jonkin sortin rakkautta tämä taitaa olla. Tai vähintään syvää kiintymistä toiseen. Haluaisin jakaa sieluni syvimmät asiat Hänelle ja pitää kädestä kiinni ja olla lähellä. Hänellä on maailman kauneimmat silmät. Ah tätä tunnetta. Mikä haikeus ja sydämen kaiho, koska olemme vain ystäviä. Sen pitää kai riittää, koska en usko että tunne on suoranaisesti molemminpuolinen. En varmaan koskaan uskalla kysyä...koska.
Pakko todeta, että...
Yksipuoline rakkaus?
15822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinä onnekas. Mä en ole hänen ystävä. Liian paljon ristiriitoja hänen toiminnassaan. Ei, kuule sun kanssa mennään mun ehdoilla!
*pään pyörittelyä, kysymysmerkkejä miljoona, ja minäkin totean vain sen mitä ennenkin ja sen, että mitä Wittua?*
Kisu hei tules käymään täällä, saat kermaa!
Vain kysymällä saat vastauksen...
uskalla kysyä, vaikka mielessä on ollut jo jonkin aikaa. Hän (m) pitää minua nykyisin varmaankin "vain" ystävänään, vaikka omat tunteeni ovat eelleen kaikkea muuta. En tiedä, miten kauan pystyn tähän??
No tämä ei ainakaan osu muhun. Taitaa olla jotain keksittyä, koska tunne tässä viestissä tuskin syvenee lähemmäksi ketään.
On aika raastavaa olla kakkonen. Ystävänä kun ei voi olla ykkönen. Pitää kai olla onnellinen tästäkin pienestä. Tuntuu että olen vihdoinkin löytänyt sielunkumppanin. Sääli, jos toinen ei koe samoin. Asiassa on monta monta mutkistavaa asiaa...Tavallaan on onnellinen toisesta, mutta kun on lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana niin sydäntä riipii. En halua kysyä, etten pilaa tätä vähääkin.
Kun elää sidottuna yhteen ja huomaa kiintyneensä aivan liikaa johonkuhun toiseen, siloin löytää itsensä helvetistä, joka ei vaan lopu. Varsinkin kun se sitoutuminen muualle ei ole edes ainoa onnen este... Tunne lähellä mutta silti niin kakana tulee tuttuakin tutummaksi. Sitä elää odottaen ihmettä saamatta koskaan tietää oliko se yksipuolista.
...ja he sopisivat niin hyvin toisilleen, mutta minkäs teet. He joka päivä toistensa ohi kävelee, niin kohtalo sanelee...
aivan samat mietteet, itku tuli, anteeksi.
Huokaus...ja pari tipallista kyynelnestettä tähän...
"...ja he sopisivat niin hyvin toisilleen, mutta minkäs teet. He joka päivä toistensa ohi kävelee, niin kohtalo sanelee..."
Veit sanat suustani. Juuri näin. :(
ap oletko n vai m?
Tunteideni kohde ei varmastikaan käy tällä palstalla.
Voi kun saisi vapaasti rakastaa toista, näyttää sen ja ennen kaikkea jos se toinen rakastaisi takaisin. Ei voi olla kamalampaa kuin olla toisen vierellä, saa koskea muttei tarpeeksi eikä oikealla tavalla. Pieniä kosketuksia vain joskus. Pieniä hymyjä, vain joskus. Haluaisin valuttaa tunteeni kosketuksella toiseen. Tuijottaa silmiin tunti kausia ja painaa pään hänen syliinsä. Olla siinä hiljaa ja vain pitää kiinni. Voiko oikeasti olla mahdollista, että onni vain näin kulkee ohi.
kerro hyvä ihminen hänelle ! jos olette vapaita. kerro !!
Olet halpa horo!. Etkö tunne lainkaan syyllsyttä ?:)
Kaikille joilla itkettää..haluaisin olla tukena, en voi. Vielä. Tämä jollekkin, joka tuskin täällä edes käy :(