miestä. Joka on ihan tavallinen, puhuu ja pussaa. Käytäisiin yhdessä lenkillä ja muissa harratuksissa. Olisi omatkin harrastukset. Tehtäisiin ruokaa ja kotihommia. Käytäisiin joskus ulkona syömässä ja leffassa. Pidettäisiin toisiamme kädestä kiinni ja naurettaisiin yhteisille jutuille. Lomilla mökkeilyä tai pientä matkailua. Illalla olisi kiva käpertyä kainaloon ja aamulla herätä suukkoon. Sellaista arjen onnea. Hellyyttä ja välittämistä. Turvaa ja luottamusta. Yhteiset tavoitteet, oma talo, lapsi ja kenties kesämökki. Yhdessä juhlapyhät, arkena omia menoja. Ihminen jolta saa voimaa ja uskoa tulevaan. Ihminen, joka kertoo: se olet sinä jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Tuli mitä tuli.
Kaipaan
Sellaista kaipaan
17220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mutta miehet on välillä niiiin kamalia. Minä en luultavasti kaipaa oikeasti mitään enkä ketään. Tai , no ehkäpä minä kuitenkin kaipaan juurikin sitä että kaipaisin
jotakuta tai jotain jopa määrittelemätöntä tai todella saavuttamatonta joka olisi kuitenkin ehkä jossain määrin pienellä todennäköisyydellä vahingossa saavutettavissa. Siinä olisi jo haastetta.:)
Olisipa ap mies koska minäkin haluan juuri noita asioita elämässäni.
Olisi ihanaa arkea, pientä flirttiä ja nauraa sais vatsa kippurassa omille ja toisen hölmöilylle.
Uskon vakaasti että sellainen mies luuraa tuossa nurkan takana, usko ja toivo ei ole mennyt. Olen jo useamman vuoden tuntenut että Hän kyllä vielä ilmaantuu.
Mukavaa Tapania kaikille lukijoille:):)
Haluaisin miehen, joka yleensä haluaa olla mun kanssa, jakais arjen ja asunnon. Olis tukena joka tavalla, pitäis mun puolia. Ja ennenkaikkea olis katkaissu napanuoran kotiinsa. Eläis mun kanssa eikä vanhempiensa/sukunsa. Jolle mä olisin se ykkönen, enkä semmonen "jos kaikelta muulta aikaa jää" pelkkä lomahuvitus.
Tunnen itseni tällä hetkellä ilotytöksi, jolla on vain yksi asiakas... Talous turvattu, mutta se läsnäolo on aina puuttunut.
Aika raadollinen tarina, mutta tavallaan olen samaa mieltä. Oma elämä ja oma suhde ensin. Tottakai on hyvä jos pitää vanhemmistaan huolta, sekin on tervettä, mutta etusijajärjestys pitää olla selvä.
Kuvaamasi mies ei mahdu kategoriaan -tavallinen mies
Kaikki tuo kuulostaa mukavalta ja sellaiselta hyvältä parisuhteelta, paitsi tuosta omasta mökistä en tiedä.. nehän tahtoo olla sellasia työleirejä, mutta ei ihan poissuljettu asia kuitenkaan:)
pian huomaat olevasi kotiorja ja peseväsi niitä kalsareita ja sukkia.
Mikä kotiorja se muka on joka kotinsa hoitaa? Hutsuja on kyllä maailma täynsä.
Sellaista minäkin kaipaan.
On järkevää kaivata sellaista mikä on tosielämässä mahdollista, niin pettymykset muodostuvat paljon pienemmiksi ja lähes mitättömiksi. Elämä kuitenkin jossain vaiheessa laittaa kapuloita rattaisiin. Silloin on hyvä olla extraa varalla tai supermies suitsittuna.
Samasta uneksin itsekin aikanaan. Lupauksia sain tuosta kaikesta. Alkuun elimmekin haavetta. Sitten toinen halusikin omaa aikaa ja keskittyi vain omiin menoihinsa. Olin yksin. Hyljätty. Apua pyysin ja osallistumista. Yksin sain hoitaa kaiken. Onneksi selvitin asiat, totuus oli paras lääke haavoihini. Ja tulee aina olemaankin.
Että mistäköhän sitä nyt haaveilisi kun tuokin unelma on murskattu. Ajattelin kallistua hieman vapaamman suhteen puolelle. Ehkä siinä ei satuta itseään turhilla unelmilla..
..päivä kerrallaan.
Höh. Se oli sitten vain väärä ihminen. Ei halunnut samaa sinun kanssasi. Tulee toinen joka haluaa. Siitä lähden. En etsi vapaata suhdetta, vaan vapaaehtoista tietoista sitoutumista. Yhdessä samaan suuntaan katsomista.
ei se miehen vika, jos viihdy parisuhteessa. . . naiset eivät hoida heille kuuluvia tehtäviä
Näillä tuloilla?
saa järjestettyä unohtumattomat rehvit jos osaa olla kekseliäs.....!!
En etsi ketään, minulla on kaikki.
Ketjuvaras:). En minäkään etsi. Odotan.