Pää halkeaa, kun meillä on 5-henkinen perhe, mutta minä, isäni ja äiti olemme kukin aivan luomoissa tiettyihin rotuihin >:-/ Minä haluan ehdottomasti partacollien sen kauneuden ja luonteen takia. Isäni tykkää laumanvartijoista ja haluaa komondorin, koska lapsuuden kodissaan oli kaukkari, mutta hän haluaa vaihtelua laumanvartijakoiriinsa komondorilla. Äitini on salukista kiinnostunuut, eikä halua muita. Minä ja äitini emme halua voimakkaasti vartioivaa koiraa, mutta isäni haluaa. Itse en pidä salukista ainakaan sen pakkasarkuuden takia, mutta äitini koko ajan puhuu, että sen voi pukea talvivaatteisiin, joka puolestaan minua ärsyttää, koska pidän koirien luonnollisesta ulkonäöstä. Itseni mieltä ei käännä mikään partacolliesta.
Meillä on HIRVEÄN eri lainen koiramaku kullakin! Sisarilleni rotu ei ratkaisisi niin paljoa.
Itse haluan ystävällisen harrastuskoiran, isäni vartioivan koiran ja äitini rauhaisan vinttikoiran.
Asumme omakotitalossa.
Olen keskustellut täällä aikaisemminkin, mutta vasta nyt olemme koiraa hankkimassa. Onko kukaan muu joutunut jo lähes perheriitaan samasta syystä? Ainakin joulurauha menee, kun nyt aloimme keskustelemaan koiran hankkimisesta vakavasti.
Emme aio hommata kuin yhden koiran. Kukin olemme samaa mieltä siitä, kumpaa sukupuolta haluamme koiran olevan (narttu).
Miten saisin käännettyä vanhempieni pään (?), en jaksa ymmärtää tätä tilannetta...
Meillä on HIRVEÄN eri lainen koiramaku kullakin! Sisarilleni rotu ei ratkaisisi niin paljoa.
Itse haluan ystävällisen harrastuskoiran, isäni vartioivan koiran ja äitini rauhaisan vinttikoiran.
Asumme omakotitalossa.
Olen keskustellut täällä aikaisemminkin, mutta vasta nyt olemme koiraa hankkimassa. Onko kukaan muu joutunut jo lähes perheriitaan samasta syystä? Ainakin joulurauha menee, kun nyt aloimme keskustelemaan koiran hankkimisesta vakavasti.
Emme aio hommata kuin yhden koiran. Kukin olemme samaa mieltä siitä, kumpaa sukupuolta haluamme koiran olevan (narttu).
Miten saisin käännettyä vanhempieni pään (?), en jaksa ymmärtää tätä tilannetta...
Vastaukset 33
Vanhimmat
Perheen isä on perheen pää - hänen äänensä ratkaisee. Hän kuulkoon muita mutta tehköön sen jälkeen päätöksensä. Päätöksestä ei voi valittaa.
Ps. Teidän tapauksessanne kyllä tosin toivon, että hän todella kuuntelemisen lisäksi antaisi mielipiteidenne vaikuttaa päätökseensä ja unohtaisi laumanvartijat. Erityisesti mikäli isäsi ei ole lammaspaimen ammatiltaan.
Hän on yhtä kovapäinen ja antautumaton kuin laumanvartijakoira. Ilmeisesti hän siis haluaa myös ekologisuutta :-/ Hänen lapsuuden kodissaan oli kaukkari, josta peräisin ihastuksensa laumanvartijakoiriin. Hän on kuulemma koko minun kasvuaikani haaveillut komondorista tai hätätapauksessa (komondoria ei saatavilla) muusta laumanvartijakoirasta (puhunut myös kuvaszista).
Äitiäni kiinnostaa vinttikoirat, lähinnä saluki. Hän on aina puolustellut vinttikoiria niiltä, jotka eivät niistä pidä, joten aika lumoutunut hän niille on.
Itse olen monta vuotta varronnut, että vanhempani haluavat sen koiran meille, mutta koko sen ajan olen ajatellut lähes vain partacollieta omaksi koirakseni.
Kaikki olemme koiraihmisiä ja valinneet oman suosikkirotumme. Kaikkiemme päät ovat pidättelemättömiä.
Huh huh! Ei kai auta kohta muu kuin alistua äidilleni tai isälleni ja antaa heistä jomman kumman vielä alistua toiselle rotupäätöksessä :-(
Kaikilla on omat mieltymyksensä. Kenelle koira tulisi, mitä tiedät partacolliesta esimerkiksi itse? Mikä siinä luonteessa on se asia. Kauneus on aika toissijainen asia loppupeleissä. Ja samoja luonteenpiirteitä löytyy kyllä muistakin roduista.
Isäsi arvostaa kovapäisempää, itsenäisempää ja vartioivampaa. Näitä piirteitä (ei yhtä vahvana ehkä) löytyy monista muistakin roduista. Mutta tarvitseeko niitäå piirteitä yhtä vahvoina?
Ja äitisi haluaa salukia. Pukeminen on muuten pieni vaiva, vaikka itsekkin arvostan koiria, jotka selviytyvät suurinpiirtein suomen olosuhteissa ilmankin. Mutta esimerkiksi partacollien turkki tuo todella paljon likaa sisälle, kukas sen siivoaa? Veikkaan että äitisi enimmäkseen. Ja ei, pesu ei ole ratkaisu. Olen nimittäin itse omistanut pitkäkarvaisia koiria, ja kyllä, pukeminen kura-aikaan oli minun ratkaisuni. Koska se oli vain helpoin. Olen itse kolmen lapsen äiti.
Sinä olet se lapsi. Ihan kivaa sinällään, jos mielipidettäsi kysytään, tai halutaan ottaa huomioon. Mutta päätös ja vastuu on aikuisen. Omanikin kyllä kertoivat jos jonkinlaisia rotutoiveita. Moni niistä ei ollut kovin monelta kantilta mietitty asia. Ulkonäkö ja luonne perusteena ei riitä meillä ainakaan. Ja hyvin demokraattisesti ainakin meillä taloon on tullut se koira, jota itse olen pitkän harkinnan jälkeen päätynyt hankkimaan. Toistaiseksi on aina ollut niin, että koirasta on aina tullut kaikille rakas ja tärkeä. Ja lastenkin suosikkirotu on tupannut muuttumaan. Aikuisena tehköön omat päätöksensä. Mutta meillä päätös on minun ja mieheni. Loppupeleissä minun, koska minä olen se, jolle koiraharrastus on tärkeä. MIeheni on lähinnä apuhoitajana ja saa palkkioksi itselleen seuraa lenkille ja muihin touhuihinsa. Toki saisi hankkia ihan sen itsekkin haluamansa. Kunhan sitten hoitaa ihan itse trimmaukset ja muutkin sellaiset asiat, jotka koiran hoitoon silloin kuuluisivat. Ja sen koulutuksen. Mutta minä en tingi luonteesta. Enkä monista käytännön asioista. Ihan vain siksi, että tiedän, mitä haluan koirani kanssa tehdä. Ja se, ei ole esimerkiksi turkinhoito taikka trimmaus. En myöskään halua hevosen kokoista koiraa, koska autooni on mahduttava paljon muutakin kuin koira. Ja kaikkea sellaista muuta.
Loppupeleissä siis voi olla, ettei löydy sitä yhteistä ykkössuosikkia. Silti voi löytyä hyvä koira perheseenne. Vaihtoehto, jossa joko jokainen miettii yhdessä asiaa uudelleen toistensa näkökohdat oikeasti huomioiden. Tai sitten tyydytte siihen, että valinta on jonkun, ja muut tyytyköön siihen sillä kerralla. Tai sitten olette ilman koiraa edelleenkin, ja mietitte. Odotusaikana voitte vaikka koittaa hoitokoiralla kura-aikaan, taikka karvanlähtöaikaan, mitä se elo oikeasti on. Ja muistatte sen, että koti vaikuttaa myöskin suurelta osin koiran luonteeseen. Ja että jokainen yksilö on kuitenkin yksilö. Esimerkiksi partacolliessa on hurjan suurta vaihtelua "laadussa". Salukeja en tunne lainkaan, mutta uskoisin, että ihan sama asia on niilläkin.
Sanoit pitäväsi koiran luonnollisesta ulkonäöstä, miksi siis haluat partacollien? Nämä turkkikoiriksi jalostetut kun näyttävät vain karvakasoilta, ei näy silmiä, suuta ei korvia.
Teidän koiratoiveista partacollien turkki on vaativin hoitaa. Se on myös paimenkoira, aktiivinen ja haukkuva. Komondorilla on myös vaativa turkki, mutta pakkokos sitä on nyöreiksi päästää, pitää lyhyempänä vaan, ellei halua näyttelyissä esiintyä.
Mielestäni sekä sinun, että isäsi koiratoiveet ovat vähän erityisiä, jos ajatellaan koiran luonnetta. Salukit lienee perhekoirina sävyisimpiä. Niitä on myös tosi monenlaista väriä ja tyyppiä.
Muistathan, että koiran luonne on tärkeämpi kuin ulkonäkö! Koirien ulkonäköjalostus on ikävä piirre, jossa usein jätetään luonne ja terveys vähemmälle tärkeydelle.
Minähän kirjoitin, että ulkonäön ja LUONTEEN takia haluan partacollien. Ainakin minulle myös ulkonäkö merkitsee paljon, eikä pelkkä luonne. Juuri paimenkoiran haluan, koska ne sopivat harrastuskoiriksi. Ja tykkään kyllä koirien turkinhoidoista, sillä kavereillanikin on pitkäturkkisia koiria.
Minkä takia ulkonäkö ei saa vaikuttaa rotuvalintaan millään tavoin? Perustelehan.
Eiköhän ole parempi että vanhempasi päättää rodun jonka itse kokee sopivimmiksi. Vaikka kuinka hyvin koiraa tällähetkellä hoitaisit, niin tilanne on toinen muutaman vuoden päästä kun alat itsenäistymään ja muutat pois kotoa. Ota sitten sinne omaan kotiisi se partis jos vielä olet samaa mieltä. Anna vanhempiesi päättää se rotu joka niiden hoidossa sen lopun elämän tulee olemaan...
Partacollie on kiva koira, ei siinä mitään. Se on eloisa ja leikkisä. Aktiivinen.
Mutta kysyn edelleenkin, että vaikka pidät turkinhoidosta, niin pidäthän myös siivoamisesta? MInulla on ollut pitkäkarvaisia collieita mm. Ja Suomessa on aika pitkiä kura-aikoja. SE vaan ei mene niin, että käynpä lenkillä, ja sitten pikkuisen huuhtaisen jalkoja taikka pyyhin pyyhkeellä puhtaaksi. Ei, se menee niin, että lähdet lenkille, viivyt siellä sen 1,5 tuntia. Tulet kotiin, ja alat putsaamaan koiraa. Okei, saat pesemällä enimmät. Sitten koira on märkä, kuivaat enimmät pyyhkeellä. Koira lähtee onnellisena kuivaamaan turkkiaan sohviin ja muihin kuivaksi. Se kuivuu pikkuhiljaa loppuun. Koko ajan turkista tippuu hiekkaa, ja koiran alle jää märkiä länttejä. Joita vanhempasi kuivailevat pois, ettei laminaatit ala kupruilemaan. Ja kiroilevat samalla mielessään, että on se kumma, kun koiralla on pedit siellä sun täällä, niin ne eivät kelpaa noissa tilanteissa. Ei, sohvalle kyllä voi mennä ja sänkyihin. Mutta se oma peti, se ei kelpaa. Ja sitten imuroidaan sohvia, ja mietitään, miten ihmeessä saisikin sen koiran pysymään pois sängystä, kun on niin ikävää nukkua hiekassa. Kaikkein hauskimpia hetkiä on kura-aikojen aamut, kun väsyttää ja on kiire töihin ja kouluun. Mutta tiedät, että ei auta. Siivoat joka tapauksessa ihan itse sitten illemmalla. Paitsi että on jo taas aika aloittaa alusta, kun koira tarttee lenkkeilyä. Paraskaan kurapuku ei poista koko ongelmaa. TUrkkikin kärsii jatkuvista pesuista, ja hotspottikin muistuu aina välillä mieleen. Hiustenkuivaajaa ei voi kanssa käyttää jatkuvasti. Ja mitä isompi koira, ja isompi turkki, sen enempi tätä ongelmaa. Tiedän sen, koska on minulla ollut ns helppojakin puhtaanapidettäviä koiria, jotka myöskin tarkenevat ilman vaatetusta. Tässä näin karrikoiden se asia, mitä se turkki tuo tullessaan, esimerkkinä. Kuvattuna äidin näkökulmasta. Lapset kyllä joo tietysti lupaavat aina siivota ja auttaa. Paitsi silloin kun on se tilanne :D Ehkä äitisi osaa ajatella tältäkin kantilta.
On olemassa myöskin alkukantaisempia paimenkoiriakin. Itselläni on tällä hetkellä sellainen. Uskomattoman upea otus. Pienehkössä paketissa paljon huippuominaisuuksia. Tosin ei ehkä aloittelijalle sovi. Mutta voi jestas miten onkin käytännöllistä. Suuri koira monenlaiseen harrastamiseen näppärässä koossa. Vartioi, on seurakoira kun on sen hetki, ja kun on aika tehdä hommia, niin sitten niitä tehdään. Paimenkoiria on siis todella paljon erilaisia. Ehkäpä teille jokaiselle löytyisi se yhteinen paimensuosikkikin. Tai sitten tosiaan yhteinen suosikki muista ryhmistä. Itse olen vankkumaton paimenkoiraihminen. Ne vaan on omin juttu. Vaikka meillä mon ollut koiria muunkin tyyppisiä.
Tarkoitukseni siis on edelleenkin sanoa, että ehkä tilanne ei ole toivoton. Jokainen kun jostain tinkii, voi lopputulos olla hyvä. Ja ehkä jokainen huomaakin, että saimmepas todella hyvän koiran. Täydellisen meidän perheelle. Vaikka se ei ollutkaan saluki, partacollie, eikä laumanvartija, vaan ehkä sopiva sekoitus niitä kaikkia. Koirarotuja on saatavilla hurjia määriä. Jos vain on aikaa odottaa mahdollisesti jonkin aikaa, niin valikoima sen kun kasvaa. Vaatii vain tarkkaa tietoa siitä, mitä haluaa, sitten etsiskelemään, mistä niitä saisi, ja sitten kyselemään rohkeasti. Kasvattajatkin arvostavat sitä, että he huomaavat asian todellakin pohditun perinpohjaisesti. Ei kannata hylätä esimerkiksi jotain pienempää rotua vaikka sen vuoksi, että emme me kuitenkaan sellaista mistään löydä. Ei myöskään kannata ehdottomasti haluta vain sitä tiettyä rotua yli muiden. Esimerkiksi itselläni on ns. suosikkirotuja aika pitkä lista. Niistä jokainen olisi itselleni lähes yhtä hyvä. Vain ekstraa oli se, että oli onnea saada se kakkossuosikki. Tai oikeastaan kolmonen. Mutta se kolmonenkin on meille täydellinen. Ihan koko perheelle.
Mitä jos kysyisit vanhemmiltasi, että mitä he tekevät vartioivalla koiralla, tai radoilla juoksevalla koiralla? Asutteko kenties ihan maalla, tai onko äitisi kiinnostunut rata koirista tai näyttelyistä? Muistuta vanhempiasi, että koira rodut on luotu tiettyjä käyttötarkoituksia ajatellen, ja koiran pitäisi päästä toteuttamaan luontaisia viettejään. Esimerkiksi laumanvartija koiralla kuuluisi olla oikeasti lauma, jota vartioida, muuten se voi mennä ihan sekaisin.
Partacollie kuulostaa oikein hyvältä rodulta, jos olet ajatellut esimerkiksi tokoa tai agilityä harrastaa. Yleensä kaikki paimenkoirat ovat monipuolisia harrastus- ja perhekoiria, joten varmasti myös 12 vuotias tyttö saisi paljon iloa kaverista jolle voisi opettaa temppuja, ja joka voisi kulkea mukana kun ollaan esim. kavereiden kanssa :)
minkään vinttikoiran tai varsinkaan laumanvartijan kanssa ei voi mitään noista tehdä.
Isäni haluaa laumanvartijakoiraa vartioimaan meitä ja pihaamme, mutta hän on muutenkin usein todella itsepäinen ja ärsyttävä. Äitini arvostaa vinttikoirissa niiden rauhallisuutta ja alkukantaisuutta. Minusta partacollie on sopiva ikäiseni harrastuskoiraksi, joka tulee toimeen koko perheensä kanssa.
Laumanvartija voi suojella laumaa myös kavereiltasi,se on otettava huomioon.Voi olla ette koiranne voi olla samassa tilassa vieraiden kanssa,koska joskus laumanvartijalla on niin kova suojeluvaisto.Olisiko parempi ottaa rotu,joka tulee myös vieraiden kanssa toimeen,eikä ole lasten kavereille vaaraksi.
Spanielirodut ovat helppoja perhekoiriksi,ja käyvät myös harrastuksiin,esim .agility,jälki yms.
Tarkoitatko että koira voi olla lapsille vaaraksi. Taidat olla koirien vihaaja. Tervetuloa palstalle. Eihän koirista ole lapsille kuin iloa, siksi koiranomistajat antavat niiden juosta vieraiden tuntemattomien lasten sekaan.
Minä ja äitini otammekin sen huomioon, emmekä haluaisi sellaista vartiokoiraa, mutta isäni on niin itsepäinen. Hän on kuulemma tottunut jo lapsena elämään laumanvartijoiden kanssa, mutta minä ja äitini emme meinaa ajatusta sellaisesta koirasta suvaita.
Isäni kieltäytyy suorin sanoin salukista, enkä minä sellaista kuumien kelien koira halua.
Äitini ja isäni eivät halua partacollieta, koska heillä on omat haaverotunsa, joille ovat uskollisia. Minä haaveilen nimenomaan partacolliesta, koska se on paitsi äärimmäisen kaunis, myös luonteeltaan perhe- ja harrastuskoiraksi sopiva sekä tykkään pitää koirien turkit siisteinä.
Spanielit eivät minua kiinnosta, kiitos kumminkin, haluan partacollien, joka ei ole niin ylijalostettu luonteeltaan kuin vaikkapa ok collie. Ja muutenkin pidän paimenkoirista.
En mahda mitään, eikä mahda isäni tai äitinikään. Jokaisella meillä eri maku. Joulumieli on meiltä mennyt :-(
Kiitos kaikille vastauksist, paitsi nimimerkillä 8 19 kommentoinut (hänelle viestiksi, että haista paska).
Heti väitetään koiravihaajaksi, kun koitetaan suojella ihmisiä koirilta, jotka ollaan JALOSTETTU vartioimaan laumaansa myös IHMISILTÄ.
Meillä on tällä hetkellä 3 kaukkaria joista kaikki voi olla vieraiden kanssa vapaasti samassa tilassa eikä ole mitään ongelmaa. Yksi koira heittäytyy jopa selälleen rapsutettavaksi ja meillä kasvatetusta kaukkari pentueesta kaikki koirat ovat olleet upea luonteisia ja tulevat toimeen kaikkien kanssa... Että joo, on olemassa niitäkin koiria joilla vietti olisi niin kova että ei voisi vieraiden kanssa olla samassa tilassa mutta aika harvassa kyllä on!! Enemmän se riippuu omistajasta ja kasvatus tyylistä tuleeko se koira toimeen vieraiden kanssa vaiko ei.
12 vuotias ei tarvitse vielä koiraa joten vanhemmat päättäkööt koska heillehän koira tulee . Voit ottaa vahmepana partacollien kun pystyt itse sen kouluttamaan ja hoitamaan ja ennenkaikkea maksamaan .
Onko isäsi nähnyt elokuvan nimeltä Myrsky? jos ei, kannattaisi pistää katsomaan. Se kertoo juuri siitä, kuinka ihmiset eivät osaa käsitellä laumanvartioita.
Auttaisin mielelläni sinua, ja keksisin mielelläni hyviä puolustuspuheita partikselle, joten kertoisitko vaikka millaisessa asunnossa asutte, mitkä ovat kokemuksenne koirista, ja mitä koiran kanssa tultaisiin tekemään?
Hei kuule. Kuten sanoit, se on ELOKUVA. Siinä koiran ja ihmisen käytös ollaan voitu tehdä täysin leffan valmistajien mielen mukaiseksi.
No itseasiassa olen tosi elämässäkin nähnyt muutamia samanlaisia tapauksia. Omistamme koirahoitolan, ja täällä on ollut muutamia surullisia tapauksia, jotka eivät ole päästäneet yhtäkään ihmistä lähelleen.
Mutta jos nyt on ihan mahdotonta päästä sopimuksiin noista roduista, niin suosittelisin perhettänne yhdessä listaamaan muutamia eri rotuja, ja vaikka etsimään sellaista mikä sopisi kaikille.
Esimerkiksi shetlannin lammaskoira ja lapinkoira ovat myös paimenkoiria, ja varsinkin lappalaiselta löytyy vartiointiviettiäkin. Ja lapinkoira ja varsinkin lapinporokoira ovat suhteellisen alkukantaisia rotuja, jos äitisi niistä oli kiinnostunut.
Olisiko siperianhusky kiva?
Hei tyttö 12v. Ymmärrän täysin teidän ongelmanne, se on aika paha. Meillä oli nimittäin täysin samanlaista muutama vuosi sitten. Tyttäremme 12 v. HALUSI KOIRAN!! Oli jo muistutellut asiasta n.3 vuotta.
Osasi koirakirjasta kaikki maailman koirarodut kuvan perusteella ulkoa, luki sitä niin paljon. Lopulta olin jo niin kypsynyt ajatukseen että aloin antamaan periksi. Tyttö ei kuitenkaan osannut nimetä vain yhtä rotua. Lopulta näin ilmoituksen tunnetusta ja luotettavasta kennelistä, että oli viikon vanha pentue. Kyse oli rotu pk-Collie.
Menimme katsomaan, syliin ei voinut vielä ottaa, mutta tyttöpentu oli valittu niistä pienistä söpöläisistä. Viikon välein kävimme ja se meidän koira oli tietysti kaikkein suloisin :) (minulla on ollut joskus aikaisemmin muutama sakseri, yhdellä oli 9pentua. Ei haluttu sitä rotua koska ne olivat liian vartioivia meidän perheestämme, siis yksi niistä ei päästänyt ketään vieraita lähellemme!!)
Valinta siis sattui oikeaan, hyvä luonteinen, kaunis, rauhallinen, älykäs ja niinkuin perhekoira aina on, HYVIN HYVIN TÄRKEÄ PERHEEN JÄSEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
( on nyt 2v10kk)
Uskon siis, että kyllä sinä vielä sen koiran saat, yritä olla kärsivällinen!
Kiitos. Olen saanut äitini kanssa sovituksi, että joulukiireiden jälkeen tutkimme yhdessä muita koirarotuja, koska äitini haluaa salukin ja minä partacollien, mutta ymmärrämme nyt kuinka olemme toistemme lempirotuja vastaan ja kuinka eri lainen maku meillä on. TODELLA hankalaa päättää koirarotu vinttikoirafanin ja paimenkoirafanin kesken, mutta päätimme jotenkin saada asian ratkaistuksi.
Mutta isämme inhottaa itsepäisyydellään. Hän on hirveä persoona. Muka emme hommaa koiraa, jos emme hanki komondoria tai keskiaasialaista. Hän on ikuinen lapsi, eikä se ole minun tai äitini syytä, niin kuin moni täällä tuntuu luulevan!
Yleensä miehet kuitenkin hyväksyvät naisten päätökset!! Älkää nyt puhuko isän kanssa mitään koirista, sitten kun löydätte äitinne kanssa sopivan rodun ja pentueen mitä lähdette katsomaan. Hyvä jos isä lähtisi mukaan. Siellä kaikkien sydän sulaa ja sinä saat päätää mikä on se teidän pentu.
Koita pitää iloista mieltä, asioilla on tapana järjestyä. Saat vielä hyvän koiranpennun, kerkiit vielä kyllästyäkin lenkittämiseen.
Laittele viestiä, haluan tietää jatkossakin miten teillä menee koiruusasiat :)
Nyt kun katselin tarkemmin niin, salukki siis vinttikoira, tarvitsee monta tuntia lenkitystä ja irtiotto juoksua! Onko sun äidillä niin paljon aikaa siihen???
Sitten sun isän rotu on liian vartioiva ja tarvii lauman eli te olette lauma ja se vahtii ettei kukaan pääse teidän luo!
ELI SINÄ OLET AINOA joka tietää mikä sopii teidän perheelle ja sinun harrastus mieltymyksiin :)
Voi kun ette ottaisi väärää rotua!!!
Meitä on perheessämme monta ihmistä, joten kai nyt koirallemme aikaa riittää. Eikä saluki nyt sellainen ole, että joka päivä tarvitsisi monta tuntia liikuntaa, vaan osaa myös rauhoittua, sillä eihän kenelläkään suomalaisella olisi muuten tilaisuutta pitää saluki. Mutta ei pidä vähätelläkään koiran liikunnan tarvetta tietenkään :-)
Asia järjestyy vielä, sillä äitini kanssa sanomme isällemme suorat sanat hänen itsepäisyydestään.
Tämä saattaa kuulostaa idioottimaiselta, mutta jos oikeasti haluaa koiran, osaa ajatella muitakin rotuja kuin vain yhtä. Vinttikoiriakin pystyy kouluttamaan ja on muitakin paimentavia turkkirotuja kuin collie.
Kun mieltyy yhteen rotuun se on yli muiden ilman, että käy läpi useita vaihtoehtoja. Olette nyt jumittuneet jokainen omaan mieltymykseenne.
Luonnetta ja kauneutta löytyy lukuisista muista roduista. Jos kävisit useissa kasvattajaperheissä katsomassa erirotuisia koiria, huomaisit, ettei ole vain se yksi ja ainoa yli muiden. Mitä jos tutustuisitte myös koirarotuun jota isänne haluaa? Muistuttaisin myös että ulkoilutuksen ja virikkeiden tarve vaihtelee yksilöllisesti eikä ole täysin riippuvainen rodusta, vaikka joku rotu viihtyisikin ulkona enemmän kuin toinen. ja btw en itse ainakaan ajattele ihmistä hirveänä persoonana, jos hän on itsepäinen ja jäärä.
Muistakaa myös se, että mitä isompi rotu, sitä enemmän se syö ja ruoka maksaa! Mitä isompi koira, sitä enemmän liikuntaa! Mitä pienempi koira, sitä tiheämmät lenkitysvälit,.
Minä suosittelen, että tutustutte rauhassa eri rotuihin ja mahdollisuuksien mukaan voisitte ihan fyysisesti tutustua erilaisiin koiriin, niin se paras löytyy. Jokainen koira on yksilö, eikä aina nettikirjoittelut ym. "parhaat rodut juuri sinulle"- jutut olekaan niin paikkaansa pitäviä. Terveisin kokemuksen syvä rintaääni!
Korvessa asuvalle laumanvartija on turva petoeläimiltä ja muilta tunkeilijoilta. Kannattaa miettiä tarpeen mukaan..
Petoeläimetkö vaarallisia? Ja miltä tunkeilijoilta? Jokainen koira puolustaa tarpeen vaatiessa omistajaansa. Vaikka tunkeilija olisi, koiraa ei ole lain mukaan oikeutta päästää sen kimppuun. Mihin tarvitaan tarpeettoman ylisuojelevaa laumanvartijakoiraa, jos ei ole edes karjalaumaa? Enää ei eletä keskiaikaa.
No joo totta. Kullakin tarpeensa ja niin eespäin...
Muistakaa että taajamassa koiran haukkuminen voi olla erittäin suuri ongelma. Partacollien saa kouluttamalla hiljaseks mutta komondoria ei niinkään. Entäs kun komondorin turkki kastuu? Joudutte hyvinkin_pitkään_kuivattamaan tämän turkkia ettei hotspotteja tule. Salukista en sano mitään kun ei moitittavaa ole. Partacollien turkin voi trimmata lyhyeksi, tällöin se on helppohoitoinen. Onko teidän perheessä kellään kokemusta kasvattaa ja kouluttaa laumanvartija? Ei riitä että isäsi on kasvanut laumanvartijan parissa.
Ainiin, mites olisi leonberginkoira?
Vahtii luotettavasti kuten isäsi halusi, rauhallinen, ja voi harrastaa melko monipuolisesti.
Katsokaa koirakirjasta tai netistä erilaisia rotuja, aivan varmana löydätte sellaisen rodun joka kelpaa teille jokaiselle. Oletteko miettineet esim sekarotuista? Vaikka sellainen jossa olisi ripaus laumanvartijaakin :) Mun mielestä ei saisi olla liian jästipää tuollaisessa asiassa. Ollaan niin sokeita muka ettei nähdä muita rotuja ollenkaan vaan mietitään ja palvotaan jotain yhtä ja tiettyä rotua vaan. Eikä sekään ole oikein että hankitaan esim se partacollie koska yksi ihminen halusi sellaisen ja muut ei. Siinä on vain päästävä yhteisymmärrykseen ja hankkia rotu joka miellyttää jokaista. Rotuja on paljon erilaisia, tutkikaa ja miettikää rauhassa. Ratkaisu löytyy kyllä.