Joulua on vietetty kauan, ehkä jo ennen Jeesuksen syntymää. Kukahan silloin pelasti ihmiset iankaikkiseen elämään?
Minullakin on siis teoriittinen mahdollisuus kirjoittaa suomi24:n palstoilla enemmän kuin kauan.
Nämä vuodet seurassanne riittävät kuitenkin minulle oikein hyvin sekä hyvässä, että pahassa.
Oikein hyväå joulua vaan jokaiselle!
Minullakin on siis teoriittinen mahdollisuus kirjoittaa suomi24:n palstoilla enemmän kuin kauan.
Nämä vuodet seurassanne riittävät kuitenkin minulle oikein hyvin sekä hyvässä, että pahassa.
Oikein hyväå joulua vaan jokaiselle!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Perinteitä kunnioittaen vietän joulua, nähden siinä kokonaisuudessa paljon hyvää.
Todella jo ammoisista ajoista on ihmiset tiedostaneet valon saapuvan talvipäivän seisauksen jälkeen ja juhlineet sitä. Roomalaiset Saturnaalia juhlillaan.
Pohjolassakin varattiin ruokaa talven varalle, jolloin ei maa tuottanut enään, lehmät ruokittiin navetoissaan jotta maitoa saatiin ja sikapossukin teurastettiin juuri joulua ja kovaa talvikautta ajatellen.
Kaikki liittyi auringon uutta luovaan kasvukauden nousuun.
Vietän myös ilonjuhlaa Jeesuksen maailmaan tuomasta valosta: siinähän se Varsinais Suomen laulussa: sanotaankin niin ihanasti:
Kristinuskon tiedon valta
nosti heimot kaikkialta.
Virttä vapauden soi
virttä vapauden soi.
Kaiu laulu, kaiu maine
virttä vapauden soi. :D
Samoin itsellesi onnellisia ja hyvänolon hetkiä jouluna 2012
Miksi minä vietän joulua, kysyt.
Siksi, että "lasna - muistanet - kuusen tähtöset kauneinta oli maailmassa. Vieläkin Joulu ihmeillään saa syömmein syttymään.
Kun päättyi lapsuusaika, sentään on säilynyt joulun taika, taas lapseksi muuttua saan, ja elonmuistoin helmivyöstä monet joulut kimmeltää. Jokaisesta
jouluyöstä jotain sieluun aina jää.
(mukaellen Joulun toivelaulukirjan säkeistä)
Kiva Kat. että olet kuvioissa kuitenkin. Kun poistit viestisi, ajattelin,että jäit täältä kokonaan.
Se on kyllä minunkin mielessäni ollut monta kertaa.
Tuunustetaan pois vaan palstariippuvuutemme. Minulla on lisäksi syntymälahjana nopea leppyminen vai olisko tuo muisti jo niin huonontunut että ikävätkin asiat häipyy nopeasti mielestä.
jatketaan.....
Heipä hei Katleija. Hauska "tappa" vanha tuttu täällä bittiavaruudessa.
Olen samaa mieltä kanssasi joulun vietosta eli siitä on vain tullut tapa lapsuudesta lähtien. Se uskonnollinen puoli kehittyy sitten vuosien saatossa, jos on kehittyäkseen.
Jeesus Nasaretilaisesta on tullut yhä enemmän kauppiaiden "myyntimies", ja näin se vanha tarinakin tallista ja vastasyntyneestä lapsesta hiljalleen häipyy markkinamiesten ahneuden ja häikäilemättömyyden kitaan.
Mutta onhan jäljellä kauniit ja vähemmät kauniit uudet joululaulut sekä punaiset tonttulakit ja toivottavasti iloinen joulumieli.
Rauhallista joulunaikaa!
Oikein hyvää joulua myös sinulle. Vietä rauhallinen mutta iloinen joulu jälkeläistesi kanssa.
Kirjoitteleppa välillä tällekin saitille etkä vain muualle :))
Minua vähän askarruttaa se, miksi mietitään, miksi vietetään.
Ihminen kaipaa irtautumista arjesta, Toiset irtautuvat joka viikonloppu, raskaat työt, raskaat huvit-periaatteella. Toiset taas viettävät juhliaan jonkun päivän vuoksi;syntymäpäivän tai allakassa merkityn yleisen juhlapäivän merkeissä. Onhan meillä Vaput ja Juhannuksetkin ihan vakituisina juhlapäivinä.
Minä muistan lapsuudestani sen, että kotona vaihdettiin jopa ikkunanverhot ja matot jouluksi, ja jo tällainen itse asiassa ihan arkinen tapa teki jouluisen olon lapselle.
Itse en ole siihen ruljanssiin ryhtynyt, ns. suursiivousten aika on kaikeksi onneksi ohitettu velvollisuus.
Mutta kuten Sibeliuksen joululaulussa sanotaan: "Suo meille maja rauhaisa ja lasten joulupuu, Jumalan sanan valoa JOS sieluin´ kirkastuu". Joulun kirkollista sanomaa ei ole siis pakko muodon vuoksi seurata, hiljentyä voi ihan omien ajatuksiensakin pariin.
Meidän perheemme on niin hajallaan ympäriinsä, että muistamme toisiamme vain jouluisin ja kokoonnumme yhteen, jos vain mahdollista. Kerran vuodessa!
Tuo avaukseni on minun tyypillisiä kummallisuuksiani. Käsitykseni on, että joulua edelleenkin vietetään uskontomme suurimpana muistojuhlana.
Kun tuo uskonnollinen tausta on nykytiedon mukaan muuta kuin totta, halusin lukea käsityksiänne.
Onhan joulu suuri lastenjuhla kulutusjuhla jne. Vietetään siis joulua totutusti, kukin tavallaan.
Ruuneperi
Kertoisitko itse ensimäiset Joulu muistosi? Tuliko teille Joulupukki punaisissa vaatteissa, vai oliko kuitenkin isän turkki käännetty nurinpäin?
Luettiinko teillä Jouluevankelium ennen ruokailua? Oliko joulusauna jotenkin rituaali ennen lahjojen jakoa ja mitä lahjoja tuli?
Sen voin kertoa, että sodanjälkeen meidät lapsetkin vietiin hevoskyydillä Joulukirkkoon 50 km ja Joulupukkikin oli se harmaaseen turkkiin pukeutunut, joka toi uudet alusvaatteet ja villasukat. Eipä muuta.
Joulut on muuttuneet meilläkin ajansaatossa. Isä, äiti ja veli on kuollut ja lapsuuskoti myynnissä.
Muistelkaa toisetkin, millainen oli Joulunne sodan jälkeen ja mitä se on nyt.
Meidän ossuuskaupan edessä tömisteli eräänä joulun alla punaisiin puettu joulupukki poroineen päivineen. Äitini pyysi miestä meille aatona pukkeilemaan, ja mies lupasi tulla. Paha vain, että ossuuskaupan johtaja nappasi pukin tamineet omaan käyttöönsä äkkiä yllättäen.
Muistan, kuinka ihmettelin joulupukin asusteita, kun hän sitten aattona tuli meidän ovelle. Hänellä oli kamalan rumat kamppeet ja partakin oli huonontunut kummalliseksi tappuraksi. Mutta täydestä meni, vaiika aikuiset olivat harmistuneita.
Seuraavana jouluna pikkuvelii - 2 vee - sanoi: " Joulupukilla oli isän kengät".
Minä en mitään huomannut, mutta kaksivuotiaalla kengät ovat näkökentässä paremmin kuin naamavärkki.
ensimmäisen jouluni muistan vuodelta -39. Asuimme synnyinkotini pystyyn jätetyssä salissa, jossa oli alkeellinen hella ruoanlaittoa varten. kylmää oli kun ikkunan alla oli ainkin 10 sentin rako, josta näkyi kotipellon takainen metsä.
Joulupukki taisi käyttää lentokonetta, koska säkki lahjoineen ilmestyi pihalle.
"omaa joulupukkia" ei suotu myöhemminkään vaan vasta isosiskoni lapsille sellainen tuli joskus v, -55. Pukkina oli isäni sisko, pieni täti-ihminen, jota sanottiin tättäksi.
Kun isosiskoni esikoinen näki joulupukin paljaan käden hän hihkaisi, tättä pukki. tättällä oli hiukan erikoinen peukalo, joka heti paljasti kuka pukkina oli. Täydestä kävi kuitenkin tämäkin pukki
Jouluevankeliumi ensmmäisen kerran joskus 60-luvun alussa kun isosiskoni esikoinen oli riittävän lukutaitoinen.
Joulusauna oili pieni ja musta, jossa käytiin petromaksin valossa ottamassa hiukan löylyä, peseytymässä ja palelemassa.
Rekikirkossa kävivät sisareni, en minä ja kauhulla muistelivat kilpa.ajoa kirkosta kotiin.
Hevosena oli loistavalahjainen ravuri nimeltä Mira, pikkukylän hevosista ei Miralle vastusta ollut, ei alkuunkaan
Katselen aika usein raveja, vaikka niitä hevosrääkkäyksenä pidänkin. Parhaat ravurit osaavat heittää takajalkansa etujalkojen ohitse niiden ulkopuolelta, niin kuin Mira.
Kyyneleeetn tulevat silmiini kun tuota Miraa muistelen---
Minäkin muistan hevoset, joita kotonani oli, edelleen nimeltä,
vaikka yhtä Tähti-nimistä pelkäsinkin. Meillä asuva karjalaismieskin (evakko) sanoi sen olevan inha, sana oli uusi minulle, ja jäi mieleeni. Nuori tamma Varma joutui sotaan, mutta palasi elävänä viiden vuoden jälkeen, nautti kotiinpaluusta. Juoksi kotiin koululta, piehtaroi kaivon luona ihan onnessaan.
Kerran jouduimme juoksemaan täyttä vauhtia niitä hevosia pakoon, onneksi pääsimme aidan yli.
Siitä opin, että pakoon ei kannata juosta, vaikka selvisimmekin, koirain kohdalla sen olin jo oppinutkin.
Olin silloin aika pieni vielä.
se oli MOOSES joka pelasti ihmiskunnan
etkö muista ?
ei kuitenkaa meidän mooses = siis lipponen, se osaa vain tuhota viimesenki hyvän suomesta,,
litiikkaa jouluna, please, pyydän kauniisti!
TOIVOISIN ,NÄIN JOULUN LÄHEISYYDESSÄ OLISIMME REHELLISIÄ JA omia nikkejä käyttäisimme...Toivoisimme vaan hyvää mieltä kaikille eikö niin.
Terveyttä kaikille uudeksi vuodeksi,tehdää myös lupaus"omat nikit" käyttöön..
Vietän joulua pelkistäen lapsuuden joulunviettojamme suvussamme.
Paljon on jo karisiutunut entisajan kaupunkilais- ja maalaisjouluistamme, koska kaupungilaiset sukulaisemme ovat hajaantuneet kukin taholleen niin koti- kuin ulkomaille. Myös maalaisjouluista on muisto vain, kun nuoremmat sukupolvet eivät harjoita pienviljelyä, vaan ovat töissä ja toimissaan. Ainoastaan mökkijoulua voimme edelleen maalla viettää.
Mutta kuitenkin, ihme ja kumma, meidän lapsemme ja lastenlapsemme ja ystävämme rakastavat edelleen sellaista joulua, että tapaamme jouluna - aattona, tapaninpäivänä aina loppiaiseen asti.
Kotia ei enää siivota perusteellisesti komeroista vinttiin ja jouluruuat ym tarjoamiset ovat keventyneet kummasti - ja kaupastakin voi ostaa, joten ei tarvitse öitä myöten leipoa, paistaa tai keittää. Jouluun koristautuminen on kuitenkin säilynyt - on kuusi, kynttilät, joululiinat, joulukukat ja vielä joitakin vanhoja joulukoristeita ja kynttiläjalkoja....( nekin vievät ajatuksen lapsuuden jouluun ja entisiin muistoihin).
Tärkeintä on se yhdessäolo ja kun suku ja ystävät ovat kukin tahollaan, ei tavattaessa uskonnolla ole merkitystä, sitäpaitsi moni meidän ikäinenkään ei enää ajattele uskonnosta samalla tavalla kuin lapsuudessa. Joululaulujakin on monenlaisia. Mutta sama tapaamisen ilo ja lasten riemu on joulussamme ihaninta.
ps. ja kohtuullinen herkuttelukin on ihanaa!
meidän suvun joulu
Kieltämättä, paljon on muuttunut Joulunvietto sitten lapsuuden ja oman aikuisuutenikin, silloin kun viellä isä ja äiti eli ja omat lapsenikin oli mummilassa.
Tuossa olisikin muuten Ruuneberille pohdittavaa, miksi olimme mummilassa, vaikka pappakin eli? Kotitilaankaan ei voi vedota.
Olihan meillä aika rituaali mennä Hesasta sinne "maailmankorpeen" ja ennen ei ollut kännyköitä ilmoittamassa, missä ollaan tulossa.
Joulukuusen hankinta oli aina säästetty lapsieni aikaan heille ja me naiset valmistimme ruoat.
Joulupukin tulo onkin ollut aina hienoinen brobleema, koska asuimme niin korvessa, mutta isä ainakin muisti pistää tontun jälkiä ja kirjeetkin hävisi yön aikana. Poron (hevosen)kulkusetkin kilisi joskus lähistöllä.
Aluksi kävi ihan oikea Joulupukki, mutta sitten harmiksi pukki oli käynyt joskus sauna-aikaan ja sitten oli heittänyt helikopterista lahjat lumihankeen. Silloin saatiin viellä ihania jouluomenia, jotka tuoksuivat niin jouluiselle.
Vuosia kului ja "pukkia" lisääntyi, jopa useita käymään illanmittaan. Veljeni oli niin innoissaan, kun oli saanut lahjan, että paiskasi sen lattiaan. Siinähän meni ostamani jouluviina!!!
Niin, ja miksi nämä nyt tulikaan mieleeni? Olen ja haluan olla yksin. En vietä mitenkään Joulua. Pakosta naapurista kuuluu Jumalanpalvelukset ja joululaulut, joita yritän välttää viimeiseen saakka.
Nykyistä lahjojen paljoutta on moni perhe tuskaan saakka saanut kokea ja sitten on perheitä, joille ei tule sitä heidän toivomaa Joulua ollenkaan, koska yhteiskunta ei pysty huolehtimaan heistä.
No, joo, oli tyhmästi sanottu. Anteeksi. Mutta pienikin lahja voi ilahduttaa lasta, mitä aikuinen ei ymmärrä. Joskus oli lakritsipatukka, joka oli "Veljesten mälli". Voi sitä riemua, kun veljeni sai tällaisen itse Joulupukilta!!!
Vanha perinne ei mitään muuta ja ensimmäinen jouluni ilman sukua.
Joululahjat kuitenkin monelle.
No siksi vietän, kun perheessäni ja suvussani on harrasta kirkkokansaa, on pappeja ja jiekkuna ;-D jota tahallani en tarkenna, ne perinteet kyllä jatkuu ja vielä lapsenikin näköjään jatkavat
Joulu on kristillinen juhla vaikka kaupallisuus on näyttävimpänä kadulla katsellessa, myös voi liittää ylensyömisen sinällään on iso synti joillekin.
No ne perinteet, vaikka oman kirkkokuntani suurin juhla on pääsiäinen.
Sksi, kun muutkin sitä viettävät.
Miksi itse?