Huomasin tällaisen.
Vastustamaton beatles-juntti (palstan kovin kilpailija Beatlespapalle) ei toiminut palstalla nähdäkseni sinä aikana, kun minä pidin breikkiä.
Nyt vaikuttaa siltä, että hän taas tulee takaisin orpoinen pikkuviesteine ja typeryyksine tuttuineen.
Päätelmäni on, että tämä hänen sivistämisen häiritseminen on itseasiassa yksinäisyyden reaktio. Hän kaipaa seuraa siinä määrin, että kuvittelee intohimoisen väittelyn tarjoavan todellisuudessa jotain aktiivista ystävyyden tapaista ilmiötä. Tiedä vaikka romanttista kiivautta toivoisi.
Vastustamaton beatles-juntti (palstan kovin kilpailija Beatlespapalle) ei toiminut palstalla nähdäkseni sinä aikana, kun minä pidin breikkiä.
Nyt vaikuttaa siltä, että hän taas tulee takaisin orpoinen pikkuviesteine ja typeryyksine tuttuineen.
Päätelmäni on, että tämä hänen sivistämisen häiritseminen on itseasiassa yksinäisyyden reaktio. Hän kaipaa seuraa siinä määrin, että kuvittelee intohimoisen väittelyn tarjoavan todellisuudessa jotain aktiivista ystävyyden tapaista ilmiötä. Tiedä vaikka romanttista kiivautta toivoisi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nyt menee viittaukset objektiiveineen ja subjektiiveineen niin pahasti sekaisin lauseenvastikkeiden käytöstä puhumattakaan, että D on känässä
On tärkeää huomata, että viestini oli paitsi psykogosesti tarkkanäköinen myös kielellisesti täysin oikein kirjoitusvirheitä lukuunottamatta. Siis sanankäyttö näyttäisi olevan tasokasta ja lauseiden sivu- ja pääosuudet moitteetta laadittu. Kirjoitusvirhetekninen hienosäätö on helposti oikoluvun aikana Beatlesjengingin suoritettavissa, joten viestisi moitteet ovat vääriä, johtopäätös outo, ja itse viesti on varsin onneton täyteviesti.
jengingi kiittää ja kumartaa tästäkin helmestä, joka meille on suotu
Ja syytä onkin, saatiin taas elävyyttä kuukahtaneella palstalle. Sen on siis huomannut vastustamaton beatles -juntturakin!
Arvo sivistykselle!
Niin. Beatles ja Rolling Stoneshan ovat oman aikansa yleissivistystä, eikä 60-luvun yhteiskuntatapahtumien tietäminen ole paha asia nykyäänkään. Maailma muuttui, nuorisosta tuli kuluttajaryhmä ja merkittävä väestön ikäpolvi - aiemmin oli pelkästään lapsia ja aikuisia. Nuorisolle räätälöitiin omaa kulttuuria, joka oli populaarikulttuuria: musiikkia, elokuvia, vaatteita.
Sama jatkuu 2013 vuonnakin, eli tämän päivän Rolling Stonesit ja Beatlesit ovat nykyajan muoti- ja populaarimusiikki-idoleita (ja lisäksi Rolling Stones muuten toimii yhä, esiintyi hiljattain poptähti Lady Gagan kanssa).
Se, että neljä vuosikymmentä sitten pop-hitit olivat hieman omaperäisempiä kuin tämän päivän poppi, ei tarkoita että mikään poppi olisi musiikkina tärkeää. Beatles ja kaikki muu pop on musiikkina huonoa.
Musiikin historia sisältää paljon parempaa. Menee kuitenkin hetki ennenkuin popin laulurytmiikasta, säestyksestä ja sähköisestä äänestä "oppii ulos", ja alkaa arvostamaan paljon kauniimpia ja rikkaampia harmonioita sekä orkesterin värejä.
"Se, että neljä vuosikymmentä sitten pop-hitit olivat hieman omaperäisempiä kuin tämän päivän poppi, ei tarkoita että mikään poppi olisi musiikkina tärkeää. Beatles ja kaikki muu pop on musiikkina huonoa."
Voinet varmaan perustella, miksi popmusiikki ei ole tärkeää ja miksi se on huonoa?
"Voinet varmaan perustella, miksi popmusiikki ei ole tärkeää ja miksi se on huonoa?"
Popmusiikki ei ole tärkeää, koska vanhat säveltäjät ovat jo säveltäneet niin monta kertaa kaikki TONAALISUUDEN ulottuvuudet. Siis tonaalinen musiikki on sävellajeille perustuvaa musiikkia, jota on sävelletty satoja vuosia ennen poppareita. Siis kaikki on jo tehty ajat sitten, ja todellisten nerojen kynästä. Popille ei ole mitään uutta annettavaa musiikkiin. Tottakai ei-merkittäviä klassisiakin säveltäjiä on ollut, ja heidät on unohdettu, mutta suurimmat ovat täysin uniikkeja Einstein-luokan neroja. Sellaista kuin Mozartin syntymä sattuu aniharvoin. Lukekaa Mozartin elämästä niin tiedätte että hänen lahjakkuuteensa on ylivoimaista kaikkeen verrattuna.
Lue sinä noita Beatles-tutkimuksia niin isot pojat kertovat, mitä uutta Beatles toi musiikin tekemiseen.
Beatles ei tuonut mitään uutta. Kaikki mitä he tekivät, on tehty 100 kertaa aiemmin.
Kuten sanottu, noista tutkimuksista voisit oppia jotain. Ei tehty ennen eikä ajateltu tehtävän toistakaan kertaa.
Kuten tuolla toteat, oli tonaalinen musiikki kriisissä. Motzart oli ylivoimainen eikä kukaan kyennyt hänen jälkeensä vastaavaan (lainaus Dhommilta itseltään). No, olihan niitä yrittäjiä, hyviäkin.
Beatles pelasti tonaalisen musiikin. Siihen saikin vielä jotain uutta ilmaa.
Beatlesin tapa rakentaa teoksensa studiossa oli uutta. Toki tekijöitä ja kokeilijoita oli, muta vasta Beatles räjäytti sen pankin.
lopuksi todetaan vielä, että kaikki mitä sinä sanot, on sanottu aiemmin 100 kertaa.