henkesi ja kaltaisesi on kietonut sinut käsiensä otteeseen
portailla pehmeä lumi suonia viiltävän kylmänä
kaunis enkelisi painautuu lihaasi vasten
tavoitellen sisintä rinnastasi
sininen valo katsoo lävitsesi
pimeydestä loputtomaan
pimeyteen
pakahtunut sydämesi tyhjentää verensä
enkelisi tukahduttavaan läheisyyteen
lihasi sanattomana kuuntelee
yön hiljaisuutta
tähtien joukosta luoksesi tullut enkeli
ei tunne etäisyyden kylmyyttä
sinua vasten levätessään
yön äänettömyydessä sisimpäsi tuli tarttuu toiseen todellisuuteen
kuljet katuja vastasataneessa lumessa
mielessäsi pehmeän rakkauden muisto
siivekkään patsaan lailla tähyilet katseen ihmettä
vapauttamaan sielusi ihmisen elämään
portailla pehmeä lumi suonia viiltävän kylmänä
kaunis enkelisi painautuu lihaasi vasten
tavoitellen sisintä rinnastasi
sininen valo katsoo lävitsesi
pimeydestä loputtomaan
pimeyteen
pakahtunut sydämesi tyhjentää verensä
enkelisi tukahduttavaan läheisyyteen
lihasi sanattomana kuuntelee
yön hiljaisuutta
tähtien joukosta luoksesi tullut enkeli
ei tunne etäisyyden kylmyyttä
sinua vasten levätessään
yön äänettömyydessä sisimpäsi tuli tarttuu toiseen todellisuuteen
kuljet katuja vastasataneessa lumessa
mielessäsi pehmeän rakkauden muisto
siivekkään patsaan lailla tähyilet katseen ihmettä
vapauttamaan sielusi ihmisen elämään
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, percival_
Jouluyön runosi oli upea, tästä ja toisesta todellisuudesta, enkeleistä, ihmisistä, hiljaisuudesta, kaipauksesta. Tästä jonnekin muualle... sama kaipaus yhdistää runoissasi enkeleitä ja ihmisiä. Todellisuudesta toiseen kaipaava näkee toisiaan heijastelevien peilien loputtoman sarjan (runossasi "sininen valo katsoo lävitsesi pimeydestä loputtomaan pimeyteen"...), nähden aina toisen joka kaipaa sitä toista todellisuutta...
Eeva-Liisa Mannerin runon sanoin
Jos halusinkin olla yksin, jos etsin
yksinäisyyttä, en etsinyt tätä odotusta,
tätä sielun pirstoutumista taivaanrantaan,
en näitä viivoja, näitä värejä, tätä hiljaisuutta.
Kiitos kommentista. Hienoa jos runoni yleisinhimillinen aihe puhutteli. Askel runosta ulos voi johtaa hiljaisuuteen tai vaelteluun runosta toiseen. Taivaanrantaan pirstoutunut sielu on tullut tiensä päähän.
Hyvää jatkoa, oomi75
Hieno runo.
Hei Percival,
Miten kaunis, ihana runo! Ja niin salaperäinen. Oliko se kirjoitettukin jouluyönä? Onko sinulla jo blogi jossa julkaiset runojasi? Voisit mainostaa sitä ( pieni vihje vain)...
Ei muuta. :)
Upea runo..sen mystisyys lumoaa minut.
Kiitos runoa kommentoineille. Se oli kirjoitettu jouluyönä. Kävelyretki ystävän kanssa lumisateessa pyhän yön hiljaisuudessa lumosi minut.
..puhut sinusta
missä omat tunteesi..
runosi yrittää ´peitellä´ niitä...
..vaan luin kyllä ihan muuta
Kiitoksia perc...
Kiitos, onija, huomiostasi.
Joskus sitä katselee itseään ikään kuin etäältä, ja ehkä juuri tietynlaisessa yksinäisyydessä minä vaihtuu sinäksi, eikä siinä ole paljon eroa, juuri sen verran kuin tarvitsee. Luit varmasti aivan oikein.