Oon koittanut tako päähäni koko elämän että ole normaali mutta kun tämä mielentila ei päästä lähde. Niin tehdään tämä sitten vaikka kuinka tullaan hyljeksimään! Enemmän se vituttaa kun on 45v ja edelleen sama tunne päällä ja sitten rupeaan muuttuman tökeröksi transuksi. Minnekkä tässä pitää ottaa ensimmäisenä yhteyttä? Voiko tämän hoitaa yksityisten kautta? Haluaisin hoitaa mahdollisimman smoothisti välttäen ylimääräisiä paikkoja.
Olen opiskelija niin kiinnostais tietää kuinka kalliiksi hoidot tulee? Mitenkä muuten työnantajat asian ottaneet? Tosin yrittäjyys on aina kiinnostanut ;)
Olen opiskelija niin kiinnostais tietää kuinka kalliiksi hoidot tulee? Mitenkä muuten työnantajat asian ottaneet? Tosin yrittäjyys on aina kiinnostanut ;)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tao päähäsi että et ole normaali ku yrität takoa päähäsi puutaheinää. :D
Nyt hyvä tyttö äkkiä tekemään asiale jotain :)
Eikä sua hyljeksitä. Se on ihan jokaisen ulosannista kiinni että katotaanko kieroon vai ei. (tarkoitan tällä sitä että jos toitottaa sitä jokaiselle vastaantulijalle että "TADAA OLEN TRANS" niin sit voi olla et ainakin joku katsoo vähän O_o
Arkisesti kun menee niin kukaan ei oo moksiskaan. ei minun kohdalla ole ollut kukaan ja jos on.. ei se minua haittaa. :)
Ensimmäisenä ihan varaat terkkarille ajan ja sanot että nyt lähete TAYS:iin tai HYKS:iin. Jotka on tällä hetkellä ainoita paikkoja missä nämä asiat hoidetaan.
Sitten olikohan se http://www.trasek.net/?page_id=50 Mistä haet tietoa ja lääkärille mahdollisesti hieman pykäliä nenän eteen varmistuksena, nekin löytyvät tuolta.
Hinta on mitä on. Hoidoista minä en voi vielä sanoa mitään koska vasta kolmatta kertaa oon käymässä tayssissä mut ei tää mitään mielettömän kallista ole :)
mitään. Matkakorvaukset maksaa kela, jos joudut kauempaa kulkemaan. Ainoastaan matkan omavastuun joudut maksamaan itse. Voit kulkea myös omalla autolla vaikka jotkut toista väittävät.
Tutustu itse ensin koko hoitoprosessiin ennen kuin lähdet lähetettä hakemaan, jos sulla ei ole kunnollista käsitystä korjausprosessista. Eipähän tule ihmeellisiä yllätyksiä vastaan.
Tutkimukset ei tosiaan maksa mitään, eli vissiin maksat lähinnä vain lääkkeet ja julkisella leikkauksista sen päivämaksun mikälie vuodepaikasta. Eli sillain helpolla pääsee.
Juridiset muutokset maksaa omansa, eli nimenmuutokset lähinnä. En ole kuullut että hetun muuttaminen maksaisi maistraatissa.
Minulla samoja ongelmia. Olen tutkimuksenkin aloittanut kahdesti. Jostain syystä en ole jaksanut edes niitä loppuun ja sinäänsä ollut ihan tyytyväinen, ettei mitään käytännön prosessiakaan ole aloittanut, koska en varmaankaan olisi jaksanut, enkä jaksa vieläkään. Aina kun pääsen hieman alkuun omassa päässäni ja sinuksi itseni kanssa, niin heti elämään tupsahtaa taas jotain mikä ei sitten sovi tämän naiseuteni kanssa alkuukaan yhteen. Välillä tuntuu tosiaan siltä, että pitäisi vakuutella ulkopuolisille tunteitani ja kokemuksiani. Hämmästyksekseni totesin, että jopa tutkimusjakosolla odottivat, että tupsahtaisin sisään hameessa. Sen varmasti olisinkin nuorempana tehnyt ja vieläpä ihan mieluusti. Tosiaan alkaa olla aika tökerö olotila ja miehen roolissahan en jaksa, enkä pysty tämän enempää olemaan. Olen kuulluut monelta, että tarvitsevat, hakevat ja saavat henkistä tukea. Mistä sit saisi? Pitäisikö minun olla mielenterveystoimiston vakioasiakas. Sieltäkin minut on kahdesti naurettu ulos. Eivät ota asiaani todesta. Ei vain ole enää yksikertaisesti paikkaa taikka ihmistä joka tuksi. Olen tehnyt hyvinkin selväksi miespuolisille ihmisille, ettei mina niinkään heidän seura kiinnosta ja rehellisesti sanoittuna minun seura ei ole kiinnostanut heitä ennen kuin tästä asiasta puutaan. Sitten alkaa tulemaan seuraa ja elämänohjeita, tietenkin mieluusti niin että minä olen hameessa.
Jos olet jo pari kertaa yrittänyt aloittaa tutkimukset mutta jättänyt kesken niin onkohan se naiseus sittenkään ihan sitä mitä olet hakemassa. Jos todellakin kokee sukupuoliristiriitaa, se on niin vahva tunne että prosessin kahlaa läpi vaikka tulisi mitä ongelmia. Ne ongelmatkin häipyy aikanaan.
Ulkopuolisille ei tarvitse vakuutella mitään kunhan itse koet todellakin olevasi toista sukupuolta. Kävin tutkimuksissa enimmäkseen housuasussa, niinhän valtaosa muistakin naisista pukeutuu, eikä sitä pidetty mitenkään pahana eikä papereihin tullut mitään merkintöjä.
Mielenterveystoimistoa parempaa tukea saat vertaistuesta. Ryhmiä kokoontuu eri puolilla maata ja jos silti matkat on liian pitkät, puhelimitsekin saa tukea.
Kun ihminen on sitä mitä on, niin ei se siitä miksikään muutu. Sinun näkökanta perustuu siihen samaan josta olemme puhuneet jo monesti, että mies-identiteetti hoituu helpommin kuin nais-identiteetti. Tämä nais-identiteetti on yksi niistä vaikeimmista mitä on. Yritin juuri sanoa, että miehenä olo on likimain mahdotonta. Niin pitkään oli helppoa kun kaveripiiri oli ainoastaan ja vain naisia ihan ystävinä. Ne ystävät kun nyt on johonkin hävenneet. Yksi tämän tutkimusjärjestelmän todella heikoimmista aineksista oli todella ensimmäistä kertaa vastahakoinen asennoituminen ja iäkkäät ihmiset ja toisella kertaa miesvastaanotto. Minä saan omalla paikkakunnalla ihan missä tahansa muussa viranoamisessa lähes aina naisen hoitamaan asioitani. Miten sitten trans-sukupuolisuuteen "perehtyneet" voivat antaa nais-identiteetin omaavalle miehen hoitamaan asioita? Kuten sanottu, olo on todella toivoton. Kyllä siihen arkipäivään pitäisi jälleen löytää niitä naisia puhumaan naisten asioista.
Pitää myöntää että tämä toinen viestisi vain sekoitti tilannetta, en ymmärrä mitä oikein ajat takaa. En siis ihmettele jos tutkimusyksikössäkin ollaan oltu ymmällään ja selostuksestasi ei päästy kanssasi yhteisymmärrykseen. Esimerkiksi minulle on samantekevää onko minua hoitava lääkäri nainen vai mies kunhan osaa ammattinsa (näin pikaisesti arvioiden tilanteeni taitaa olla aika tasan).
Minulla ei ole koskaan ollutkaan miesidentiteettiä, se oli vain rooli jota esitin. Naisidentiteetti on ollut aina ja tilanne selkiintyi täysin kun aloin elämään naisena, ei ollut enää mitään ristiriitaa.
asuissa tutkimuksiin menee. Minä menin aina suoraan töistä työvaatteissa eikä siitä mitään murhetta tullut. Olin farkuissa ja työpuserossa, jossa oli heijastinnauhat.
Eihän se varmaankaan ole mikään ongelma jos näin muutoin elämässä on nais-seuraa ja tukea. Liian moni vain syrjäytyy ja sitten kun jo automaattisesti kohdellaan miehenä, niin siitähän alkaa ongelmat ja päihdekäyttö jne.. Näistä asioista on muistaakseni mainittu setankin sivuilla. Millä muulla tavalla sitten alat itseäsi hoitamaan kuin elämään ja olemaan siinä naisen identiteetissä ja maailmassa. Moni on maininnut myös hakeneensa vauhtia esim. mielenterveystoimistosta kun ei lähi- ja ystäväpiiristä enää sitä tukea löydy. Uskon, että moni on mennyt tutkimuksiin ja hoitoihin lman minkäänlaista ongelmaa, mutta hoitoketjusta vain puuttuu se henkisen puolen hoitaminen ja tukeminen.
Niinhän se taitaa olla ettei tieni teidän transhoitojen kanssa kohdannut. Tietenkin odotan, ettei tiemme kohtaa sitten missään muuallakaan, koska t-takuut meni teiltä umpeen ja kisutäti ei muutoinkaan ole koskaan saanut mitään siunausta täältä.
Mitä tuolla tarkoitit? Oletko nyt niin suuttunut ettei sinua "hyväksyttykään" transukupuoliseksi että olet suutuksissa kaikille transihmisille. Suurin osa transihmisistä on transvestiittejä ja täysin tyytyväisiä siihen elämänmuotoonsa. Eikö sekään kelvannut sinulle.
Transihmisiä ei pidä arvostella tämän keskustelupalstan perusteella. Täällä uhoaa muutama elämäänsä pettynyt ns. transsukupuolinen jotka haukkuu kaikkia.
Kopioin kaikessa serkkuani. Kun hän laittaa mekon, niin minä laitan mekon ja kun siltä leikataan munat, niin minulta leikataan munat.
Olet tosiaan ongelmainen.
Jotkut ovat todellakin "hakenut vauhtia" mielenterveystoimistosta mutta todellisuudessa tullut viivästystä kun siellä yritetään "parantaa" tuollaista kummallisista ajatuksista. Harvassa mielenterveystoimistossa löytyy asiantuntemusta transsukupuolisuudesta ja osataan antaa siihen tukea. Annettava "tuki" vain vääristää tilannetta. Mielenterveystoimistoon on hakeuduttu tai jouduttu siksi kun ei ole ollut tietoa muualta saatavasta vertaistuesta. Terveyskeskuslääkäri jolle transsukupuolisuus tulee yllätyksenä, pyrkii puhdistamaan pöytänsä ohjaamalla potilas mielenterveystoimistoon (turhaan) eikä potilas ymmärrä että paikka on väärä.
Hoitoketjusta todellakin puuttuu henkisen puolen hoitaminen ja se on etsittävä muualta. Seta ja sen paikallisyhdistykset järjestää vertaistukea ympäri maata vaihtelevalla jaksotuksella. Kun on päässyt jaloilleen vertaistuella, omillaan jatkaminen sujuu jo paremmin.
Juu. Liikaa liian luusereita 16v ikäisiä 60v ihmisiä mukana lennoilla, hiihtämässä ja junassa. Mulla kun on nyt toi kevari, niin tarakalle mahtuu 1 naisihminen joka hyräilee roxettea kun ajan kilpaa toisen kevarin kanssa.
En sinäänsä jaksa uskoa jonkin setan tai muun järjestön tai yhdistyksen jakamaan tukeen, koska on se ongelma mikä tahansa, alkoholiongelma, mielenterveysongelma taikka sukupuolisuusongelma, niin päätarkoituksena on kuitenkin auttaa ihmistä pärjäämään omillaan arkielämässä. Itse olen ollut hyvin tyytyväinen ikäisessäni nais-seurasa jota ei kovastikkaan enää ole. Eihän ts voi olla täysmääräisesti itsensä jos ei voi mennä ja päästä tavanomaisiin paikkoihin ja ihmisten kanssa tekemisiin. Samalla sen voisi jättää myös tekemättä ja näiltä osin sukupuolen korjaus ja arkinen pukeutuminen kaikkineen vain omien mieltymysten ja tarpeiden tyydytystä. Käsitykseni mukaan seta ja setan kaltaiset yhdistykse jne.. ovat pikemminkin kaappihomomjen mekkotilaisuuksia varten eikä juuri muuta. Tuossa aikaisemmassa taisit juuri sinä kysellä tätä transvetisimi puolta. Myönnän, että naisten vaatteet kuuluvat arkeeni tavalla taikka toisella ihan normaalistikkin. Toisessa viestiketjussa jo kerroinkin, että se isoin kipinä ja mahdollisuus ja ajatus jopa arkiseen ja julkiseen pukeutumiseen meni hieman mönkään. Ehkä se on juuri se mitä koitan sinullekkin sanoa, että aloittaisin ja lopettaisin mieluusti päiväni aivan kuten kuka tahansa muukin nainen, myös vaatetuksellani, mutta moni ulkopuolinen odottaa näkevänsä juuri sinussa sen ulkoisen olemuksen ikään kuin sinulla olisi itselläsi tarve todistaa itselles tai ympäristöllesi jotain. Naisena olemisen tunne tulee kyllä aivan muusta kuin pelkästä vaatteesta tai siitä, että veskin kaapit on täynnä meikkejä. Ihmisen voi käsittää naisena ilman vaatettakin koska ainakin minä olen sitä. Mielenterveystoimisto tai muu tavanomainen taho ei voi auttaa? Kuka tahansa nainen voi auttaa toista.
Siis he itse siellä tutkimuksissa odotti näkevänsä minut jossakin hameessa. Jostain syystä siitä nyt ei ihan oikeastikkaan saa kovin naisellista käsitystä jos sinne haalarit päällä hyppää, ymmärrän toki siis heitäkin siellä tutkimuspuolella. Kuten jossain jo tetesinkin, niin kyllä se naisena olemisen tunne syntyy paljon muustakin kuin tissiliiveistä ja hameista. Olen onnisunut siinä joskus ihan miehenäkin ja siihenhän jää sitten se pattitilanne, että toiset odottaa edelleen kuin kuuta nousevaa sitä hametta ja minä sitä tunnetta joka nyt ei ainakaan ulkoisesta painostuksesta synny.
"En sinäänsä jaksa uskoa jonkin setan tai muun järjestön tai yhdistyksen jakamaan tukeen, koska on se ongelma mikä tahansa, alkoholiongelma, mielenterveysongelma taikka sukupuolisuusongelma, niin päätarkoituksena on kuitenkin auttaa ihmistä pärjäämään omillaan arkielämässä."
Tuo on juuri Setan ja sen alayhdistysten vertaistukitoiminnan tavoite, saada ihmiset selviämään elämässään helpommin eteenpäin. Selvyyden vertaistuen tehokkuudesta saat vain osallistumalla ja tutkimalla palveleeko se sinun tarpeitasi.
" Itse olen ollut hyvin tyytyväinen ikäisessäni nais-seurasa jota ei kovastikkaan enää ole. Eihän ts voi olla täysmääräisesti itsensä jos ei voi mennä ja päästä tavanomaisiin paikkoihin ja ihmisten kanssa tekemisiin. Samalla sen voisi jättää myös tekemättä ja näiltä osin sukupuolen korjaus ja arkinen pukeutuminen kaikkineen vain omien mieltymysten ja tarpeiden tyydytystä."
Mikähän sitten lienee tuon seuran katoamisen syynä. Olisko seura aiemmin tulkinnut sinut mieheksi ja siksi halunnut seuraasi. Kun hieman poikkeuksellinen tausta on selvinnyt, seura ei ehkä enää kiinnosta. Suomalainen kulttuuri on tällainen että pitää sulautua joukkoon jotta tulee hyväksytyksi. Kun transsukupuolinen käy hoitoprosessin kokonaan läpi, integroituminen todelliseen sukupuoleen onnistuu helpommin. Onhan se ymmärrettävää että miehen genitaalit omaavalla on hankaluuksia vaikkapa uimahallin naisten puolella vaikka kuinka kokisi itsensä naiseksi. Fyysinen korjausprosessi tasaa tämän tilanteen. Yleensä muutkaan naiset eivät pidä pukeutumista pääasiana naiseudessa, se on vain välttämätön paha täällä pohjolan kylmässä ilmanalassa. Minulle pukeutuminen naisten vaatteisiin ei ole mieltymysten täyttämistä, nainehan pukeutuu yleensä naisen vaatteisiin eikä siinä ole erityistä merkitystä.
"Käsitykseni mukaan seta ja setan kaltaiset yhdistykse jne.. ovat pikemminkin kaappihomomjen mekkotilaisuuksia varten eikä juuri muuta."
Tuossa sinulle on tullut ratkaiseva väärä käsitys joka lienee aika yleinen Setan toimintaa tuntemattomalle. Ensinnäkin homot eivät mekkoile, jos joku homo pukeutuu naiseksi, se on erittäin harvinaista. Olet ehkä saanut tuon väärän käsityksen transvestiittien vertaistuki-illoista, niissähän miehet mekkoilee mutta äärimmäisen harva heistäkin on homo tai bi taustaltaan. Tutkimusten mukaan transvestiittimiehistä on homoja saman verran kuin muissakin miehissä, eli ylivoimaisesti suurin osa on heteroita. Setan puitteissa transsukupuolisille on erilliset vertaistukitapaamiset ja silloin ei ole kyse mistään mekkotilaisuuksista. Osallistujat tulevat paikalle tavanomaiseen arkiasuunsa pukeutuen. Joskus transvestiitit vähän leikillään puhuvat että housuasuun pukeutuessaan onkin TS. Transsukupuolisten vertaistukitapaamisissa puhutaan kaikesta maan ja taivaan väliltä, yleensä aivan tavallisesta päivittäisestä elämästä. Ainakin Helsingissä järjestetään Transtukipisteen (harvemmin myös Trasek) toimesta vielä erikseen ohjattuja vertaistukitilaisuuksia jossa keskitytään tarkemmin vaikkapa hoitoprosessiin ja sen ongelmiin tai transsukupuolisuuden aiheuttamiin elämän ongelmiin.
"Naisena olemisen tunne tulee kyllä aivan muusta kuin pelkästä vaatteesta tai siitä, että veskin kaapit on täynnä meikkejä. Ihmisen voi käsittää naisena ilman vaatettakin koska ainakin minä olen sitä. Mielenterveystoimisto tai muu tavanomainen taho ei voi auttaa? Kuka tahansa nainen voi auttaa toista."
Olen aivan samaa mieltä, niin minäkin elän, aivan tavallisena naisena ilman erityistä naiseuden korostamista. Mielenterveystoimistossa ei yleensä ole tietoa sukupuolen moninaisuudesta koska henkilökunta ei ole saanut siihen koulutusta missään vaiheessa. Tiedon etsiminen jää henkilökunnan omalle vastuulle, vaikkapa erityisessä jatkokoulutuksessa. Vielä vaikempaa on toisten naisten tuki koska moni ei ole ikinä kuullutkaan transsukupuolisuudesta.
Uskon kuitenkin, että on suurempi mahdollisuus jälleen kerran löytää transkansasta jokin vähemmän tarpeitani täyttävä kuin ihan tavallinen oikea nainen.
Kävin tutkimuksissa eniten housuasussa, vain kesähelteillä jonkun kerran hameessa. Tämä ei ollut koskaan ongelma, hoitohenkilökunta piti naisena (selvisi aikanaan tutkimuspapereiden kopioista). Kyllä henkilökunta "näkee" haalarin sisällekin jos kokee todellakin olevansa nainen.