epäonnistuja

Älä anna sen tunteen jäädä. Se tulee kyllä ilman lupaa, mutta pyristele siitä irti, aja se matkoihinsa.

Takerru sen sijaan siihen tunteeseen, joka häivähtää niinä harvoina onnistumisen hetkinä. Eikö vaan, että epäonnistumiset meinaavat tunkea mieleen myös silloin? Käytä onnistumisen riemua kilpenä, työnnä pahat ajatukset pois. Hyvä kasvattaa hyvää aivan niin kuin paha kasvattaa pahaa. Kun ryhdyt ajattelemaan itsestäsi hyvää myös silloin, kun asiat eivät ole menneet ihan nappiin, rupeat ajan kuluessa huomaamaan enemmän hyviä asioita ja onnistumisia.

Lähde ulos. Mene luonnon keskelle. Siellä mikään tai kukaan ei arvostele sinua, eikä yritä saada oloasi kurjaksi. Kelpaat kaiken täydellisyyden keskellä juuri sellaisena kuin olet, ja saat voimia arkeesi.

Älä välitä, myös mä kuulun epäonnistujiin. Ihan kaikki mitä ikinä olen yrittänytkään tehdä on epäonnistunut tavalla tai toisella. Jos joskus tuudittaudun tunteeseen, ett jess nyt kaikki menee kerrankin parempaan suuntaan, niin eiköhän joku tule ja vetäise maton alta taas kerran. Parisuhdemarkkinoilla mulla ei ole ollut ikinä tuuria, kun en mikään nätti kuoreltani. Kaikkeen tottuu, myös epäonnistumisiin, joten enää en viitsi yrittääkään mitään minkää suhteen, koska kuitenkin kaikki menee pieleen. En edes muista milloin olisin kokenut onnistumisen tunteita, työelämässä en ole kertaakaan sellasta tuntenut, viimeisimmässäkin työpaikassa toisen työntekijän piti jatkuvasti korjata mun työnjälkeä eli vaihtaa tuotteisiin halvemmat hinnat, pistää ne oikeisiin paikkoihin esille ja viedä nk. paskaa tavaraa roskiin mun jäljiltä. Aivan järjetöntä touhua, parempi kun olisin istunut takahuoneen nurkassa peukaloita pyörittämässä, ainakin ei olis toisen työaikaa mennyt mun takia hukkaan, monta tuntia päivässä. Ainoa hyvä pointti tuosta työpaikasta oli se ett tajusin ettei musta ollutkaan ikinä myyjäksi tällä vajaalla älyllä ja rumalla kuorella:D :D:D:. Tajusin senkin etten oikeastaan osannut tehdä missään mitään oikein ja hyvin, niin että se olisi muille kelvannut. Ei musta ollut ikinä mihinkään työntekijäksi ja sääliks käy jopa työkkärin väkeä, kun tälläselle toistaitoiselle "vajakille" pitäis muka töitäkin jostain löytyä. Kuka hullu näin tyhmän ja ruman töihinsä huolis: D:D:D. Ainoa työ johon muitten mielestä kelpasin ja kukaan ei pahemmin piitannut musta tai mun tekemisistä, on sellasta jota en terveyssyistä enää pysty tekemään vaikka haluaisinkin :D :D:D. Eikö tuokin ole aika epäonnista vai mitä. Olo on kuin Aku Ankalla, ihan sama mitä tekee, niin kaikki menee pieleen taatusti ja varmasti. Joten tosiaan enää en aio nähdä vaivaa turhilla yrittämisillä, tulee vain paha mieli, kun epäonnistuu uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... jne

Se on vain tunne ja tunnetilat voi muuttaa ajatuksella
olet sitä mitä ajattelet. Voisit tehdä listan siitä missä onnistut ,tulet yllättymään.
Kaikille tulee epäonnistumisia elämässä. Se ei tarkoita että olisit huonompi toista.

Tiedän tunteen koska välillä tuntuu minustakin samalta. Esim. Koulussa en ole muuten onnistunut ikinä kuin läpi menemällä huonimmilla arvosanoilla. Olen kestänyt kuttuilua useita vuosia ja potkutkin olen kerennyt jo saada. Olenhan vasta 18 vuotias. Tuntuu että kaikki muut ovat aina parempia kaikissa. Mutta silti yritän ajatella että "Minä onnistun vielä." vaikka asiat painavat minut polvilleni joka kerta.