Kumma paikka tämä...

anna

Niin. Kummallinen keskustelupalsta tämä.
Positiivisia kokemuksia erilaisista psykiatrisista hoitomuodoista kun ei sovi esittää.

Kun kerron esim. omista henkilökohtaisista kokemuksistani ECT:stä eli sähköhoidosta, että se auttoi minua - voisin jopa sanoa sen pelastaneen minut - ja ettei minulla 12 sähköhoitokerran jälkeen ole siitä mitään pahaa sanottavaa, tätä ei suvaita lainkaan!

Eihän tällaisesta sovi kertoa lainkaan!

Sanomiseni saatetaan täysin mitätöidä - että olen itse muka joku "sähköshokkipsykiatri" joka yrittää vain tyrkyttää ko. hoitomuotoa, jne...

Kummallista. Todella rakentavaa, ihmiset...

11

631

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Siili

      ..ole niin, että se on tehokkain tunnettu hoitomuoto joihinkin mielenterveysongelmiin? Muistan juuri jokin aika sitten lukeneeni, että se on huonon maineensa ja virheellisten käsitysten vuoksi valitettavan vähän käytetty mutta tehokas hoito. Enkä ole psykiatri vaan suomen kielen maisteri. ;)

      • toisaalta

        Näillä palstoilla on muotia haukkua kaikkia yrityksiä auttaa ihmisiä, kummallinen antipsykiatrinen viitekehys leimaa useiden kirjoituksia. Joidenkin kirjoittajien mielestä kaikki psykiatriaan viittaava täytyy julistaa pannaan. Sitten on niitä katkeroituneita valittajia, joiden mielestä hoito onkin kaiken pahan alku ja juuri, ei se sairaus johon sitä hoitoa haetaan. Omat sairauskertomukset väritetään vastaamaan tätä mielikuvaa ja sitten kaikki siunaillaan, että onpa keskiaikaa. Tosiasiassa jatkuvasti kymmenettuhannet suomalaiset saavat hyvää apua näistä hoidoista, mutta eihän kukaan ole siitä kiinnostunut, eihän. Tähänkin juttuun tulee lunta tupaan, että ropisee.


      • Bogey
        toisaalta kirjoitti:

        Näillä palstoilla on muotia haukkua kaikkia yrityksiä auttaa ihmisiä, kummallinen antipsykiatrinen viitekehys leimaa useiden kirjoituksia. Joidenkin kirjoittajien mielestä kaikki psykiatriaan viittaava täytyy julistaa pannaan. Sitten on niitä katkeroituneita valittajia, joiden mielestä hoito onkin kaiken pahan alku ja juuri, ei se sairaus johon sitä hoitoa haetaan. Omat sairauskertomukset väritetään vastaamaan tätä mielikuvaa ja sitten kaikki siunaillaan, että onpa keskiaikaa. Tosiasiassa jatkuvasti kymmenettuhannet suomalaiset saavat hyvää apua näistä hoidoista, mutta eihän kukaan ole siitä kiinnostunut, eihän. Tähänkin juttuun tulee lunta tupaan, että ropisee.

        Olen jo aiemmin tästä kirjoittanut, mutta kirjoitanpa taas... Tätä foorumia lukiessa pitäisi ottaa huomioon, että negatiiviset kokemukset ovat täällä hyvin luultavasti yliedustettuina. Vuonna 2002 oli psykiatrisessa LAITOShoidossa kaikkiaan 32 511 suomalaista. He käyttivät yhteensä 1 921 812 hoitopäivää. Kaikkiaan terveydenhuoltoalan laitoksissa käytettiin mielenterveysongelmien vuoksi 4 040 830 hoitopäivää, joten mielenterveyskuntoutujien luku noussee sadantuhannen pintaan, hyvin mahdollisesti ylikin.

        Sitten tähän foorumiin... Montako henkilä osallistuu aktiivisesti kirjoitteluun tällä foorumilla? Sanoisin, että alle 50. Uskoisin näiden täällä kirjoittelevien kuuluvan usein hoitoonsa tyytymättömien joukkoon, sillä hoidostaan huomattavan avun saaneista monet eivät varmaankaan koe tarpeelliseksi hakea vertaistukea tai kirjoitella kokemuksistaan yleisillä foorumeilla - he ovat saaneet jo tukea hoitojärjestelmältä ja saaneet sen puitteissa äänensä kuuluville.

        Jos siis tällä foorumilla aktiivisesti kirjoittelee 50 hoitoonsa tyytymätöntä, löytyisi Suomesta vielä kymmeniä tuhansia, jotka eivät koe tarpeellisiksi puida hoitoaan ja ongelmiaan tällä foorumilla. Yksi syy voi olla se, että he ovat jo saaneet muualta tarpeellisen avun.

        En tietenkään tarkoita, että kaikki Suomen hoitoonsa tyytymättömät tällä foorumilla kirjoittelisivat tai että kaikki tällä foorumilla kirjoittelevat olisivat hoitoonsa tyytymättömiä. Uskoisin kuitenkin psykiatriseen palvelujärjestelmään tyytymättömien olevan yliedustettuna tällä foorumilla.

        Lisäksi suuren osan kaikista antipsykiatrisimmista viesteistä on kirjoittanut yksi ja sama henkilö, jolla ei ilmeisestikään ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta psykiatrisesta hoidosta. Sen sijaan hän pohjaa väitteensä lähinnä Scientologia-kirkon antipsykiatrisiin oppeihin.

        Ja ennen kuin arvostamani nimimerkki Pohdiskelija asiasta minulle huomauttaa: tietysti yksikin hoitojärjestelmän taholta epäinhimillisen kohtelun kohteeksi joutunut ihminen on liikaa! Aivan jokaisella on oikeus asialliseen ja inhimilliseen hoitoon! Noin yleisesti ottaen pidän kuitenkin suomalaista psykiatrista palvelujärjestelmää suhteellisen toimivana.


      • pohdiskelija
        toisaalta kirjoitti:

        Näillä palstoilla on muotia haukkua kaikkia yrityksiä auttaa ihmisiä, kummallinen antipsykiatrinen viitekehys leimaa useiden kirjoituksia. Joidenkin kirjoittajien mielestä kaikki psykiatriaan viittaava täytyy julistaa pannaan. Sitten on niitä katkeroituneita valittajia, joiden mielestä hoito onkin kaiken pahan alku ja juuri, ei se sairaus johon sitä hoitoa haetaan. Omat sairauskertomukset väritetään vastaamaan tätä mielikuvaa ja sitten kaikki siunaillaan, että onpa keskiaikaa. Tosiasiassa jatkuvasti kymmenettuhannet suomalaiset saavat hyvää apua näistä hoidoista, mutta eihän kukaan ole siitä kiinnostunut, eihän. Tähänkin juttuun tulee lunta tupaan, että ropisee.

        Haluaisin muistuttaa, että ainakaan omalla kohdallani ei ole kyse pelkästään saamastani huonosta hoidosta, vaan etiikan ja ihmisarvon puolustamisesta. Miten ihmeessä sellainen voi olla niin paha asia? Miten ei tajuta, että haluan ottaa asiohin kantaa MYÖS yleisellä tasolla ja että olen huolissani etiikan syrjäytymisestä.

        Miksi luet valikoiden? Miksi et ota kantaa esille tuomiiini asioihin ja myönnä, että esim. ihmiskäsitykset voivat olla aika kyseenalaisia. Samoin kuin sinä ja muut psykiatrian puolustajat ihmettelette kritiikkiä, samoin minä ihmettelen teidän sokeuttanne. Ettekö osaa lukea ja tajua mikä on pointtinti? Eikö teitä huoleta etiikan ja ihmisarvon syrjäytyminen? Vai väitättekö pokkana, että sellaista ei olekaan?

        Minä ainakin järkytyn tutkiessani psykiatrian historiaa. Miksi monet eivät tajua, että samat ongelmat mitkä olivat joskus vuosikymmeniä sitten, ovat edelleen? Hoitomuodot voivat vaihtua, mutta samat kyseenalaiset näkemykset vallitsevat edelleen. Vai onko ihmisen emotionaalisuuden ja persoonallisuuden vieminen hyvä asia?

        Oletteko tulleett ajatelleeksi, että ne, jotka ovat hoitoonsa tyytyväisiä, odottavat siltä kenties paljon vähemmän kuin muut? Tai, he vain näkevät kaiken hyvänä, koska sairaus voi olla niin raskas asia, että pienenkin huomion saaminen voi auttaa. Jotkut voivat kokea olonsa parantuneen jo sillä, että ihmisiä on ympärillä 24h vuorokaudessa. Pitäisi muistaa, että hoidon tarve, odotukset ja toiveet voivat olla hyvinkin erilaisia. Siksi ketään ei pitäisi syyttää, joka "vaatii" vähän enemmän eikä ole hyväksymässä heti kaikkea lääkettä ja hoitoa.

        Ihmettelen vaan, miksi ei saisi kritisoida lääkärietiikan vastaista toimintaa. Potilaan olo ei saisi pahentua enempää kuin itse sairaus. Näin kuitenkin on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Miksi sallitte sellaisen? Oliko lobotomiakin muka potilaan parhaaksi? Onko hyvä, kun siitä ei luovuttu etiikan vaan hyödyn takia? Onko hyvä, että se korvattiin lääkkeillä kuten klorpromanilla?

        Olisitko itse halunnut mennä kyseiseen toimenpiteeseen? Ajatteletko, että siinäkin lääkäri auttoi potilasta? Pitääkö potilaiden kritiikittömästi mennä "hoidettavaksi"? Lobotomian seuraukset ovat vaan olleet jotain ihan muuta kuin positiivisia. Onko hyvä, että lääkäreiltä puuttuu nöyryyttä, minkä takia he voivat pilata ihmisten elämiä? En väitä, että ketään vahingoitetaan tahalleen, mutta on tämä nyt aika huolestuttavaa! Etkö ymmärrä, että mitään kehitystä ei tapahtuisi, jos ihmiset eivät kritisoisi ja olisivat nöyrästi samaa mieltä? Etkö ymmärrä, että lääkärikin on VAIN IHMINEN, jonka toimia voi ja pitääkin kritisoida silloin, kun hänen toimintansa on etiikan ja ihmisarvon vastaista???

        Miksi lääkärit ovat unohtaneet Hippokrateen valan? Eikö uranuurtajia pitäisi kunnioittaa ja noudattaa heidän oppeja ja opetuksia? Eikö Hippokrateen vala ole lääkärietiikan perusta? Monet hoitomuodot kuten lobotomia ovat Hippokrateen valan vastaisia! Onko tällainen sitten hyvä asia??

        Sitä paitsi, psykiatriaa ei arvostele vain tyytymättömät potilaat ja ns. tavalliset ihmiset. Kritiikkiä löytyy aina myös itse ammattikunnan edustajilta! Eikö se kerro jo jotain?


      • pohdiskelija
        Bogey kirjoitti:

        Olen jo aiemmin tästä kirjoittanut, mutta kirjoitanpa taas... Tätä foorumia lukiessa pitäisi ottaa huomioon, että negatiiviset kokemukset ovat täällä hyvin luultavasti yliedustettuina. Vuonna 2002 oli psykiatrisessa LAITOShoidossa kaikkiaan 32 511 suomalaista. He käyttivät yhteensä 1 921 812 hoitopäivää. Kaikkiaan terveydenhuoltoalan laitoksissa käytettiin mielenterveysongelmien vuoksi 4 040 830 hoitopäivää, joten mielenterveyskuntoutujien luku noussee sadantuhannen pintaan, hyvin mahdollisesti ylikin.

        Sitten tähän foorumiin... Montako henkilä osallistuu aktiivisesti kirjoitteluun tällä foorumilla? Sanoisin, että alle 50. Uskoisin näiden täällä kirjoittelevien kuuluvan usein hoitoonsa tyytymättömien joukkoon, sillä hoidostaan huomattavan avun saaneista monet eivät varmaankaan koe tarpeelliseksi hakea vertaistukea tai kirjoitella kokemuksistaan yleisillä foorumeilla - he ovat saaneet jo tukea hoitojärjestelmältä ja saaneet sen puitteissa äänensä kuuluville.

        Jos siis tällä foorumilla aktiivisesti kirjoittelee 50 hoitoonsa tyytymätöntä, löytyisi Suomesta vielä kymmeniä tuhansia, jotka eivät koe tarpeellisiksi puida hoitoaan ja ongelmiaan tällä foorumilla. Yksi syy voi olla se, että he ovat jo saaneet muualta tarpeellisen avun.

        En tietenkään tarkoita, että kaikki Suomen hoitoonsa tyytymättömät tällä foorumilla kirjoittelisivat tai että kaikki tällä foorumilla kirjoittelevat olisivat hoitoonsa tyytymättömiä. Uskoisin kuitenkin psykiatriseen palvelujärjestelmään tyytymättömien olevan yliedustettuna tällä foorumilla.

        Lisäksi suuren osan kaikista antipsykiatrisimmista viesteistä on kirjoittanut yksi ja sama henkilö, jolla ei ilmeisestikään ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta psykiatrisesta hoidosta. Sen sijaan hän pohjaa väitteensä lähinnä Scientologia-kirkon antipsykiatrisiin oppeihin.

        Ja ennen kuin arvostamani nimimerkki Pohdiskelija asiasta minulle huomauttaa: tietysti yksikin hoitojärjestelmän taholta epäinhimillisen kohtelun kohteeksi joutunut ihminen on liikaa! Aivan jokaisella on oikeus asialliseen ja inhimilliseen hoitoon! Noin yleisesti ottaen pidän kuitenkin suomalaista psykiatrista palvelujärjestelmää suhteellisen toimivana.

        Voi olla, että negatiiviset kokemukset ovat yliedustettuina tällä palstalla, mutta tuskinpa vain täällä tulee esille puutteellinen psykiatrinen hoito. Mistä tuo luku 50? Uskon, että tyytymättömyys/hoidon tuloksettomuus on paljon suurempi. Jos minä tunnen jo 50 mielenterveysongelmaista, jotka eivät ole saaneet kunnollista hoitoa, luvun pitäisi olla ainakin kaksinkertainen. Mutta, eihän se nyt ole pääasia!

        Mistä kukaan voi edes tietää, että ovatko potilaat TODELLA tyytyväisiä hoitoonsa vai ei? Minä ainakin epäilen sitä. Jos tyytymättömyys on sama kuin metelin nostaminen, niin sitten kyllä. Monet potilaat voivat olla tyytymättömiä hoitoonsa, mutta ovat vain siitä hiljaa. Tai, sitten jotkut mielenterveysongelmaiset eivät vaan suostu edes ajattelemaan sellaista vaihtoehtoa kuin huono hoito. Sehän olisi aivan liian raskasta ja aiheuttaisi liikaa ristiriitoja. Ihmiset kun pyrkivät välttämään ristiriitoja viimeiseen saakka (mielekkyysperiaate).

        Ihmiset voivat siis valehdella itselleen, tai kuten edellisessä viestissäni kirjoitin, hyvä hoito voi olla joillekin jo sitä, että pääsee esim. pois kotoa. Eihän se edes ole vielä hoitoa, mutta jotkut voivat olla tyytyväisiä jo siihenkin.

        Mistä muuten päättelit, että vastaan sinulle ja että kirjoittaisin juuri siitä, että yksikin huonon hoidon tapaus on liikaa? Eihän minun tarvitse, jos se on kerran mennyt perille. Sitä paitsi, minulla on muitakin ajatuksia ja mielipiteitä kuin tuo. Minua muuten ihmetyttää se, kun sinä olet aina vaatimassa jotakin todistusta ja aineistoa mielipiteiden tueksi. Yhtäkään väitettä tai lausetta ei saisi esittää ilman todisteita, vaan kaikki pitäisi aina perustella hirveän tarkasti.

        No, ei siinä mitään, olenhan itsekin sitä mieltä, että asiat pitäisi pystyä perustelemaan, mutta on yksi ongelma. Nimittäin, entä jos kaikesta väittämästä ja mielipiteestä EI OLE OLEMASSAKAAN mitään tutkimuksia, kirjallisuutta tai muutakaan aineistoa? Miten voin vedota sellaiseen, mitä ei ole olemassakaan? Esim. väitteeni siitä, että psykiatrit itse eivät söisi potilailleen määräämiään lääkkeitä.

        Minusta ainakin tuntuu siltä, että tuo on jonkinlainen tabu, josta lähinnä potilaat puhuvat. Tämänkaltaisista -kuten mielenterveysongelmaisten asioista yleensäkin- ei puhuta kovinkaan paljon, tutkimuksista puhumattakaan. Ja, jos minä en pysty osoittamaan väitettäni toteen, eikö sitten vastaikkaista mieltä olevan henkilön pitäisi pystyä? Eikö se kuulu molemmille osapuolille, eikä vain sille "hankalammalle osapuolelle", joka kehtaakin väittää jotakin hävytöntä tai kiusallista? Eikö asioista pitäisi voida puhua rajoittamatta niitä "sopivien" ja "asiallisten" rajoihin?

        Vielä kommentti kysymykseesi, että olenko itse tavannut sairaalassa olevia psykiatreja ja haastatellut heitä. Vastaukseni on, että en ole ammatiltani tutkija tai tilastotieteilijä. Mielestäni haastattelut ja tutkimukset kuuluvat heille. Ovathan he opiskelleet sitä varten ja saavat siitä palkkaa. Minä en ole. Eiköhän niiden, jotka tekevät työkseen tutkimuksia yms., pitäisi selvittää tämäkin asia, eikä minun. Sitä paitsi, tuskinpa kukaan suostuisi edes kertomaan tavalliselle ja tuntemattomalle ihmiselle henkilökohtaisista asioistaan - en minä ainakaan. Voisiko olla, että ehkä psykiatreja ei suljetulla osastolla pahemmin olekaan? Aika vaikea on selvittää asiaa, jota ei ole.

        Eli, aina jos on mahdollista, selvitän asiat laajemminkin. Siksi minua ihmetyttääkin, että kirjoitit tuollaisen vastineen, kun aikaisemmin itsekin olit todennut minut sellaiseksi, joka perustelee ja "todistaa" väitteensä mahdollisuuksien mukaan. Vai onko niin, että niin kauan kun pystyn näyttämään asioita toteen, niin kauan se on ok? Mutta heti kun en pysty, olen samalla syntilistalla kuin muutkin, jotka eivät perustele väitteitään? Toivottavasti ymmärrät pointtini. Taitaa olla aika sekava kirjoitus, mutta yritän parhaani tässäkin.


      • Bogey
        pohdiskelija kirjoitti:

        Voi olla, että negatiiviset kokemukset ovat yliedustettuina tällä palstalla, mutta tuskinpa vain täällä tulee esille puutteellinen psykiatrinen hoito. Mistä tuo luku 50? Uskon, että tyytymättömyys/hoidon tuloksettomuus on paljon suurempi. Jos minä tunnen jo 50 mielenterveysongelmaista, jotka eivät ole saaneet kunnollista hoitoa, luvun pitäisi olla ainakin kaksinkertainen. Mutta, eihän se nyt ole pääasia!

        Mistä kukaan voi edes tietää, että ovatko potilaat TODELLA tyytyväisiä hoitoonsa vai ei? Minä ainakin epäilen sitä. Jos tyytymättömyys on sama kuin metelin nostaminen, niin sitten kyllä. Monet potilaat voivat olla tyytymättömiä hoitoonsa, mutta ovat vain siitä hiljaa. Tai, sitten jotkut mielenterveysongelmaiset eivät vaan suostu edes ajattelemaan sellaista vaihtoehtoa kuin huono hoito. Sehän olisi aivan liian raskasta ja aiheuttaisi liikaa ristiriitoja. Ihmiset kun pyrkivät välttämään ristiriitoja viimeiseen saakka (mielekkyysperiaate).

        Ihmiset voivat siis valehdella itselleen, tai kuten edellisessä viestissäni kirjoitin, hyvä hoito voi olla joillekin jo sitä, että pääsee esim. pois kotoa. Eihän se edes ole vielä hoitoa, mutta jotkut voivat olla tyytyväisiä jo siihenkin.

        Mistä muuten päättelit, että vastaan sinulle ja että kirjoittaisin juuri siitä, että yksikin huonon hoidon tapaus on liikaa? Eihän minun tarvitse, jos se on kerran mennyt perille. Sitä paitsi, minulla on muitakin ajatuksia ja mielipiteitä kuin tuo. Minua muuten ihmetyttää se, kun sinä olet aina vaatimassa jotakin todistusta ja aineistoa mielipiteiden tueksi. Yhtäkään väitettä tai lausetta ei saisi esittää ilman todisteita, vaan kaikki pitäisi aina perustella hirveän tarkasti.

        No, ei siinä mitään, olenhan itsekin sitä mieltä, että asiat pitäisi pystyä perustelemaan, mutta on yksi ongelma. Nimittäin, entä jos kaikesta väittämästä ja mielipiteestä EI OLE OLEMASSAKAAN mitään tutkimuksia, kirjallisuutta tai muutakaan aineistoa? Miten voin vedota sellaiseen, mitä ei ole olemassakaan? Esim. väitteeni siitä, että psykiatrit itse eivät söisi potilailleen määräämiään lääkkeitä.

        Minusta ainakin tuntuu siltä, että tuo on jonkinlainen tabu, josta lähinnä potilaat puhuvat. Tämänkaltaisista -kuten mielenterveysongelmaisten asioista yleensäkin- ei puhuta kovinkaan paljon, tutkimuksista puhumattakaan. Ja, jos minä en pysty osoittamaan väitettäni toteen, eikö sitten vastaikkaista mieltä olevan henkilön pitäisi pystyä? Eikö se kuulu molemmille osapuolille, eikä vain sille "hankalammalle osapuolelle", joka kehtaakin väittää jotakin hävytöntä tai kiusallista? Eikö asioista pitäisi voida puhua rajoittamatta niitä "sopivien" ja "asiallisten" rajoihin?

        Vielä kommentti kysymykseesi, että olenko itse tavannut sairaalassa olevia psykiatreja ja haastatellut heitä. Vastaukseni on, että en ole ammatiltani tutkija tai tilastotieteilijä. Mielestäni haastattelut ja tutkimukset kuuluvat heille. Ovathan he opiskelleet sitä varten ja saavat siitä palkkaa. Minä en ole. Eiköhän niiden, jotka tekevät työkseen tutkimuksia yms., pitäisi selvittää tämäkin asia, eikä minun. Sitä paitsi, tuskinpa kukaan suostuisi edes kertomaan tavalliselle ja tuntemattomalle ihmiselle henkilökohtaisista asioistaan - en minä ainakaan. Voisiko olla, että ehkä psykiatreja ei suljetulla osastolla pahemmin olekaan? Aika vaikea on selvittää asiaa, jota ei ole.

        Eli, aina jos on mahdollista, selvitän asiat laajemminkin. Siksi minua ihmetyttääkin, että kirjoitit tuollaisen vastineen, kun aikaisemmin itsekin olit todennut minut sellaiseksi, joka perustelee ja "todistaa" väitteensä mahdollisuuksien mukaan. Vai onko niin, että niin kauan kun pystyn näyttämään asioita toteen, niin kauan se on ok? Mutta heti kun en pysty, olen samalla syntilistalla kuin muutkin, jotka eivät perustele väitteitään? Toivottavasti ymmärrät pointtini. Taitaa olla aika sekava kirjoitus, mutta yritän parhaani tässäkin.

        Hui, toivottavasti en todellakaan millään muotoa sinua loukannut, en todellakaan tarkoittanut. Ja pyydän todella, TODELLA paljon anteeksi, mikäli niin tein. Jos koit viestini jollain tapaa loukkaavana, tein varmastikin harkitsemattomat sanavalinnat, mistä olen hyvin pahoillani.

        Pyrin lukemaan kaikki kirjoituksesi ja arvostan paljon sitä, että kirjoitat täällä mielipiteistäsi, kokemuksistasi ja ajatuksistasi. Osoitin kirjoitukseni lopusta muutaman lauseen sinulle juuri siitä syystä, että vastasit minulle suunnilleen mainitsemallani tavalla viimeksi, kun samasta asiasta tällä foorumilla kirjoitin - halusin säästää sinulta sen vaivan, että joutuisit saman kirjoittamaan uudestaan.

        Mutta kiitoksia vastineestasi... Yritänpä vastailla kysymykseen kerrallaan...

        > Mistä tuo luku 50? Uskon, että
        > tyytymättömyys/hoidon tuloksettomuus on paljon
        > suurempi.

        On, varmasti on. Silmäilin tuossa äsken pari vuotta vanhaa tilastoa TEO:lle mielisairaalahoidosta tehtyjä valituksia. Kyllä Suomesta varmasti löytyy yli 50 hoitoonsa tyytymätöntä. Mutta jos luet viestini uudestaan, huomannet, että tuo 50 oli vain varovainen arvioni tällä foorumilla käytävään keskusteluun aktiivisesti osallistuvien määrästä - eikä siis hoitoonsa tyytymättömistä Suomessa, kuten itsekin viestini lopussa painotin.

        > Mistä muuten päättelit, että vastaan sinulle ja
        > että kirjoittaisin juuri siitä, että yksikin
        > huonon hoidon tapaus on liikaa?

        Kuten jo sanoin, vastasit tähän tapaan aiemmin tähän samaan viestiini ja tarkoituksenani oli säästää sinulta vaiva - ei siis millään muotoa loukata tai mitään.

        > Sitä paitsi, minulla on muitakin ajatuksia ja
        > mielipiteitä kuin tuo.

        Varmasti on, sen olen huomannut. Enhän lukisikaan viestejäsi, jos olisin huomannut sinulle olevan vain yhden mielipiteen.

        > Mistä kukaan voi edes tietää, että ovatko
        > potilaat TODELLA tyytyväisiä hoitoonsa vai ei?

        Kysymällä. Aiheesta onkin tehty opinnäytetöitä ym. tutkimuksia. Hyvänen aika - maailmalla on tehty jopa tutkimus siitä, miten Pokemon-sarja vaikuttaa lasten sukupuoliroolikäsityksiin! Äskettäin törmäsin tutkimukseen, jossa oli tutkittu, kuinka syöjien määrä vaikuttaa ateriointiin käytettyyn aikaan. Niin tärkeää aihetta kuin psykiatristen potilaiden tyytyväisyyttä on kyllä kartoitettu. Itse onnistuin googlellakin löytämään joitain viitteitä joihinkin tutkimuksiin. Tieteellisten artikkeleiden viitehaulla löytyisi varmasti paljon enemmänkin.

        > Nimittäin, entä jos kaikesta väittämästä ja
        > mielipiteestä EI OLE OLEMASSAKAAN mitään
        > tutkimuksia, kirjallisuutta tai muutakaan
        > aineistoa?

        Tätä nykyä löytyy tutkimuksia ja kirjallisuutta lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Tieteellisten artikkeleiden viitehaut ovat hyvä apuväline.

        > Minusta ainakin tuntuu siltä, että tuo on
        > jonkinlainen tabu, josta lähinnä potilaat
        > puhuvat. Tämänkaltaisista -kuten
        > mielenterveysongelmaisten asioista yleensäkin-
        > ei puhuta kovinkaan paljon, tutkimuksista
        > puhumattakaan.

        Voi kuule, on näistä asioista kirjoiteltu ja niitä tutkittu. Paljonkin. Voisin suositella sinulle esim. Lauri Rauhalan kirjoituksia. Ne ovat paikoitellen varsin teoreettista, mutta hyvinkin ajatuksia herättävää luettavaa.

        > Siksi minua ihmetyttääkin, että kirjoitit
        > tuollaisen vastineen, kun aikaisemmin itsekin
        > olit todennut minut sellaiseksi, joka perustelee
        > ja "todistaa" väitteensä mahdollisuuksien
        > mukaan. Vai onko niin, että niin kauan kun
        > pystyn näyttämään asioita toteen, niin kauan se
        > on ok? Mutta heti kun en pysty, olen samalla
        > syntilistalla kuin muutkin, jotka eivät
        > perustele väitteitään?

        Enhän minä pyytänyt sinua perustelemaan mitään. :) Totesin, että Suomen mielenterveystyö tuntuisi olevan pääosin reilassa - mutta että yksikin epäinhimillisesti kohdeltu potilas on yksi liikaa.

        Ei, ei kirjoituksesi minusta ollut laisinkaan sekava. Päinvastoin. :)


      • pohdiskelija
        Bogey kirjoitti:

        Hui, toivottavasti en todellakaan millään muotoa sinua loukannut, en todellakaan tarkoittanut. Ja pyydän todella, TODELLA paljon anteeksi, mikäli niin tein. Jos koit viestini jollain tapaa loukkaavana, tein varmastikin harkitsemattomat sanavalinnat, mistä olen hyvin pahoillani.

        Pyrin lukemaan kaikki kirjoituksesi ja arvostan paljon sitä, että kirjoitat täällä mielipiteistäsi, kokemuksistasi ja ajatuksistasi. Osoitin kirjoitukseni lopusta muutaman lauseen sinulle juuri siitä syystä, että vastasit minulle suunnilleen mainitsemallani tavalla viimeksi, kun samasta asiasta tällä foorumilla kirjoitin - halusin säästää sinulta sen vaivan, että joutuisit saman kirjoittamaan uudestaan.

        Mutta kiitoksia vastineestasi... Yritänpä vastailla kysymykseen kerrallaan...

        > Mistä tuo luku 50? Uskon, että
        > tyytymättömyys/hoidon tuloksettomuus on paljon
        > suurempi.

        On, varmasti on. Silmäilin tuossa äsken pari vuotta vanhaa tilastoa TEO:lle mielisairaalahoidosta tehtyjä valituksia. Kyllä Suomesta varmasti löytyy yli 50 hoitoonsa tyytymätöntä. Mutta jos luet viestini uudestaan, huomannet, että tuo 50 oli vain varovainen arvioni tällä foorumilla käytävään keskusteluun aktiivisesti osallistuvien määrästä - eikä siis hoitoonsa tyytymättömistä Suomessa, kuten itsekin viestini lopussa painotin.

        > Mistä muuten päättelit, että vastaan sinulle ja
        > että kirjoittaisin juuri siitä, että yksikin
        > huonon hoidon tapaus on liikaa?

        Kuten jo sanoin, vastasit tähän tapaan aiemmin tähän samaan viestiini ja tarkoituksenani oli säästää sinulta vaiva - ei siis millään muotoa loukata tai mitään.

        > Sitä paitsi, minulla on muitakin ajatuksia ja
        > mielipiteitä kuin tuo.

        Varmasti on, sen olen huomannut. Enhän lukisikaan viestejäsi, jos olisin huomannut sinulle olevan vain yhden mielipiteen.

        > Mistä kukaan voi edes tietää, että ovatko
        > potilaat TODELLA tyytyväisiä hoitoonsa vai ei?

        Kysymällä. Aiheesta onkin tehty opinnäytetöitä ym. tutkimuksia. Hyvänen aika - maailmalla on tehty jopa tutkimus siitä, miten Pokemon-sarja vaikuttaa lasten sukupuoliroolikäsityksiin! Äskettäin törmäsin tutkimukseen, jossa oli tutkittu, kuinka syöjien määrä vaikuttaa ateriointiin käytettyyn aikaan. Niin tärkeää aihetta kuin psykiatristen potilaiden tyytyväisyyttä on kyllä kartoitettu. Itse onnistuin googlellakin löytämään joitain viitteitä joihinkin tutkimuksiin. Tieteellisten artikkeleiden viitehaulla löytyisi varmasti paljon enemmänkin.

        > Nimittäin, entä jos kaikesta väittämästä ja
        > mielipiteestä EI OLE OLEMASSAKAAN mitään
        > tutkimuksia, kirjallisuutta tai muutakaan
        > aineistoa?

        Tätä nykyä löytyy tutkimuksia ja kirjallisuutta lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Tieteellisten artikkeleiden viitehaut ovat hyvä apuväline.

        > Minusta ainakin tuntuu siltä, että tuo on
        > jonkinlainen tabu, josta lähinnä potilaat
        > puhuvat. Tämänkaltaisista -kuten
        > mielenterveysongelmaisten asioista yleensäkin-
        > ei puhuta kovinkaan paljon, tutkimuksista
        > puhumattakaan.

        Voi kuule, on näistä asioista kirjoiteltu ja niitä tutkittu. Paljonkin. Voisin suositella sinulle esim. Lauri Rauhalan kirjoituksia. Ne ovat paikoitellen varsin teoreettista, mutta hyvinkin ajatuksia herättävää luettavaa.

        > Siksi minua ihmetyttääkin, että kirjoitit
        > tuollaisen vastineen, kun aikaisemmin itsekin
        > olit todennut minut sellaiseksi, joka perustelee
        > ja "todistaa" väitteensä mahdollisuuksien
        > mukaan. Vai onko niin, että niin kauan kun
        > pystyn näyttämään asioita toteen, niin kauan se
        > on ok? Mutta heti kun en pysty, olen samalla
        > syntilistalla kuin muutkin, jotka eivät
        > perustele väitteitään?

        Enhän minä pyytänyt sinua perustelemaan mitään. :) Totesin, että Suomen mielenterveystyö tuntuisi olevan pääosin reilassa - mutta että yksikin epäinhimillisesti kohdeltu potilas on yksi liikaa.

        Ei, ei kirjoituksesi minusta ollut laisinkaan sekava. Päinvastoin. :)

        Kiitos viestistäsi! Hyvä, että asioita tuli taas selvitettyä! Enpä tiedä, että oletko minua loukannut - ehkä en aina vaan tajua asioita. Joten, ei tässä nyt enää mitään ongelmaa ole.

        Arvelin kyllä, että luku 50 oli arviosi foorumin keskustelijoiden määrästä, mutta kun en ollut siitä varma, päätin kysyä. Tarkoitus oli muutenkin tuoda esiin tilastoihin liittyviä asioita.

        Niin, kyllähän varmaan löytyy vaikka mitä tutkimuksia, mutta minä en taida olla maailman aktiivisin ihminen, joka osaisi niitä aina jostakin kaivaa. Mutta, ehkäpä jatkossa paremmin. ;)


      • Bogey
        pohdiskelija kirjoitti:

        Kiitos viestistäsi! Hyvä, että asioita tuli taas selvitettyä! Enpä tiedä, että oletko minua loukannut - ehkä en aina vaan tajua asioita. Joten, ei tässä nyt enää mitään ongelmaa ole.

        Arvelin kyllä, että luku 50 oli arviosi foorumin keskustelijoiden määrästä, mutta kun en ollut siitä varma, päätin kysyä. Tarkoitus oli muutenkin tuoda esiin tilastoihin liittyviä asioita.

        Niin, kyllähän varmaan löytyy vaikka mitä tutkimuksia, mutta minä en taida olla maailman aktiivisin ihminen, joka osaisi niitä aina jostakin kaivaa. Mutta, ehkäpä jatkossa paremmin. ;)

        Kiitos viestistä. Mukava kuulla, että asia on ok. Pyydän syvästi anteeksi, jos huonoilla sanavalinnoillani olen yhtään mielipahaa aiheuttanut - se ei todellakaan ollut tarkoitukseni.

        > Niin, kyllähän varmaan löytyy vaikka mitä
        > tutkimuksia, mutta minä en taida olla maailman
        > aktiivisin ihminen, joka osaisi niitä aina
        > jostakin kaivaa. Mutta, ehkäpä jatkossa
        > paremmin. ;)

        Niin, viitehakujen mahdollisuudet alkoivat minullekin avautua vasta yliopisto-opintojen myötä. Suosittelen tiedonhankintakoulutuksia, joita ainakin monissa yliopistollisissa kirjastoissa järjestetään - niissä opetetaan juurta jaksaen käyttämään tietokantoja ja etsimään tutkimuksia & kirjallisuutta.


    • Kauhistunut

      Hulluja esität. Olet ilmeisesti pehmennyt jo sen verran siitä sähköstä, että voit vakavasti väittää sen olevan asiallista touhua.

      • anna

        Hulluja esitän?
        Esitän oman kokemukseni. Tiedätkö itse, mistä puhut?

        Päähäni on kiinnitetty elektrodit, minut on nukutettu, ja sitten elektrodien kautta päähäni on johdettu lyhytkestoinen heikko sähkövirta.
        Ja tämä on tehty kaikkiaan 12 kertaa.

        En kuollut, saanut aivovauriota tai menettänyt muistiani. Miksi joillekin ihmisille tällä foorumilla tuntuu olevan käsittämättömän vaikea hyväksyä tätä todeksi.

        Suostuin tähän vapaaehtoisesti - erittäin vaikeasti masentuneena, lukuisten hyödyttömien lääkkeiden ja niiden osittain sietämättömien sivuvaikutusten jälkeen.
        Ja tämä pelasti henkeni.

        Kun masennus uusi n. 1,5 vuoden jälkeen, pyysin uutta hoitosarjaa. Sain sen, ja apu tuli jälleen välittömästi.
        Nyt, pari vuotta myöhemmin, voin erinomaisesti.

        Osastohoitojaksoillani olen myös tavannut useita muita sähköhoitoa saaneita, joiden kokemukset ovat samansuuntaisia kanssani. Näilläkin henkilöillä ainoina sivuvaikutuksina oli lyhytkestoisia häiriöitä lähimuistissa, ja nekin korjautuivat nopeasti.
        Itse en saanut minkäänlaisia muistihäiriöitä.

        Lisään vielä, että puhun nyt OMASTA kokemuksestani.


      • Psykiatri
        anna kirjoitti:

        Hulluja esitän?
        Esitän oman kokemukseni. Tiedätkö itse, mistä puhut?

        Päähäni on kiinnitetty elektrodit, minut on nukutettu, ja sitten elektrodien kautta päähäni on johdettu lyhytkestoinen heikko sähkövirta.
        Ja tämä on tehty kaikkiaan 12 kertaa.

        En kuollut, saanut aivovauriota tai menettänyt muistiani. Miksi joillekin ihmisille tällä foorumilla tuntuu olevan käsittämättömän vaikea hyväksyä tätä todeksi.

        Suostuin tähän vapaaehtoisesti - erittäin vaikeasti masentuneena, lukuisten hyödyttömien lääkkeiden ja niiden osittain sietämättömien sivuvaikutusten jälkeen.
        Ja tämä pelasti henkeni.

        Kun masennus uusi n. 1,5 vuoden jälkeen, pyysin uutta hoitosarjaa. Sain sen, ja apu tuli jälleen välittömästi.
        Nyt, pari vuotta myöhemmin, voin erinomaisesti.

        Osastohoitojaksoillani olen myös tavannut useita muita sähköhoitoa saaneita, joiden kokemukset ovat samansuuntaisia kanssani. Näilläkin henkilöillä ainoina sivuvaikutuksina oli lyhytkestoisia häiriöitä lähimuistissa, ja nekin korjautuivat nopeasti.
        Itse en saanut minkäänlaisia muistihäiriöitä.

        Lisään vielä, että puhun nyt OMASTA kokemuksestani.

        Joidenkin ihmisten on vaikea käsittää sellaista, mitä eivät ymmärrä. Vieläkin on miljoonia ihmisiä, joiden mielestä on järkyttävän absurdia väittää, että kuussa olisi käyty. Millä heidät vakuutat, et millään! Jos kirjoittajan oma kokemusmaailma pyörii vaimon, Volvon ja valssauksen ympärillä, ei siitä vättämättä revitä minkäänlaista ymmärrystä psykiatristen tutkimusten arviointiin vaan tyrmätään koko aivojen liittäminen valtakunnan verkkoon siitä paikasta.

        Silti Anna on tärkeää että täällä kerrotaan myös hoitojen vaietusta ja huonosti tunnetusta puolesta. Psykiatrina minulle on hyvin tuttua että sähköhoidosta avun saaneet haluavat sitä jatkossakin jos vaikea-asteinen masennus uusii.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9245
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8100
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5895
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2420
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2135
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1775
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1719
    8. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1498
    9. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1494
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1399
    Aihe