onko tämä jokin hoitomenetelmä?

Olen ihmetellyt hoitoani ja kohteluani eri terveydenhuollon yksiköissä. Joissakin minua kohdellaan ihan normaalisti, kuin ketä tahansa ja toisaalta oma käytöksenikin on ollut niissä normaalia joten aihetta erikoiskohtelulle ei ole ollut. Toisissa yksiköissä minulla on ollut taipumusta kiintyä ja takertua hoitavaan tahoon liikaa ja siellä on ollut niin, että ei ole haluttu hoitaa eikä tutkia minua vaan kaikki hoito on siirretty perusterveydenhuollon puolelle, on olta hyvin varautuneita minua kohtaan, esim sääntönä on että ihmisten nimiä ei saa minulle mainita. myös hyvin tylyä kohtelua on ollut ja vihamielistä. mitään vankilataustaa minulla ei ole eikä muutenkaan väkivalta yms taustaa ja kun kysyin että pelkäävätkö he minun tekevän väkivaltaa niin vastasivat, että eivät pelkään, mutta varotoimet on olleet sen takia, että en kiintyisi liikaa hoitavaan tahoon, haluavat pitää tilanteen tasapainossa. Siksi esim ASPAssa oli kaksi ohjaajaa minulla etten kiinny. Ja kun olin masennuksen takia hakeutumassa mielenterveystoimiston asiakkuuteen, niin lääkäri sanoi, että ottaa minut kyllä sinne asiakkaaksi, mutta ensin pitää olla omahoitajakontakti sinne. Minulla on terapiakontakti kyllä olemassa ja olen kuullut, että muillakin on niin, että ei ole sinne hoitajakontaktia vaan terapeutti on muualle, esim yksityinen terapeutti. Miksi minun kohdalla tämä sama mikä muilla on, ei käy päinsä? Olen huomannut myös että minulta on kyselty kaikkia yksityikohtia äärimmäisen tavallisiinkin arjen asioihin liittyen. Esim, että jos leivon niin syönkö ne kaikki kerralla. Se ihmetyttää, kun ei yksi ihminen millään edes jaksa syödä esim pellillistä pullia yhdellä kertaa. En ole kuullutkaan kenenkään syövän enempää kuin yhden kerrallaan enkä tullut ajatelleeksi että voi olla mahdollista syödä niin paljon. Ja eläimen hankintaa kun suunnittelin niin kysyttiin että pystyisinkö siitä huolehtimaan vaikka minulla on ollut jo lapsesta saakka eläimiä ja olen osannut hoitaa niitä eikä ole ollut mitään ongelmaa. Sekin ihmetytti kun kerroin pitäneeni tuttujen ihmisten vauvaa sylissä, niin siitä sukulaiset ja kaverit oli iloisia kun niin sanoin tehneeni ym mutta sossu ei tykännyt siitä ja aspan ohjaajatkaan ei tykänneet ja he käskivät minun pitää salassa kaikki tuollaiset vauvoihin liittyvät asiat koska sitä vauvan pitelyä tai hoitamista ei minun kohdalla pidetä kuulemma suotavana. Ihmettelen tätäkin, koska läheisten vauvoja olen pidellyt, jopa hoitanut eikä siinä ole ollut koskaan mitään ongelmia ja on oltu tyytyväisiä minun toimintaan siinä. Samoin työpaikoillakin missä olen ollut on ollut pikkulapsia, alle vuodenkin vanhoja joita olen saanut pidellä sylissä eikä kukaan ole kokenut sitä ongelmaksi. Suvun ja läheisten ym parissa olen ihan normaali. Ongelmat alkaa vasta hoitotahon kanssa ja minulla ja hoitotaholla ainakin mielenterveyspuolella on jatkuvasti asioista eri näkemys. minun ja minut arjessa tuntevien mielestä minun elämä kulkee hyvin näinkin, mutta hoitotaho oli silloin pyrkinyt kontrolloimaan minua asioissa joihin en ymmärrä mitään kontrolloimisen aihetta eikä sitä ymmärrä minun läheisetkään eikä ystävät. Eikä myöskään yksityisen vastanoton terapeuttikaan ymmärrä syytä moiselle. Minulla on ongelmana vaan ollut vaikeus muodostaa läheisiä ihmissuhteita ja olla syvällisesti ja vastavuoroisesti läheinen kenellekään. En vaan saa syvällistä, vastavuoroista kontaktia enkä läheistä kontaktia ym. Liittyykö tuo vauvojen hoivaamisen epääminen siihen että kun en muodosta läheistä kontaktia aikuiseenkaan niin minun seura on vahingoksi vauvoille? ja saatanko olla jotenkin luotaantyöntävä ja outo ja kylmäkiskoisen oloinen itse sitä huomaamatta? ja sen takia kontrolloidaan. Ja perustuuko psykiatrinen hoito läheiseen tunnekontaktiin jotenkin toisella tavalla kuin tavallinen terveydenhuolto? perusterveydenhuollon yksikössä ihan hyvin menee eikä ole vaikeuksia siellä hoitotahon kanssa.



Onko teillä tietoa siitä, että kuuluuko tuollainen menettely sellaisten hoitokäytäntöihin, joihin ei saa normaalia, asiallista kontaktia ja jotka saattavat yksipuolisesti kiintyä toiseen ihmiseen? onko tuo esim psykoottisina tai skitsoidisina pidettyjen hoitomuoto?
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


ihmeissään3456 kirjoitti:

Olen ihmetellyt hoitoani ja kohteluani eri terveydenhuollon yksiköissä. Joissakin minua kohdellaan ihan normaalisti, kuin ketä tahansa ja toisaalta oma käytöksenikin on ollut niissä normaalia joten aihetta erikoiskohtelulle ei ole ollut. Toisissa yksiköissä minulla on ollut taipumusta kiintyä ja takertua hoitavaan tahoon liikaa ja siellä on ollut niin, että ei ole haluttu hoitaa eikä tutkia minua vaan kaikki hoito on siirretty perusterveydenhuollon puolelle, on olta hyvin varautuneita minua kohtaan, esim sääntönä on että ihmisten nimiä ei saa minulle mainita. myös hyvin tylyä kohtelua on ollut ja vihamielistä. mitään vankilataustaa minulla ei ole eikä muutenkaan väkivalta yms taustaa ja kun kysyin että pelkäävätkö he minun tekevän väkivaltaa niin vastasivat, että eivät pelkään, mutta varotoimet on olleet sen takia, että en kiintyisi liikaa hoitavaan tahoon, haluavat pitää tilanteen tasapainossa. Siksi esim ASPAssa oli kaksi ohjaajaa minulla etten kiinny. Ja kun olin masennuksen takia hakeutumassa mielenterveystoimiston asiakkuuteen, niin lääkäri sanoi, että ottaa minut kyllä sinne asiakkaaksi, mutta ensin pitää olla omahoitajakontakti sinne. Minulla on terapiakontakti kyllä olemassa ja olen kuullut, että muillakin on niin, että ei ole sinne hoitajakontaktia vaan terapeutti on muualle, esim yksityinen terapeutti. Miksi minun kohdalla tämä sama mikä muilla on, ei käy päinsä? Olen huomannut myös että minulta on kyselty kaikkia yksityikohtia äärimmäisen tavallisiinkin arjen asioihin liittyen. Esim, että jos leivon niin syönkö ne kaikki kerralla. Se ihmetyttää, kun ei yksi ihminen millään edes jaksa syödä esim pellillistä pullia yhdellä kertaa. En ole kuullutkaan kenenkään syövän enempää kuin yhden kerrallaan enkä tullut ajatelleeksi että voi olla mahdollista syödä niin paljon. Ja eläimen hankintaa kun suunnittelin niin kysyttiin että pystyisinkö siitä huolehtimaan vaikka minulla on ollut jo lapsesta saakka eläimiä ja olen osannut hoitaa niitä eikä ole ollut mitään ongelmaa. Sekin ihmetytti kun kerroin pitäneeni tuttujen ihmisten vauvaa sylissä, niin siitä sukulaiset ja kaverit oli iloisia kun niin sanoin tehneeni ym mutta sossu ei tykännyt siitä ja aspan ohjaajatkaan ei tykänneet ja he käskivät minun pitää salassa kaikki tuollaiset vauvoihin liittyvät asiat koska sitä vauvan pitelyä tai hoitamista ei minun kohdalla pidetä kuulemma suotavana. Ihmettelen tätäkin, koska läheisten vauvoja olen pidellyt, jopa hoitanut eikä siinä ole ollut koskaan mitään ongelmia ja on oltu tyytyväisiä minun toimintaan siinä. Samoin työpaikoillakin missä olen ollut on ollut pikkulapsia, alle vuodenkin vanhoja joita olen saanut pidellä sylissä eikä kukaan ole kokenut sitä ongelmaksi. Suvun ja läheisten ym parissa olen ihan normaali. Ongelmat alkaa vasta hoitotahon kanssa ja minulla ja hoitotaholla ainakin mielenterveyspuolella on jatkuvasti asioista eri näkemys. minun ja minut arjessa tuntevien mielestä minun elämä kulkee hyvin näinkin, mutta hoitotaho oli silloin pyrkinyt kontrolloimaan minua asioissa joihin en ymmärrä mitään kontrolloimisen aihetta eikä sitä ymmärrä minun läheisetkään eikä ystävät. Eikä myöskään yksityisen vastanoton terapeuttikaan ymmärrä syytä moiselle. Minulla on ongelmana vaan ollut vaikeus muodostaa läheisiä ihmissuhteita ja olla syvällisesti ja vastavuoroisesti läheinen kenellekään. En vaan saa syvällistä, vastavuoroista kontaktia enkä läheistä kontaktia ym. Liittyykö tuo vauvojen hoivaamisen epääminen siihen että kun en muodosta läheistä kontaktia aikuiseenkaan niin minun seura on vahingoksi vauvoille? ja saatanko olla jotenkin luotaantyöntävä ja outo ja kylmäkiskoisen oloinen itse sitä huomaamatta? ja sen takia kontrolloidaan. Ja perustuuko psykiatrinen hoito läheiseen tunnekontaktiin jotenkin toisella tavalla kuin tavallinen terveydenhuolto? perusterveydenhuollon yksikössä ihan hyvin menee eikä ole vaikeuksia siellä hoitotahon kanssa.



Onko teillä tietoa siitä, että kuuluuko tuollainen menettely sellaisten hoitokäytäntöihin, joihin ei saa normaalia, asiallista kontaktia ja jotka saattavat yksipuolisesti kiintyä toiseen ihmiseen? onko tuo esim psykoottisina tai skitsoidisina pidettyjen hoitomuoto?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu