Rankka syksy

Syksyni on ollut tosi kova.En ole tajunnnut laisinkaan mitä oikein on tapahtunut,sillä olen saanut todella pahoja kipuja koko kropan lihaksiin ja niveliin.Särky on ollut käsittämätöntä.Nukkuminen on ollut hyvin huonoa.Kokeita on otettu ja niistä ei ole mitään löytynyt,olin luuston röntgenissä ja kylkiluusta löytyi jotain,ja sitä tutkitaan lisää.Sain vastauksen heti viikonlopun jälkeen,joten tajusin itsekkin,että nyt on jotain pielessä,mutta vielä ei tiedetä,ennenkuin uusi röngeni tehdään ja löyöds tutkitaan kunnolla.Onkologi on erittäin tarkka,sillä olen BRCA potilas.

Eilen olin tapaamassa kipulääkäriäni ja hän tiesi heti mistä oli kyse.Kuunteli ja sanoi,että murto osalle syöpäpotilasta voi tulla tälläinen kamala kipu,muutaman kuukauden päästä siitä kun sytostaatit on lopetettu. Syytä siihen ei tiedetä,näin vain käy.Harvinaista,mutta totta.Vain osa syöpää sairastavista päättyy kipuklinikalle,itse päädyin sinne hermovaurioiteni takia, toisen syöpäni jälkeen.Olen ollut hänen potilaansa 5 vuotta.Lääkärini muutti vähän lääkitystäni ja kertoi että tilanne helpottuu vähän niillä,mutta kivut jatkuvat aikansa,kunnes kaikka palautuu entiselleen.Siihen voi mennä kuukausia.Olin helpottunut kun sain vastauksen ja että en ole yksin.Vein hänelle kuten muillekin minua hoitaville lääkäreille ja henkilökunnalle suklaa rasian ja joulukortin,missä kiittelen menneestä vuodesta ja hyvästä hoidoista.Tämä pieni ele otetaan aina kiitollisena vastaan.

Olen aloittanut syksyn aikana KBT kurssin,joka on mielenkiintoista.Ryhmässä on 10 henkilöä ja jokaisella omat surunsa ja murheensa.Debressio,masennus tila on hyvin yleistä,mutta siitä ei uskalleta ääneen puhua.Ja niistä asioista me keskustellaan ja jaetaan ajatuksia,ja läksyjä tehdään kotona.Uskon että lopputulos tulee olemaan hyvä,nyt on 2 viikon tauko joululoma.Kurssia vetää 2 psykologia.

Joulu aaton vietämme tyttäreni luona,meitä tulee olemaan 14 ihmistä sielä ja 2 koiraa.Pikkuinen ihana lapsenlapseni on 1v ja 4 kk,ja tulee olemaaan todella suuri elämys katsella hänen touhujaan kun joulupukki tulee.Mummina oleminen on ihanaa.Meidän joulut ovat yleensä näin,jokainen tekee osuutensa ruokapuolen suhteen.Tänä vuona tulee myös ex mieheni vaimon tytär poikaystävänsä kanssa,joten ihmisiä lisääntyy joka vuosi.

BRCA:ni kanssa en ole tehnyt mitään.Tapasin yhden kirurgin ja hänen tuomionsa oli niin kova,sain kuulla että kroppani on niin huonossa kunnossa kaikista sytoistä joita olen saanut,että hän ei suostu leikkaamaan ja ilmoitti samalla,että kukaan toinenkaan kirurgi tiimi ei sitä tule tekemään.Leikkaus kestää monta tuntia ja paikalla on 4 kirurgia,2 tavallista ja 2 plastiikka kirurgia. Tulimme onkoloogini kanssa siihen tulokseen,että annetaan asian nyt vain olla.BRCA:n kanssa voi elää,mutta kontrollit ovat tärkeitä.Ja itse pitää olla erityisen tarkkana,ja jos jotain muutosta löytyy rinnoissani,niin pitää heti ottaa yhteyttä häneen.Tätä asiaa hän on painottanut todella paljon,onkologini on sitä mieltä että yksi ylimäärainen hoito kerta on tärkeämpi,kuin sen tekemättä jättäminen.

Elikkä syksy on ollut rankka,paljon lääkäreiden tapaamisia ja fysioterapeutin luona käymistä,pientä treenausta ja akupunktio hoitoja olen saanut kovaan hikoiluun,joka todellain hävisi melkein kokonaan.Suosittelen lämpimästi muille siitä kärsiville.

Nyt on Joulu ja ihanaa viettää sitä rakkaiden lähimäisten parissa.

Oikein hyvä Joulua palstan syöpäptilaille ja lähimäisille,joita ei saa unohtaa.Tytäreni on kovia joutunut kokemaan,kun vierestä saanut seurata äidin kamppailua.Mutta yritän muistaa kiittää häntä usein.

Suuret Joulu halaukset kaikille.