Eräs stoori

Ensimmäinen joulu selvänä tarinan sankarittarella siis...

Vajaan vuoden juomattomuuden jälkeen ei vielä kuljeta kovin vahvalla jäällä lopullisen raittiuden suhteen. Repsahtamisen vaara on melkoinen. Hybris rouvalla on kuitenkin korkealla ja innostunut toimittaja, joka ei ymmärrä asiasta tuon taivaallista, tukee parhaansa mukaan. Olisi kannattanut odottaa muutama vuosi ennen kuin alkoi kaiuttaa raittiuttaan noin julkisesti.

Tuollainen itsevarmuus ja into saattavat helpostikin kääntyä uskoksi ja luottamukseksi siihen, että voi ja osaa hallita juomista; että voikin ottaa joskus lasin viiniä ruoan kanssa tai liköörin hauskassa seurassa... Tai tuollainen euforia voi aiheuttaa pettymyksen, kun mitään sen kummempaa ei seuraakaan ja se voi katkaista kamelin selän.

Toivon, että olen väärässä tarinan päähenkilön suhteen.

ihan luettavaa

AA buustaa aina loppuvuodesta näitä "kertomuksia" mediaan. Tipaton tammikuu tulossa, heti ilmaantuu lehtiin ihmisiä kertomaan kertomuksiaan ja ylistämään vertaistukea. Sinällään tipaton tammikuu on typerä asia, korostetaan asiaa, joka luonnostaan toteutuu ainakin jossain määrin melkein kaikilla. Rahatr syöty ja juotu jouluhömpötyksessä, paha laskusuma, pitäisi pudottaa makoillessa kertyneitä liikakiloja jne. Suurimmalle osalle porukoista se ei meinaa kerrassaan mitäåän ja enenpi pro-osastolla olevat eivät kiinnitä asiaan mitään huomiota. Mutta raivoraittiin, ne jaksaa pullistella.