Viikko sitten oli kirkossa illalla tilaisuus, jonka ilmoitettuna aiheena oli "kauneimmat joululaulut".
Jos tilaisuudelle annetaan tuollainen luonnehdinta, niin avoimeksi jää kysymys, kuka lauluja esittää. Kuten jokainen tilaisuudessa käynyt muistaa, tilaisuudessa esiintyi, tilaisuudessa esiintyivät kirkkokuoro, naiskuoro Pioni ja paikalla ollut yleisö.
Tilaisuus oli siten osittain konsertti, jota kuunneltiin, osittain yhteislaulutilaisuus, enemmän kuitenkin jälkimmäinen.
Kauneimpien joululaulujen perinne on seurakunnissa yleensä vakiintunut yhteislaulutilaisuudeksi. Sinne mennään laulamaan muiden kanssa jo lapsuuden ajaoilta tutuiksi tulleita joululauluja.
Joululauluja kuulee nykyään niin paljon ja joka puolella, ettei niiden konserttia juuri kirkkoon mennä kuuntelemaan.
Tässä suhteessa ymmärtää hyvin niitä paikalla olleita, jotka ovat olleet pettyneitä kyseisen tilaisuuden antiin ja siihen, että laulun riemua oli rajoitettu.
Toisaalta on sanottava, että olisi luullut tuollaisesta yleisöstä lähtevän enemmän ääntä. Olisi juontajakin voinut vähän innostaa joukkoa laulamaan.
Eihän kuoroissa sinänsä mitään pahaa ollut. Kirkkokuoro lienee ihan vakuuttavan kokoinen, sitä ei vain pääse näkemään. Pioni tarjoaa katselemisen iloakin. Mukavastihan ne laulavat kumpainenkin.
Saattoihan yleisö vetää vähän henkeä kuorojen esiintymisen aikana. Täytyy kuitenkin olla kyllä samaa mieltä niiden läsnä olleiden kanssa, jotka odottivat tilaisuudesta vallitsevan käytännön mukaista yhteislaulutilaisuutta ja siksi hieman pettyivät, kun joutuivat kuuntelemaan muiden laulamista,
Jos tilaisuudelle annetaan tuollainen luonnehdinta, niin avoimeksi jää kysymys, kuka lauluja esittää. Kuten jokainen tilaisuudessa käynyt muistaa, tilaisuudessa esiintyi, tilaisuudessa esiintyivät kirkkokuoro, naiskuoro Pioni ja paikalla ollut yleisö.
Tilaisuus oli siten osittain konsertti, jota kuunneltiin, osittain yhteislaulutilaisuus, enemmän kuitenkin jälkimmäinen.
Kauneimpien joululaulujen perinne on seurakunnissa yleensä vakiintunut yhteislaulutilaisuudeksi. Sinne mennään laulamaan muiden kanssa jo lapsuuden ajaoilta tutuiksi tulleita joululauluja.
Joululauluja kuulee nykyään niin paljon ja joka puolella, ettei niiden konserttia juuri kirkkoon mennä kuuntelemaan.
Tässä suhteessa ymmärtää hyvin niitä paikalla olleita, jotka ovat olleet pettyneitä kyseisen tilaisuuden antiin ja siihen, että laulun riemua oli rajoitettu.
Toisaalta on sanottava, että olisi luullut tuollaisesta yleisöstä lähtevän enemmän ääntä. Olisi juontajakin voinut vähän innostaa joukkoa laulamaan.
Eihän kuoroissa sinänsä mitään pahaa ollut. Kirkkokuoro lienee ihan vakuuttavan kokoinen, sitä ei vain pääse näkemään. Pioni tarjoaa katselemisen iloakin. Mukavastihan ne laulavat kumpainenkin.
Saattoihan yleisö vetää vähän henkeä kuorojen esiintymisen aikana. Täytyy kuitenkin olla kyllä samaa mieltä niiden läsnä olleiden kanssa, jotka odottivat tilaisuudesta vallitsevan käytännön mukaista yhteislaulutilaisuutta ja siksi hieman pettyivät, kun joutuivat kuuntelemaan muiden laulamista,
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jääpuikot ainakin sailyivät kirkon räystäillä,olisivatko mahdollisesti pudonneet jos ääntä olisi lähtenyt reippaammin kirkkokansasta.
Kiitos asiallisesta keskustelusta. Yllättävää löytää sitä täältä! :) Tosiasiassa yleensä yhteislauluja on ollut 11 tai 12. Nyt oli 11. Musiikkiesityksiä on ollut yleensä noin 7, niin oli nytkin. Pionilla neljä laulua, kirkkokuorolla kaksi omaa ja lisäksi oman perinteisen tervetulopuheenvuoroni korvanneessa lauluesityksessä (Adam: Oi jouluyö) oli kirkkokuoro mukana.
Kauneimmista joululauluista käydään aina keskustelua, kaikkia ei pysty miellyttämään vaikka kuinka yrittää. Joka joulu on jostain tämän seudun joululauluista arvostelua lehdissä. Osin se johtuu korkeista odotuksista, kun herkässä mielentilassa etsitään joulutunnelmaa. Silloin kritiikin saattaa herättää se, että yksi itselle tärkeä laulu jäi puuttumaan. Tämä on selvinnyt kun asioista on keskusteltu.
Tuli Mäntyharjulle syksyllä 2003, lisäsin tuolloin yhteislaulujen määrää suhteessa musiikkiesityksiin. Lyhensin myös tilaisuuden kestoa, sillä ihmisiltä kysellessä selvisi, että tilaisuus kestää varsinkin lapsiperheiden osalta liian pitkään, lauluinto ehtii laantua. Paikkakunnalla on ollut takavuosina enemmän "suureellinen" Kauneimmat joululaulut -kulttuuri, jolloin tilaisuudessa on esiintynyt monta kuoroa, kirkkokuoron lisäksi kaksikin ja muita kokoonpanoja lisäksi. Eli oikeasti on voitu puhua enemmän konsertista. Tämä on selvinnyt, kun vanhat seurakuntalaiset ovat kertoneet muistojaan (myös tämän keskustelun herättämänä on tullut yhteydenottoja), sekä edeltäjien papereista, joululaulujen ohjelmista.
Jos enemmän otetaan yhteislauluja, oma kokemukseni on että laulaminen hiljenee hiljenemistään. Suuren puukirkon ongelma on siinä, että suuri väkimäärä (nyt 900 henkeä) syö jälkikaikua pois,vaimentaa akustiikkaa. Että laulu olisi "voimallista" pitäisi kaikkien oikeasti laulaa kunnolla. Ja meidän seurakuntalaiset laulavat sentään aika hyvin, verrattuna moneen muuhun paikkakuntaan. Siksi laulun hiipuminen kuulostaa todella hiipumiselta ja loppujenkin laulajien into lopahtaa sen myötä.
Nykyisin ei vaan lauleta tarpeeksi sellaisia lauluja jotka pitäisivät äänen kunnossa. Ennen on laulettu kansanlauluja, virsiä, yms. jotka ovat äänialaltaan laajempia, niitä on laulettu paljon, yhdessä ja erikseen. Tämän päivän laulukulttuurin "tähdet" laulavat suppealle äänialalle ja matalalle sävellettyä musiikkia, mikrofoniin laulettuna, ilman perinteistä lauluosaamista ja hyvää hengitystekniikkaa. Siinä ikävä kyllä näkyy tämä Idols-tyylinen kulttuuri. Tehdään tähtiä, ammattitaito jää taka-alalle. Siitä otetaan mallia, eikä kerta vuodessa Kauneimpia joululauluja (pahimmillaan) riitä pitämään lauluun tarvittavaa lihaksistoa kunnossa. Laulu on kuin liikunta, ei jaksa juosta ylämäkeen jos ei koskaan juokse ylämäkeen.
Tämän tosiasian kanssa me ammattilaiset tasapainottelemme. Suuressakaan kirkkokansassa ei ole enää samaa lauluvoimaa kuin kymmeniä vuosia sitten. Siihen ei kahden kuoron laulajat riitä kuin ensiavuksi, kun suuri massa ei tuota tarpeeksi ääntä ja akustiikka täydessä kirkossa huononee. Ja että kuorojen apu yhteislauluissa on käytettävissä, se korvaamaton apu, täytyy kuoroille olla mielekästä haastavaa tekemistä. Sitä varten he harjoittelevat, esittääkseen taidokasta kuoromusiikkia yleisölle. Ja suurin osa kuulijoista pitää siitä, ymmärrän hyvin etteivät kaikki. Makuasioista ei voi kiistellä.... Mutta soisin että ne joihin kuoromusiikki ei uppoa muistaisivat myös tämän: ei talkoilla esiintyviä omia ja vierailevia kuoroja ja ryhmiä voi velvoittaa tulemaan seurakuntalaisten joukkoon lauluvoimaksi (osa tekee sen kyllä, oli siellä esim Laulu-Seppojen laulajia penkeissä).
Sitä en ole vieläkään ymmärtänyt, että mitä ovat perinteiset joululaulut, jos eivät juuri nämä viime viikonloppuna lauletut. Maa on niin kaunis, Jouluyö juhlayö, Varpunen jouluaamuna, Heinillä härkien, Sylvian joululaulu, Joulukirkkoon jne. Vain yksi uusi laulu, viime vuonna vihkoihin tullut "Loistaa" oli mukana. Kuitenkin arvostelua tuli juuri siitä että vanhat perinteiset laulut olisi vaihdettu tuntemattomiin. Painopiste oli tarkoituksella vanhoissa klassikoissa poikkeuksellisen vahvasti, onhan nyt 40 kerran laulettavien Kauneimpien joululaulujen juhlavuosi.
Jatketaan ensi vuonna Kauneimpien joululaulujen laulamista. Huomisessa ensimmäisessä aaton kirkossa käytetään myös Kauneimpien vihkosia ja lauluja on tavallista enemmän. Loppiaisena on mahdollista kuunnella musiikkia, laulu/soittoyhtye Caminante konsertoi. Jos pieni mainos nyt sallitaan.
Kiitos positiivista palautetta eri reittejä antaneille. Kritiikki on ollut siinä mielessä hämmentävää, että positiivista palautetta on tullut harvinaisen paljon. Kauneimmista joululauluista kokonaisuutena, juontoratkaisusta, kuorojen lauluista, lauluvalinnoista, myös omasta soolonumerosta tilaisuuden alussa.
Ei siinä tilaisuudessa ole enää sellaista "oikeaa" fiilistä mitä oli ennen. Samanlaista pakkopullaa kuin muutkin seurakunnan tilaisuudet.
Kaikki esiintyvät narsistit haluaa olla tärkeilemässä eturivissä, pelkkää fuulaamista koko tapahtuma.
Kun puhutaan kauneimmista joululauluista, niin kyllä sillä tarkoitetaan perinteisesti perinteisiä joululauluja.
Perinteinen on ehkä sellainen joululaulu, jota aikuisiässä oleva suomalainen on laulanut koulun joulujuhlissa. Sen täytyy siis olla tuttu noilta ajoilta. Se mikä on uutta, ei voi olla perinteistä. Meistä useimpien mielestä joululaulu voi olla vain perinteinen.
Jos kyseisen tilaisuuden ohjelmanumeroista seitsemän oli pelkästään kuunneltavia ja 11 laulettavia yleisön kannalta, niin tuo suhde kyllä poikkeaa yleisestä käytännöstä näissä tilaisuuksissa.
Kuten Eero asiaa parhaiten tuntevana ja kokeneena yllä totesi, yleisöstä ei tahdo tulla ääntä niin paljon kuin olettaisi. Tottahan tuo on ja kaiken lisäksi häpeä tunnustaa. Tässä tilaisuuden juontajalla olisi haastava tehtävä. Siinä pitää terävöittää esitystä ja innostaa joukkoa, esimerkiksi: "Kyllä tuollaisesta joukosta mäntyharjulaisia enemmän ääntä pitää tulla. Laulakaa älkääkä mumisko! Kokeillaanpas oikein seuraavan laulun aikana, saadaanko yhteisvoimin nuo kattokruunut heilumaan, kun kanttorimme panee urut roikamaan."
Voipa juontaja vielä lisätä pelotukseksi: "Jos laulun ääntä ei tästä joukosta tule tarpeeksi, niin joudutte kuuntelemaan lisää toisten musiikkiesityksiä ettekä saa itse laulaa ensinkään."
Mukava muuten todeta, että Eero otti noin näkyvästi ja asiantuntemuksella kantaa asiaan.
(Tämä oli vain yhden ihan tavallisen riviseurakuntalaisen vaatimaton näkemys eikä tuota ehkä kannata niin vakavasti ottaa. Tuli vain tuossa kirjoiteltua.)
Kirkkoväen enemmistö, tuo karvahattukansa, täyttää tuolloin kirkon saadakseen laulaa yhdessä toisten kanssa vanhoja tuttuja joululauluja.
Kun joululauluja, niin vanhoja kuin uusiakin, muuten tulee ennen joulua niin monesta tuutista ihan kyllästymiseen saakka, niin on ymmärrettävästi niitäkin, jotka eivät niitä enää välitä tulla kirkkoon kuuntelemaan, mutta laulamaan kylläkin.
Mukavastihan kuorot esiintyivät, mutta sallittakoon myös soraäänet kuulijain joukosta.
Jossakin edellä olevassa puheenvuorossa pidettiin yllättävänä, että kyseisestä asiasta keskustellaan täällä. Tuohon on sanottava, että tämä on kiistatta paras Internetissä oleva mjulainen keskustelupalsta. Jos joku tietää vielä paremman,niin ilmoittakoon heti.
Mukavaa, että kirkko muistetaan Joulunaikaan.
Itse hämmennyin Joulupäivän Jumalanpalveluksen lähetysajoista ja ehdin
mukaan enkeli taivaan laulun alkuun. Ensin alkusoitto oli taiteellinen
ja sitten pökkäsi kanttori turponappulan pääle. Ehdin veisata ensimmäisen
sanan, kun seurakunta vetäisi ensimmäisen lauseen, siis laulaen.
Ehkä tämä hengellinen elämä jää vieraaksi ja samalla arvostelu muuttuukin
tietämättömyydeksi.
Tää palstahan on hyvä, Saa tuoda mielipiteensä julki jokainen kykyjensä mukaan.
Yksinlaululle en näe perusteita: "...ei talkoilla esiintyviä omia ja vierailevia kuoroja ja ryhmiä voi velvoittaa tulemaan seurakuntalaisten joukkoon lauluvoimaksi".
"Turbokanttori", toihan on hyvä mainos Mäntyharjun seurakunnalle!! Tule ja koe miten laitetaan urut svengaamaan???
Joka sunnuntai klo 10 alkaa kirkossa alkaa kirkossa noin tunnin kestävä tilaisuus, jonka aikana saa laulaa ja muitakin kuin joululauluja.
Kolehti sen aikana tosin kerätään, mutta siihen ei tarvitse panna rahaa, jos ei satu olemaan mukana.
Kauneimmat joululaulut tilaisuus! Olisin halunnut laulaa yhteislauluja enemmän. Kirkkokuoron osuus taustalla ok. Naistenkuoro Pioonit pitäkööt omat konserttinsa.
Totta on. Pionia ei olisi tässä yhteislaulutilaisuudessa tarvittu. Eihän se edes kunnolla näkynyt taakse.
On mukava todeta, että ihmiset haluavat laulaa kirkossa.
Kun ensi kerran ollaan kirkossa ja saadaan laulaa, niin ei mumista eikä hymistä, vaan kirkon turbourkujen antaessa sävelen ja rytmin ANNETAAN LAULUN RAIKAA.
Ottakaapa opiksi. Ensi jouluna kauneimmat joululaulut laulaa kirkkoväki.
Naiskuoro voi luikauttaa laulunsa jossain muualla, jos on pakko päästä esiintymään.
Eräästä ketjun aikaisemmasta puheenvuoroista ilmeni, että tilaisuus oli rakenteeltaan edellisinä vuosina pidettyjen vastaavien tilaisuuksien kaltainen. Tämä koski etenkin yhdessä laulettujen ja kuunneltavien laulujen määrää.
Edellisinä vuosina asiaan ei ollut kukaan ainakaan näkyvästi puuttunut, mutta tänä vuonna tuli tilaisuuden rakenteen johdosta melkoisesti arvostelua.
Oli paikallaan, että nyt lopultakin tuli.
...sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ei kannata väittää Tolstoita huonoksi kirjailijaksi jos ei itse ymmärrä kirjojen syvempiä rakenteita. Sama musiikissa: jos itsellä ei ole kauneudentajua vaikkapa kuorolauluun, niin kannattaa pitää suu kiinni ja antaa muiden nauttia, niiden jotka ymmärtävät. Jollotusta kuulee ihan muualla kuin esim. Pionin laulamana. Tuollaisten kommenttien kirjoittaja paljastaa vain oman tyhmyytensä tai kateutensa. Tai molemmat. Tämä keskustelu on näköjään menettänyt asiallisen tason. Moderoinnille olisi tilaa...
Panin merkille että yhteislaulujen aikana kuului enimmäkseen epämääräistä muminaa ja vain harvat lauloivat, osa tosin epävireisesti ja nuotin vierestä, tämä tosin kuuluu yhteislauluun.
Väkimäärään nähden olisi luullut ääntä lähtevän paljon enemmän kuin mitä lähti.
Mielestäni molemmat kuorot lauloivat kauniisti. Haluaisin vielä lisätä että erään juontajan artikulointi oli erittäin selkeää, urkuri voisi mielestäni ottaa lisää soittotunteja.
Ystävällisin terveisin, seurakuntalainen.
Urkuri voisi ehkä jopa miettiä ammatinvalintaa?? Järkyttävältä kuulosti soitanta. Sopisiko enempi johonkin rokkibändiin hammondeja repimään??
Kuorot ok, mutta ei sovi tuollaiseen tilaisuuteen.
Ei urkurin esityksessä vikaa ollut. Hoiti osuutensa erinomaisesti ja vaivautui vieläpä kirjoittamaan tänne hyvin järkeenkäyvästi. Ei ollut vikaa kuorojen esityksissäkään.
Erehdys oli tehdä sellainen tilaisuus, jossa kuoroilla oli niinkin suuri osuus. Kirkkokuoron esiintyminen oli tosin paikallaan.
Kirkkokansa, niin seurakuntalaiset kuin myös ulkopuoliset, oli yksinkertaisesti halunnut tulla laulamaan eikä kuuntelemaan.
Jos olisin kanttorin tilalla, sanoisin että harvoin jossakin seurakunnassa tapaa niin musikaalisesti lahjatonta tai ainakin sellaiselta näyttävää väkeä.
Ei pystytä edes kunnolla laulamaan. Ei mutina ja pelkkä suun liikkuminen laulua ole. On sitten saamatonta joukkoa, kuten sanotaan, veteläsavolaisia.
Sitten vielä tullaan arvostelemaan kirkossa pidettyä laulutilaisuutta. Ei olisi paljon varaa.
Sanoutun ehttottomasti irti arvostelusta kyseisestä tilaisuutesta!
Itse tarkoitin Suomen yleisradion lähettämää Jouluaamun Jumalanpalvelusta.
Ei tullut entiseenaikaan radiosta evankeljumia. Televisio yllätti myös, avasin
aparaatin hiukan myöhässä.
Kun virsi 21 alkoi, kuva siirtyi kanttoriin, Soittaja soitti alkusoiton ja sitten
painoi jotain majurinappulaa (turbo). Seurakunta räjähti laulamaan ja
minä veisasin, tai siis meinasin veisata. Onneksi olin tupani nurkassa
ja häpeän kannan itse.
Rauhaisaa vuotta 2013.
Laulunhaluisille ja jossakin määrin musiikin tajua omaaville kunnassa kyllä on mahdollisuuksia.
Kirkollisella puolella ovat ainakin
- kirkkokuoro.
- kuoro Yksinkertaiset.
Maallisemmalla puolella on ainakin
- naiskuoro Pioni.
Ainakin aikaisemmin oli mieskuoro Laulu-Sepot.
Luultavasti Helluntaiseurakunnallakin on kuoronsa, mutta tuskin se esiintyy seurakunnan ulkpopuolella.
Sinnepä vain laulamaan!
Tilaisuus taisi nostattaa joillakuilla verenpainetta.
Seuraavassa linkissä joulun tai jouluunkin sopivia lauluja, joiden ei sitä pitäisi tehdä.
http://www.voice.fi/musiikki/nama-joululaulut-eivat-nosta-verenpainetta-katso-top-8/1/45190
Kullakin on tietysti makunsa.