Etenkin tuo sairaanloinen mustasukkaisuus. Miten tulemme pärjäämään, kun pienempi sisarus syntyy?
Lyömistä olemme koittaneet kitkeä kaikilla tavoilla pois, eikä mikään tunnu auttavan. Kovasti sanominen saa lapsen nauramaan, tai läpsimään itseään, eli mikä neuvoksi?
Lapsella on liuta yksittäisiä sanoja käytössään, mutta hän selvästi turhautuu, kun ei saa itseään ilmaistuksi.
Pelottaa tietysti, että lapsi tulee joka tilanteessa yrittämään lyödä vauvaakin.
Onko muilla ollut vastaavaa käytöstä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulen että kyseinen käytös johtuu juuri viivästyneestä puheen kehityksestä. Tilanne helpottuu, kun lapsi oppii puhumaan lauseita.
Lukekaa lapselle paljon ja puhukaa normaalisti. Älkää leperrelkö ja puhuko vauvakieltä tai mikä kaikkein pahinta ns. "me-kieltä" silloin kun lapsi tekee jotain.
Esimerkki: Lapsi laittaa kaukosäätimestä tv:n päälle ja äiti sanoo: "mitäs me nyt tehtiin, laitettiinko me teevee auki".
Tällä puhetyylillä lapsen puheen kehitys mitä todennäköisemmin viivästyy. Käyttäkää normaaleja persoonapronomineja: minä sinä hän jne. oikeissa paikoissa. :)
Mikään "me-kielen" puhuminen ei kyllä yksinään viivästytä lapsen puheenkehitystä. Kamalaa pelottelua täällä. Toki lapsi, jolla puheenkehitys on viivästynyt tai jolla on alttiutta kielen kehityksen vaikeuksille, hyötyy oikeasta ja monipuolisesta puhemallista (mitä edellinen kirjoittaja varmaan tarkoittikin), mutta ei vauvakieli/lepertely ole syy kielellisille vaikeuksille.
Jotkut lapset tosiaan reagoivat esim. lyömisellä siihen, että turhautuvat kun eivät ymmärrä mitä heiltä odotetaan tai pysty ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi muille. Taustalla voi tosin olla muitakin asioita. Voi olla ohimenevä vaihe lapsen kehityksessä, esim reaktio elämänmuutokseen (päivähoidon aloitus)? Ehkä kannattaisi kuitenkin hakea neuvoja jostain siihen, miten toimia tässä tilanteessa. Neuvoisin kääntymään neuvolan puoleen, he osaavat ohjata teidät oikeaan paikkaan, on se sitten puheterapeutti tai vaikka perheneuvola.
Olipas kamalaa pelottelua, hui. :D
Eiköhän tuossa tarkoitettu, että kaikenlainen lepertely sekä muut sekavat ilmaisut, kuten tuo typerä me-lässytys ole ainakin mukana sotkemassa lapsen puheen oppimista.