24.12

Mulle se ainakin on vain yksi harmaa ja turha päivä samanlaisten joukossa... Olen yksinäinen ja köyhä, niin sellaistapa se elämä tahtoo olla. Mua ei muista kukaan.

Moi! Ikävöitkö häntä, jonka tapasit lapsena vain kerran vai häntä joka ilmeisesti loukkasi sinua jokin aika sitten ja pyysi anteeksi?

Tai kyllähän se kirpaisee, still loving you, mutta pelkästään mun rakkaus ei riitä. Kestän kyllä, älä taas ala karttaa mua.

Ymmärrän nyt, että se on ollut koko ajan yksipuolista rakkautta minunpuoleltani, mutta se on ollut minulle aivan totta. Olen kaivannut sinua viikonloppuisin ja iltaisin ja ollut huollissani oletko kunnossa jne. Voit vähätellä minua (esim. kuten nimititkin sairaaksi) ja minun tunteitani, niin olen tuntenut, toiminut ja tehnyt niinkuin minun on täytynyt. Kunhan et mitätöi minua muuten ja et pelkää minua, toimissani ei ole valittamista ja jätän sinut rauhaan, minä en koita keskustella asiasta sinun kanssa.

Et voi sanoa että olisin häiriköinyt sinua. Uskon, että ymmärrät nykyään enemmän rakkaudesta ja jotain käytöksestänikin. Minä en voi neuvoa tai kysellä kuulumisia, enhän ole ystäväsi ninkuin sanoit, luulin että oltiin edes kavereita, tajuan että minä vain kyselin sulta asioita vastasit jos viittit ja selitin ja avauduin ja olin rehellinen sinulle enemmän kuin kai kellekään muulle. En halua että meidän välit muuttuvat enään huonoiksi.