Minulla on hyvin temperamenttinen lapsi, joka on erittäin aktiivinen. Hänen on usein vaikea keskittyä syömään kun koko ajan on muu tekeminen ja touhuaminen mielessä. Sen lisäksi hän tunnistaa mielestäni huonosti näläntunnetta ja kiukuttelee sitten nälkäisenä. Viime vuonna neurologin mukaan lapsi on älykäs, hyvin kehittynyt ja temperamenttimme sopivat hyvin yhteen, mutta ADHD:tä neurologi ei voinut poissulkea (ei voinut lapsen iän takia myöskään diagnisoida). ADHD:n vaihtoehto oli isän perimä, josta tulisi voimakas temperamentti ja voimakastahtoisuus.
Jos hän suuttuu niin hänen on saatava rauhoittua itse, ilman että häneen kosketaan tai että häntä pidetään sylissä. Julkisissa kulkuneuvoissa tämä ei ole mahdollista eli jos kiukkupuuska sattuu matkalle, niin se vain pahenee sitten julkisissa kulkuvälineissä. Silloin en voi muuta tehdä kuin pitää lasta sylissä ja odottaa että pääsemme pois. Tällaisissa tilanteissa minua on syytetty vaikka miksi ja uhkailtu poliisilla ja lastensuojelulla muiden matkustajien taholta, kun en saa lasta hiljenemään (hän hiljenee kun nousemme pois julkisesta kulkuneuvosta). Minä en enää uskalla kulkea missään lapsen kanssa mutta välillä on tilanteita, että minun on saatava joku asia hoidettua enkä saa lapselle hoitajaa.
Mitä teen kun ympäristö ei kestä tällaisen temparamenttisen lapsen uhmaikää?
mitä teen???
2
134
Vastaukset
- toinen äiti
Hei,
meillä löytyy myös erittäin tempperamenttinen ja voimakastahtoinen lapsi. Emme vain perheenkesken ole tätä huomanneet vaan esim. päiväkodista on tullut palautetta asiasta. Onneksi siis ihan hyväntahtoisesti ja hyvässä mielessä. Pväkodin asenne tälläiseen lapseen on hieno ja kehuvat kuinka tälläinen voimakas lapsi tulee pärjäämään elämässä.
Lapsellamme myös kiukunpuuska kun sattuu iskemään,ei siihen mitkään sylit eikä hyssyttelyt auta. Päinvastoin. Lapsi saa niistä vaan uutta pontta. Meillä tepsii reagoimattomuus. Ja julkisilla paikoilla olenkin ottanut enemmänkin viileän asenteen ja reagoin sanomalla jotain esim: Juu,kyllä äiti tietää että harmittaa. Kohta ollaan kotona. En siis alakaan hyssyttelee lasta vaan totean tietäväni mikä mättää ja miksi mättää. Toistaiseksi en ole saanut kuin sääliviä katseita osakseni.
Kiukunpuuskassa meillä tehoaa myös yllättävä ja hätkähdyttävä juttu. Lapselle sanoo vaikka esim. Hui,katso kuinka iso lintu (vaikka lintua ei näkyisikään). Lapsi suuntaankin keskittymisensä tähän lintuun ja kiukunpuuska unohtuu. Sittens iinä ihmetellään että mihin ihmeeseen se lintu meni,onko se tuolla vai hui että olikos se sittenkin tuolla. Tämä on tepsinyt erinomaisesti meillä.
Itse en välitä ympäristön mielipiteistä tempperamenttisen lapsen osalta. Itse tiedän miten lastani ohjata ja miten elää tämän luonteen kanssa. Itse olen ainakin ylpeä että lapsemme on voimakas ja tietää mitä tahtoo.- yksi äiti
Kiitos kovasti vastauksesta. Aion yrittää tuota "harhautusta" seuraavalla kerralla. Eräs tuttava, joka näki lapseni ensimmäistä kertaa (lapsi oli vihainen kun piti lähteä kutsuilta hänen mielestään liian aikaisin), kyllä onnitteli lasta hienosta temperamentista. Hän oli sitä mieltä, että voimakastahtoinen ihminen ei joudu niin muiden tallomaksi tässä elämässä. Se varmaan pitää paikkansa. Lapseni on hyvin sosiaalinen ja rohkea ja energinen ja ehkä sitten kun hän kehittyy ja impulssikontrolli paranee, niin tuo vaan kääntyy hänen edukseen. Raskasta se kyllä välillä on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?971998- 931440
- 1121177
- 761057
- 1211052
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57903- 49849
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis58819- 36812
- 33723