Olen tällanen lähemmäs 40 vuotias, ja koko elämäni lapsesta lähtien mulla on ollut kissoja, tälläkin hetkellä kolme kappaletta. Ihan maatiaisia ovat kaikki olleet.
Nyt en suoraan sanoen keksi mitä keksisin/tekisin tolle uudelle tulokkaalle... se leimautui meidän dobberi vainaaseen täysin, ja koirakin otti tän uuden tulokkaan omaksi pennuksi.. Alussa tietty se oli aika hellyydenkipeä, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa muuttua koiramaiseksi, ei siinä mitään.. mutta kun kaveri ei siedä yhtään ihmisen kosketusta, ja muutenkin sillä palaa hihat sekunninsadasosassa, ja jälki on sen mukaista.
Toki se pikkasen rauhottui kun vanha koiramme kuoli, mutta tossa on jatkuvasti noi kaksi vanhempaa 15 vuotiasta kissarouvasta tän uuden tulokkaan tappolistalla.
En ole kyllä koskaan nähnyt noin pahapäistä ja kiukkusta otusta... silläkin alkaa kuitenkin olemaan ikää jo pari vuotta... leikattu on.. aktiviteettia löytyy... talo on iso... Olen aina pitänyt kissoja sisäkissoina, paitsi tätä yhtä ei kyllä mitenkään koko aikaa pysty... mun on välillä heitettävä toi yksi suoraan sanoen pihalle... sillon kun tää kaveri turhautuu, niin täällä alkaa niin hirveä toisten kissojen höykyytys, seinille hyppiminen ja meidänkin päälle käyminen... silloin mennään täydellä tappotahdilla. Tyhmä tuo otus ei ole... se tietää kyllä että sillä tavalla sinne pihalle pääsee...
Siis mitä ihmettä mää keksin jotta saisin tosta kissasta edes jollain tavoin yhteiskuntakelposen, jotta täällä olis jokseenkin rauhallista elää??
Monen monta neuvoa olen jo saanut, mutta mistään ei vielä ole apuja ollut. Niin ihana kun se kuitenkin on, niin kyllä se silti on aikamoinen piru-perkele. Dobermannin kouluttaminen oli lasten leikkiä tohon kaveriin verrattuna.. Nytkin on kädet naarmuilla kun pari päivää sitten erehdyin silittämään sitä sohvalla... oli heti kynnet ja hampaat kiinni..
Se siis vihaa ihmisiä, toisia kissoja, mutta KOIRAT on ihania... tossa se taas kyhnää ton meidän toisen elossa olevan koiran vierellä... sääli vaan että tää nykynen ei oikeen tajuu mitä tolle kissalle pitäs tehdä...
Kyllä toi vaan on niin outo otus! Ja kyllä mä siitä kovasti pidän, ainakin sillon kun sillä sattuu olemaan hyvä päivä....
Nyt en suoraan sanoen keksi mitä keksisin/tekisin tolle uudelle tulokkaalle... se leimautui meidän dobberi vainaaseen täysin, ja koirakin otti tän uuden tulokkaan omaksi pennuksi.. Alussa tietty se oli aika hellyydenkipeä, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa muuttua koiramaiseksi, ei siinä mitään.. mutta kun kaveri ei siedä yhtään ihmisen kosketusta, ja muutenkin sillä palaa hihat sekunninsadasosassa, ja jälki on sen mukaista.
Toki se pikkasen rauhottui kun vanha koiramme kuoli, mutta tossa on jatkuvasti noi kaksi vanhempaa 15 vuotiasta kissarouvasta tän uuden tulokkaan tappolistalla.
En ole kyllä koskaan nähnyt noin pahapäistä ja kiukkusta otusta... silläkin alkaa kuitenkin olemaan ikää jo pari vuotta... leikattu on.. aktiviteettia löytyy... talo on iso... Olen aina pitänyt kissoja sisäkissoina, paitsi tätä yhtä ei kyllä mitenkään koko aikaa pysty... mun on välillä heitettävä toi yksi suoraan sanoen pihalle... sillon kun tää kaveri turhautuu, niin täällä alkaa niin hirveä toisten kissojen höykyytys, seinille hyppiminen ja meidänkin päälle käyminen... silloin mennään täydellä tappotahdilla. Tyhmä tuo otus ei ole... se tietää kyllä että sillä tavalla sinne pihalle pääsee...
Siis mitä ihmettä mää keksin jotta saisin tosta kissasta edes jollain tavoin yhteiskuntakelposen, jotta täällä olis jokseenkin rauhallista elää??
Monen monta neuvoa olen jo saanut, mutta mistään ei vielä ole apuja ollut. Niin ihana kun se kuitenkin on, niin kyllä se silti on aikamoinen piru-perkele. Dobermannin kouluttaminen oli lasten leikkiä tohon kaveriin verrattuna.. Nytkin on kädet naarmuilla kun pari päivää sitten erehdyin silittämään sitä sohvalla... oli heti kynnet ja hampaat kiinni..
Se siis vihaa ihmisiä, toisia kissoja, mutta KOIRAT on ihania... tossa se taas kyhnää ton meidän toisen elossa olevan koiran vierellä... sääli vaan että tää nykynen ei oikeen tajuu mitä tolle kissalle pitäs tehdä...
Kyllä toi vaan on niin outo otus! Ja kyllä mä siitä kovasti pidän, ainakin sillon kun sillä sattuu olemaan hyvä päivä....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.