yksipuolisista tunteista? Silmitön ryyppääminen ei taida toimia.
Miten päästä
kauanko jatkuu
19273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ootko varmistanu siltä iteltään että tunteet on yks puolisia
toimi..... vaikka ei ihan silmitöntä ole ollutkaan... niin ja näköjään jatkuu aika kauan....
tekemällä typeryyksiä ja alentamalla itsensä. Tarpeeksi paljon, kun hankkii itselleen ikävyyksiä niin unohtuu yksipuoliset tunteet.
typeryyksiä kannattais tehdä, että unohtuis? nyt ois pari neuvoo tarpeen...
on tehty typeryyksiäkin. liian paljon ja liian kauan. ei toimi
on tehty kaikkea liikaa. ei toimi.
takki on niin tyhjä ettei mitään rajaa eikä mikään toimi.
Toimii. Tai sitten on se perimmäinen vaihtoehto, etsiä rakastaja.
riittävästi kun mokaa
niin pikkuhiljaa tajuaa
että pitää joskus nauraa.
Silloin on voiton puolella
kun suhtautuu huumorilla.
Itse sen olen tehnyt
se on tepsinyt!
Kaipaus hellittää, kun tajuaa,
että ei ole enää mitään menetettävää.
Tästä tuli pikaruno
toivottavasti oli apua
Olen hilpeä
vaikka olen uupunut
ja elämässäni
pahoin mokannut.
Huumorilhan myö sovastakin selvittiin, siit saip hyvän henkisen jatkeen ja avun ku ol kova paikka, niitähän siel "sotasavotas" riitti ylen aikaa. Huumorillahan myö immeiset pärjätään ain, näin se männöö. Ottakee meis karjalaisist mallii, myö nauretaa vaik syän "märkänis". Näin tää elämän stratekia männöö ja kulkoo..hihhih! : )
Yäk.
Se niistä yksipuolisista tunteista. En usko niihin. Jos tuntee vahvasti ja on suht täyspäinen, vastapuolella on myös jotain.
Muhun taas kolahtaa, heh.
Kyl se siit ajan kanssa menee.
Mutta hetkeksi turruttaa
kyllä sen tietää mikä on oikeaa.
Lasin tai kaksi tarvitsen vielä
En joku aika sitten itse uskonut kun mulle vakuuteltiin että aika saa tunteet hiipumaan.. Pahimmassa kaipausvaiheessa mikään muu ei kiinnosta ja mikään ei tunnu miltään, vain se ikävä jäytää päätä ja sielua, ja voimakkaasti tuntevana se on niin kuluttavaa kun ei saa vastakaikua. Mutta enääpä ei tämä "rakkauden hajalle repimä" heittäydy tunteiden vietäväksi, tuskin koskaan enää koenkaan sellaista. Mutta enää ei tunteet ole samoja, en sanoisi hänelle enää samoja asioita mitä silloin tunsin, ajattelin ja haaveilin. Niitä ei enää ole. Toisen pitäminen itsestäänselvyytenä turruttaa pikkuhiljaa tunteet, eikä niitä saa takaisin. En usko ainakaan. Ystävä, siihen ehkä pystyisin, jos hän vilpittömästi sitä haluaisi ja itse tekisi aloitteen siihen suuntaan.
Muuta neuvoa ei ole sinulle kuin se, miten itse pääsin asian yli: sun pitää kahlata ikävän ja kaiken sen muun tunnekirjon läpi, mitä hän sinussa herättää. Se vie kaikilla oman aikansa mutta jossain vaiheessa tunnelin päässä on valoa, kyllä se helpottaa! Usko siihen niin jaksat pahimman vaiheen yli! Kaikkea hyvää sinulle ja laitahan pullot sivuun!..
asti, kunnes löytää sen ihmisen, joka ei anna juoda murheisiin. Piilottaa viinapullot tai kaataa viemäristä alas litkut.
Kestää siihen asti, kunnes oppii rakastamaan itseään ja kunnes uskoo, että on rakkauden arvoinen, oli elämänhistoria sitten millainen tahansa.........
huomattu täälläkin :( tulee vaan kitkeränmakuisia kirjoituksia kirjoiteltua tänne
pikkupöllyssä..ja aamulla nolona sitten ihmettelen...pitikin näpytellä.
se keksis alkometrin mitä pitäs puhaltaa ennekun palstoille pääsee kirjottelemaan. Vähemmän riitoja ja haistatteluja kun ei hörmelöissään mokaile.
Tosin miehethän saattaa pienessä sievässä avautua uskomattomiin lemmenlurituksiin, just niihin mitä ne aamulla lueskee ja manaavat että miten tuommosta mun päästä singonnu sormiin asti ;-).
luit ajatukseni. Ihan samaa iteki just kelasin.
Tämä palsta ei ainakaan auttanut asiaa allekirjoittaneelle. Vettä myllyyn, mutta kaikilla ei ole varmaan yhtä vilkas mielikuvitus.
tuo mielikuvitus on täällä se "kakskomponenttiliima" joka pitää otteessaan.Toinen
niistä on mielikuvitus/haave...siitä, että se toinenkin tuntis samoin.Ja toinen
komponentti on...elämäntilanne ja halu löytää lopulta se ihminen jokapäiväiseen
elämään..ihminen joka on muutakin kuin vain se "nainen joka asuu meillä", jolle
voi puhua, tai olla puhumatta ja silti kumpikin ymmärtää toistaan.