Antakaa neuvoja mun 11-vuotiaalle siskolle joka sairastu 1kk siitten sokeritautiin.. se on ihan rikki! Mitä menevät, villit ja urheilevat ihmiset tekee että sokerit pysyis tasaisina..?
Neuvoja!?
Isosisko!
4784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mul on ittel ollu jo 8½ vuotta 1 tyypin diabetes.
(Ny oon 15) Kyl varmaan on aika shokki (ite en ees muista omaa kokemustani kunnolla) Urheilijat tankkaa hiillareita ennen urheiluu sun muut ja jos rupee heikottaa ni sit vaa noppeesti jottai lisää. Ajan myötä sitä oppii aina vaan paremmin sit tuntee et millon pitää syödä ja pistää ja paljox. Ihan uteliaisuuttani kysyn, mitkä insuliinit siskollas on käytös?
(mul on protafan ja humalog) Onnee vaa hoitoo!
No yrittävät sovittaa vuorokauden insuliiniannokset, ravinnon (hiilarimäärät) ja liikunnan niin, että verensokeritaso pysyisi mahdollisimman hyvänä.
Ja tuo kuulostaa kyllä todella ironiselta. Se kun ei ole ollenkaan noin itsestäänselvää homma, siis että siitä vaan.
Pitää oppia huomioimaan muuttuva tilanne insuliineissa, siis jonkun päivän kova meno ja liikunta verrattuna sitten sellaseen tasasempaan. Pitää mitailla verensokereita usein, jotta saa selville oman kehonsa toiminnan erilaisissa tilanteissa. Joillekin tää on vaikeaa, joillekin helppoa eli meillä diabeetikoilla on jokaisella ihan omalla tavallaan käyttäytyvä diabetes. Yleispäteviä ohjeita ei ole, jokaisen pitää löytää oma "oikea tapa". Ohjeet vaan antavat osviittaa.
Kun siskosi on vasta noin D-uran alkutaipaleella, tuntuisi hyvältä yrittää ottaa hetki vähän rauhallisemmin. Sitten kun oppii tuntemaan oman kehonsa käyttäytymisen ja sokerit on sairastumisen jälkeen saatu hyvälle tasolle (et kertonut sen tarkemmin että millanen esim. on nyt Hba1c-arvo eli se pitkäaikaissokeri), niin sitten voisi taasen palata pikkuhiljaa vanhaan meininkiin.
Niin ja kyllä hoitopaikasta pitäisi saada apua tälläisiinkin asioihin. Jokainen menee jollain lailla rikki diagnoosistaan kuultuaan.
Itselleni sairastuin 10-vuotiaana 38 vuotta sitten.
Urheillessa vaan mukaan eväitä! Kannattaa ottaa vähän ylimääräistä hiilihydraattia ennen urheilua, mutta se ei tarkoita, että pitäisi syödä paljon! Esim. mehu käy hyvin, ja sen nopea lyhyt vaikutus vastaa juuri urheilun tuomaa tarvetta. Nykyinen ns. raketti-insuliini mahdollistaa sen, ettei siskosi täydy varmankaan muuttaa normaaleja ruokatottumuksia.
Kaikki pienetkin helpotukset ovat plussa, esim. itselläni on 5sekunnin verensokerimittari ja lantus-insuliini joka kestää 24h eli pitkävaikutteista insuliinia tarvitsee pistää vain kerran päivässä. Se on loppujenlopuksi iso etu nuorelle, jonka pitäisi elää muuten huoletonta elämää.
Olin itse 12-vuotiaana Tampereella diabetesleirillä. Ajattelin ensin, että siellä on vain "vammaisia" ihmisiä, jotka voivottelee sairauksistaan, mutta leiri olikin menestys! Oli tosi hauskaa ja lisäksi pystyi puhumaan kohtalotoverien kanssa ja siitä oppi hyväksymään sairautta enemmän. Suosittelen!
Hei!
Diabetekseen kannattaa nyt tutustua huolella. Kirjamateriaalia lapsen sairastumisesta on tarjolla. Hoitopaikkaan voi soittaa ja varata diabeteshoitajalle ajan.
Ei saa panikoitua. Verensokerit on vielä niin tuoreessa diabeteksessa hakusassa. Insuliinimäärät samoin ja sopiva pistoaikataulu ja liikunta ja ja..
Ensimmäiset ajat ihan rauhassa voi opetella. Mitään sokkia vakavampaa ei tapahdu aikoihin. Alkuvaiheen hakeminen ja kompastelu vielä silloin, kun homma ei ole hyvin hallinnassa ei tarkoita sitä että liitännäissairaudet on varma nakki.
Itsellä lapsi sairastaa. Monta vuotta on mennyt opetteluun ja se jatkuu.
Me emme ole nipottaneet karkeistakaan. Karkkien, ihan tavallisten sokeria pitää puntarin kanssa arvioida, eli nehän on melkein 100% sokeria. Juoma on aina sokeritonta kevytversiota, limusta turhaa sokeria paljon. Ruoka ihan samaa kun ennenkin. Välipalat varalla aina reissussa. Mehu, rusinat, suklaapalat...
Kaikki leipomuksetkin ihan tavallisia, hiilihydraatteja vain räknätään. Pieni digitaalivaaka välttämätön.
Kyllä se siitä.