Hei
Mietin tässä sellaista, että kuinka moni tulee toimeen entisten kanssa toimeen. Itselläni on käynyt niin hyvä tuuri että olen oikeastaan kaikkiean kanssa väleissä. osan kanssa säännöllisesti nähdään mutta osan kanssa vain moikataaan.
Yksi, joka on nuoruuden rakkaus, on ilmoitanut minulle vuosia sitten ettei halua nähda enää, siltikin tämä kavereiden mukaan "kyttää".
Pointti oli mulla asiassa se, että yksi opiskelee toimintateraupetksi. Hänelle on ollut todella helppo puhua. Ei tarvitse selittää kaikkea tapahtumaa juurtajaksaen kun hän jo ymmärtää ja osaa kertoa tarkemmin mitä en itsekään tiennyt. kerroin tilanteesta kun siskolla syntyi poika (nyt 1 ja puoli vuotta) ei kykene muutakuin selällään makaamaan, kuulo heikkenee (tulee olemaan kuuro), käsillä tekee tahattomia pakkolliikkeitä ja hakkaa itsään.
jätin vakituisen työpaikan ja muutin samalle paikkakunnalle auttamaan heitä. vien joka aamu ja haen sen ja hänen isosiskon tarhasta. ja huolehdin niistä enemmän kuin kukaan muu. Se ei minua haittaa, rakastan näitä lapsia. Varsinkin poikaa joka on niin positiivinen omalla tavallaan. Rankemmat ajat on vielä edessä. tiedän sen. Peseminen ei enää onnistu ilman kahta aikuista. Ja muukin alkaa olla ongelma.
Kysynkin siis kuinka monella on exät tukena ja kuinka moni on näin kauheassa tilanteessa?
Mietin tässä sellaista, että kuinka moni tulee toimeen entisten kanssa toimeen. Itselläni on käynyt niin hyvä tuuri että olen oikeastaan kaikkiean kanssa väleissä. osan kanssa säännöllisesti nähdään mutta osan kanssa vain moikataaan.
Yksi, joka on nuoruuden rakkaus, on ilmoitanut minulle vuosia sitten ettei halua nähda enää, siltikin tämä kavereiden mukaan "kyttää".
Pointti oli mulla asiassa se, että yksi opiskelee toimintateraupetksi. Hänelle on ollut todella helppo puhua. Ei tarvitse selittää kaikkea tapahtumaa juurtajaksaen kun hän jo ymmärtää ja osaa kertoa tarkemmin mitä en itsekään tiennyt. kerroin tilanteesta kun siskolla syntyi poika (nyt 1 ja puoli vuotta) ei kykene muutakuin selällään makaamaan, kuulo heikkenee (tulee olemaan kuuro), käsillä tekee tahattomia pakkolliikkeitä ja hakkaa itsään.
jätin vakituisen työpaikan ja muutin samalle paikkakunnalle auttamaan heitä. vien joka aamu ja haen sen ja hänen isosiskon tarhasta. ja huolehdin niistä enemmän kuin kukaan muu. Se ei minua haittaa, rakastan näitä lapsia. Varsinkin poikaa joka on niin positiivinen omalla tavallaan. Rankemmat ajat on vielä edessä. tiedän sen. Peseminen ei enää onnistu ilman kahta aikuista. Ja muukin alkaa olla ongelma.
Kysynkin siis kuinka monella on exät tukena ja kuinka moni on näin kauheassa tilanteessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tulen kyllä toimeen, mutta kun ei ole mitään, siis e mitään yhteistä niin sitten ei ole.Ahdistavaa vääntää rautalangasta joka asiaa, jos ei toinen ymmärrä.
Miten olette voineet olla yhdessä jos ei mitään yhteistä ole?
Kunhan vain muistat, ettet jätä omaa elämääsi elämättä.
Sanoit, ettei nämä askareet sinua haittaa, mutta kuitenkin kerrot olevasi kauheassa tilanteessa. Rivien välistä voi lukea että olet verhoillut huolestuneisuutesi tilanteestasi kysymykseen ystävyydestä exien kanssa.
Sisarellasi on kuitenkin ihan mahdollista saada vammaisen lapsen hoitoon, esim. avustaja, plus vapaaehtoisia avustajia esim. opiskelijoita, sitten kun lapsi kasvaa, ja käy yhä fyysisesti vaikeammaksi hoitaa häntä. Onko sisaresi ottanut kunnalta selvää oikeutensa avustajiin?
Aika paljon olet uhrannut omaa elämääsi, eikä sille ole loppua jos sellaiselle tielle lähtee... no ainakaan vielä et kuulosta katkeralta, mutta sekin päivä tulee, jos jatkat liian kauan ja yli voimiesi tuota auttamista ja oma elämäsi jää taustalle.
Exillä ei ole velvollisuutta kuitenkaan tukea ja olla mukana koko loppuelämää, heilläkin on oma elämänsä. Mukavaa tietenkin jos väleissä pysytään, eikä ainakaan riidoissa erota.